Jälkitreenissä aurinko paistoi huikeasti ja pakkanen puri posket punaisiksi. Teimme normijäljet, joissa kaarteita ja vaikeitakin kulmia riitti. Jälkeä vanhennettiin vähintään tunti, jonka aikana lenkkeilimme kauniin huurteisessa metsässä. Ja tietysti kameran akku caput, pöh.
Jälki meni Sohvilta kohtuullisesti, kuono nousi kyllä aika korkealle ja haki selvästi ilmavainulla. Mutta eteni pääasiassa oikein ja muutaman kulmat otti tosi nätisti. Löysi välimakuun ja maalin ongelmitta, loppua kohden työskentely taas parani. Loppupalkkana olleen kalkkunankaulan hotki paikanpäällä.
Minna ja Pipsa tekivät taas hienon jäljen, vaikkakin vauhti on juoksunluokkaa. Pipsan kanssa voisi melkein jo miettiä mejä-koetta.
Päivän merkittävin edistyjä oli kuitenkin Perro-paappa, joka vetäisi eleettömän tyylikkään ja varman jäljestyksen, vau Mia ja Perro.
Katsotaan ehditäänkö vielä ennen pysyvää lumipeitettä jäljestämään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti