Alkuviikosta metsälenkkeiltiin Topi-veljen kanssa. Kyllä nuo ovat ihanat Urpo ja Turbo yhdessä. Välillä vielä innostuvat pentumaiseen painiin ja tuolloin Topi sietää siskoltaan mitä vain, vahvempana kellahtaa selälleen ja Sisko saa kurmuttaa minkä jaksaa. Koiria seuratessa huomasi kuitenkin Sohvin edelleen alentuneen aktiivisuustason. Koira ei ole vieläkään toipunut juoksuja edeltäneelle normaalille olotilalleen. Jaksoi juuri ja juuri koko lenkin, mutta kaikki ylimääräinen riekkuminen on poissa ja energiaa tuntuu olevan käytössä aika vähän. Olenkin nyt varannut ajan eläinlääkärille terveystarkastukseen ja laajaan labrapakettiin. Haluan vähän selvitellä, missä mennään. Minulla on pieni aavistus, mutta katsotaan nuo tulokset ensin.
Hyvinkään agitreeneissä oli tällä kertaa paljon koiria, joten ehdittiin ottaa vain kaksi harjoitusta: kontaktit ja rengas. En meinannut saada koiraa hinattua ulos hallilta, kun neiti suunnisti päättäväisesti takaisin kohti kenttää:"Eihän tää nyt tässä voinut olla??" Treenattiin kontaktia alaslasketulla puomilla ja rengasta. Hyvin meni, jopa kontaktit onnistuivat nätisti. Koiralle oli tosin alkuun lähes ylitsepääsemätöntä, että toinen koira treenasi ensin ja HÄN joutui ODOTTAMAAN. Kiihtyi treeniä seuratessaan kovasti ja antoi koirakon kuulla kunniansa. Menin suosiolla seuraavaksi, että saatiin purettua pahin kiihtymys keskittymällä kontakteihin.
Treeneissä oli mukana kaksi espanjanvesikoiraa. Veikeitä kavereita nuo perrot, joihin ollaan nyt tutustutti paremmin, kun Sohvilla on naapurustossa uusi leikkikaveri, nuori perroherra, joka ihastuneena liehittelee meidän neitokaista. Ollaankin jo sovittu uintitreffit muutaman perrolaisen kanssa, kun ovat niin hyviä seuralaisia polskimaan.
Palaan tuolta sairastuvalta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti