Kamalat treenit näin vaihteeksi.
Uusi ryhmä, vähän liian iso, kaikilla vähän omat tavat, kouluttaja antaa yleisohjeet, jonka jälkeen keskittyy keinuharjoitukseen koira kerrallaan. Merkistä vaihdetaan seuraavalle pisteelle. Kaksi koiraa huutaa kuin palosireeni ja pieni treenitila pakottaa koirat lähekkäin. Ensin pärähtää hermo terrierillä ja totean, että hihnanjatkeena on ylikierroksilla käyvä otus, joka sinkoaa minkä esteen tahansa jonka edessään näkee. Naapuri pitelee staffiaan rystyset valkoisena ja hokee, että tätä ei sillä tavalla voi pitää vapaana. Hivuttaudun etäämmälle. Putkikohteella rauhoittelen itseäni, keskityn koiraan ja etenen rauhassa treeniä, kun lähettäessäni koiraa putkeen havaitsen, että vastasuunnasta tulee toinen koira vastaan. Saan viime hetkellä Sohvin käännettyä putkelta pois. Siinä vaiheessa narskuttelin poskihampaita jo minäkin, ja mietin, että onkohan tästä jo enemmän haittaa kuin hyötyä. Vetäydymme suosiolla sivustalle ja teemme keppejä, jonka erilaiset ohjurit teettävät meille töitä.
Keinuharkat meni muuten ihan hyvin, mutta Sohvi täräytti alkuun ensimmäisen juoksukeinunsa. Irrotin pantaa ja kouluttaja valmistautui hiljentelemään keinua, niin terrieri meni jo. Tuli korkealta ja kovaa ja hyppäsi kesken kiikun pois. Me ei siinä kissaa keretty sanomaan. Noo, Sohvi kirmasi palkalle, että näiksä, eiks mennytkin hyvin, tehdääks vielä?? Joo, tehtiin me, mutta aika tavalla hallitummin.
Ehkä se tästä taas.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti