Ammattilaiset

Eilen oli suuri ilo tutustua kahteen oman alansa rautaiseen ammattilaiseen.

Fysioterapeutti ja osteopaatti Selma Piha Vermon Hevosklinikka Equivetistä tuli hoitamaan hevosen. Kyseli perusteellisesti hevosen tiedot ja seurasi ensin hevosen liikkumista suoralla ja ympyrällä. Totesimme molemmat, että hevonen liikkuu täysin puhtaasti kaikki askellajit molempiin suuntiin. Tämä ainakin nyt sitten muuttunut siitä muutaman kk takaisesta ell-ostotarkastuksesta, jossa selvä epäpuhtaus ravissa (vej).

Tallissa Selma läpikävi hevosen perusteellisesti. Ja ensimmäinen kommentti oli, että näkee ja tuntee hevosessa tosi paljon hyvää. Melkein itkun tirautin siihen paikkaan.

Löytyihän sieltä toki kaikkensorttista, rasittuneita kyynäriä ja mainintaa rintarangasta, lannerangasta ja lonkista. Polvistakin jupisi. Vatsalihakset kunnolla käyttämättä. Kaulasta löytyi vanha vamma. Mutta ei kuulema mitään tavatonta, ja hevonen oli paremmassa kunnossa kuin taustatietojen perusteella Selma olisi odottanut. Pääosin hoito ja hieronta, venytykset ja taivutukset menivät tosi hyvin. Jackie oli vähän kummastunut ja välillä kurkki Selman suuntaan, että mitäs siellä oikein puuhailet. Kipeissä kohdissa tamma kyllä kertoi, että Prkl!

Taivutellen.

Pientä puolieroa löytyi.

Selma käsitteli hevosta tosi nätisti ja mielestäni hevonen pystyi hyvin rentoutumaan hoidossa. Loppuun vielä jumppaohje meille ja paljon asiaa jatkosuunnitelmista ja ehdotuksia liikuttamiseen. Koko hoitotilanne oli kiireetön ja Selma jaksoi kärsivällisesti selittää asiat, tarvittaessa useampaankin kertaan. Demonstroi ja pyysi monesti minut kokeilemaan tiettyä havaintoa. Todella opettavainen ja erittäin myönteinen kokemus. Oli helppoa varata Selman kalenterista uusi aika.

Annoin hevosen levähtää hoidon jälkeen, ja kävimme myöhemmin kävelylenkillä Heidin ja Diesel-koiran kanssa. Koira sai juosta pellolla vapaana, mutta Jii ei sen riekkumisista välittänyt, vaan keskittyi tutkimaan peltoa sillä silmällä, että joko sieltä voisi löytää syötävää. Hieman draamaa lenkkiin tarjosi ambulanssi, jonka etenemistä vilkuilla tallille seurasimme huolestuneina pellon takakulmilta. Tallilla oli menossa tiistain pienryhmävalkku, jolle normisti mekin osallistumme, mutta jonka olin nyt peruuttanut fyssarin johdosta. Joten huoli ryhmäläisten voinnista oli melkoinen. Pieni episodi siellä sitten olikin ollut, joka oli päättynyt ratsastajan tippumiseen ja valitettavasti käden murtumiseen. Onneksi tilanne oli muuten ollut sekä valkulla että loppuryhmällä hyvin hallinnassa.

Hieman aikataulusta myöhässä kiiruhdin kotiin ja hetken melkein harmitti, että myöhäisillaksi piti vielä lähteä agilityn tehistreeneihin Ojankoon. Mutta eipä harmittanut kauaa, sillä meillä oli ensimmäistä kertaa ilo tutustua uusimpaan tehiskouluttajaamme Jenna Caloanderiin. Jennan blogihan on tuolla seuraamieni blogien listalla. Eipäs ole kuulkaatte turhaan tätä valkkua kehuttu. Aivan huikea tyyppi. Ensimmäinen kommentti oli, että mistä olet löytänyt näin kovaa kulkevan cairnin :D Tunnin loppuun ilmoitti haluavansa nähdä meidät tämän vuoden SM-kisoissa. Voi ihana, mikä optimistisuus (tai hulluus..).

Rata tässä ja älyhankala leijeröinti opiskeltiin erikseen ekalla kiekalla ja tokalla se oli normiosa rataa. Sohvi on. Se vaan on.

Yömyöhään kun kotiuduttiin, vastassa oli vielä Poo, joka seurasi kuin hai laivaa ja kiipesi aina syliin, kun istahdin. Juniori oli selvästi saanut sen päivän aikana vähiten huomiota.