Toisella jälkikurssikerralla teimme ensin henkilöhakua sisällä. Kohde oli vanha lato, jossa oli paljon vanhoja ajoneuvoja ja muita tarvikkeita. Ensin koiran kanssa käytiin kiertelemässä ja tutustumassa kohteessa, jonka jälkeen koira jätettiin muille ulos, mentiin itse piiloon ja kutsuttiin koiraa luokseen. Kutsusta Sohvi rynni luokse pikavauhtia. Viimeisellä kerralla kutsuttiin koiraa kerran, jonka jälkeen koira päästettiin tilaan ja oltiin hiljaa. Vieraassa paikassa Sohvi ei tarjonnut etsintää itse, vaan jäi ovensuuhun odottamaan äänimerkkiä. Ääniavuilla löysi minut toki helposti.
Jälki tehtiin pidempään ruohikkoon, joka on helpompi koiralle kuin edellisen kerran lyhyempi nurmikko. Jäljestä tuli kiemuraisempi kuin viimeksi. Ei ollut tarkoitus, mutta en näköjään osannut kävellä suoraan. Koira lähti jäljelle heti, mutta tällä kertaa helpompi jälki nosti vauhtia ja terrieri porhalsi lujempaa ja vähemmän keskittyneesti. Innostuneisuudesta ja heikommasta keskittymisestä kieli myös häntä, joka jäi selvästi ylös. Yritin liinalla hidastella menoa. Keskivaiheella jälkeä olikin ihan kohtuu hyvää työskentelyä, jolloin nuuskutuksen kuuli selvästi. Pysyi jäljellä hyvin (kerran kääntyi ja palasi jälkeä takaisin syömään jätetyt namit), mutta ei malttanut etsiä kaikkia jälkiä (etsi vain vasemmalta puolen) ja maalin vainuttuaan porhalsi kuin vimmattu sinne. On myös mahdollista, että sisähaku kiihdytti koiraa viime kertaa enemmän.
Näytti tuo koiruus kuitenkin viihtyvän jälkitreeneissä. Oman osuutensa lisäksi seurasi silmä kovana häkistä auton avonaisesta takaluukusta pihan tapahtumia. Sain auton mukavan vilpoisaan varjoon, josta oli sitten hyvä tillitellä kaikkien touhuja. Hyvää helletreeniä, kun lenkkeilyt ei näin kuumalla tahdo maistua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti