# 42 Kotiinpaluut

Tulet töistä, tulet lenkiltä, tulet kaupasta. Ja aina vastassa on onnelliset otukset, jotka ovat vilpittömän iloisia, että tulit kotiin. Meillä on ylenpalttisia ja riemullisia kotiinpaluita, joissa painin pitkin lattiaa koirien kanssa. Ei ollenkaan sellaisia, mitä koirankoulutusoppaat suosittelevat.

Mietin, että tänäänkin moni on palannut yksin työpötyhjään kotiin. Ei hyvä.

Huomenna saadaan lauma kasaan, kun maailmanmatkaaja tulee vihdoin kotiin. Meillä kaikilla on jo kamala ikävä ja mulla vähän nälkäkin ;)

Onni ja omituisuudet

Olemme menossa Akaan Viialaan. Mutta sen sijaan, että menisimme tänä viikonloppuna ja nauttisimme Samuli Putron levyn julkkarista, menemme ensi viikonloppuna ja koiratanssimme. Nih.

Erinomaisen ihanaa viikonloppua teille kaikille omine omituisuuksinenne! Ja näin Onnin päivänä
# 41 Kalenterissa lukee perjantai ja ratsastus. Muistin porkkanat.

Kuule kun en mä voi sulle tässä hyväksi ohjaajaksi muuttua

Putousta en ole ensimmäisen tuotantokauden jälkeen katsonut kertaakaan, mutta hoetaan nyt silti.

Ei niin hirveän hienot harjoitukset meiltä Sohvin kanssa. Lähetyksiä ja tiukkoja käännöksiä suht pienessä tilassa. Ois pitänyt juosta ja sitten taas odottaa ja sit juosta, eli silleen kauniisti rytmittäen osata pitää koiran vauhti yllä.

Eka oma yritys sellainen kohtuullinen, varmisteleva ja esteille saatteleva. Toka toisto ohjeiden avulla paljon rohkeampi ja parempi. Mutta kolmas meni jo yliyrittämiseksi ja oli huono. Nohöh. Olisi taas pitänyt osata lopettaa siihen tokaan. Mutta kai niitä rajojaan pitää aina vähän kokeilla. Jos pysyttelee aina mukavuusalueella, niin sellaiseksi tasaiseksi hymistelyksi jää tämä. Saksalainen saatiin jo melkein osumaan oikein.

Kiva sen sijaan oli seurata Leean ja Vikin toko-harkkoja viereisellä kentällä. Kyllä oli niin hienoa nähdä pieni terrierimiäs paikkamakuurivissä.

Achtung!

Keväinen lomapäivä. Käytiin katsomassa jäidenlähtöä ja ihmeteltiin aurinkoa.

Poppis ei millään malttaisi olla kiven päällä vaan yrittää hivuttautua onoff -asentoon, jota harjoiteltu juurikin samaisella kivellä aina ohikulkiessamme.

Illan treenien ohjausteemana saksalainen. Poppiksen takaakierto on suht vahva, joten siihen lisättiin päällejuoksuntyyppinen veto ja sokkari. Ihan ok koiralta. Oma liike vielä töksähtelevää, kun jään varmistamaan koiran hyppyä ja loikkaan sitten pois tieltä.

Video

Putket aika tasaisen varmat ja taisi hypätä kaikki aidatkin matkan varrella. Oikein nätti pussi, samoin puomi oli kohtuullisen vauhdikas. Gabin mukaa koira laittoi taas korvat luimuun, kun mentiin kovaa. Hassu töyhtöhyyppä, joka hyppää tasajalkaa innosta hallilla. Kai sen kanssa tätä pitää vielä jossain muodossa jatkaa.

Treenirata. Tehtiin pätkissä.

Sohvi ei oikein arvosta taukoansa. Kun toinen päivä peräkkäin pakattiin agireppu eikä kutsua autoon tullut, niin yritti väenvängällä ängetä mukaan.

Niistoa ja vauhtia

Pompun painopistealueet Sepolla tänään. Niisto nätti, merkkauksen jälkeen voin edetä ihan reilusti ja koira hakee hypyn ja kääntyy nätisti. Tällaisen kädessäroikkumisen jälkeen otettiin etupalkalla suoria putkia, niin että saatiin koira kunnolla irti kädestä ja ohi minusta. Pomppu tykkäsi ja oli tohkeissaan. Otti lähdössä häiriötä odottavista koirakoista. Muissa harkoissa koirat ovat häkeissä tai sermin takana, joten hyvää siedätystä tämä.

Lisäksi läpikäytiin nuorien koirien hyppyharjoitusta, ns. mersunmerkkiä, jolla koiraa opetetaan tarjoamaan kaaressa olevia hyppyjä. Junnut hoksasivat jutunjuonen hienosti. Tämän otan Pompun harjoituslistalle, josko tuota estehakuisuutta saisi yhtään parannettua.

Olen tänään käynnistänyt ensimmäiset mielenkiintoiset keskustelut siitä, miten hyödyntäisin vuorotteluvapaani parhaiten agilityharrastuksen osalta. Kuulette tästä satavarmasti lisää, jos asiat etenevät.

# 38 Valo

# 39 Innostuvat
# 40 Innostavat

Kaksin, kolmin tai nelin on parempi kuin yksin

Yhteislenkki oli ehkä hurjin vetämäni. Koirametsän ylä- ja alamäet olivat paikoin umpijäätä. Ja maastohan on suht haastavaa metsää, kalliota ja polkua. 13 cairnia perheineen oli uskaltautunut mukaan. 30 min jälkeen oli mahdollista oikaista takaisin lähtöön ja vaikka kuinka tarjosin mahdollisuutta, niin koko revohka halusi jatkaa. Ehkä suurin syy lienee se, että koirat juoksivat, leikkivät ja nauttivat suunnattomasti olostaan isossa porukassa.

Noh, hommahan sen kuin haastavoitui, kun osittain eksyttiin ja oikaisu tunnetuimmille reiteille vaatii leveähkön puron ylityksen. Hetken pohdittuamme ryhmä päätti yrittää ylitystä. Siinä toinen toistamme auttaen koko joukkio saatiin yli. Muutama koira taisi valita noston tai hypyn sijasta uinnin yli. Onneksi ei ollut kylmä ja olimme jo kotimatkalla. Ja ihanaa, että koiraväki on superreipasta väkeä, joka ei pienistä haasteista välitä. Minua kyllä vähän hävetti, kun jengi naureskeli, että uikkarit ja kiipeilyvarusteet pitääkin seuraavaksi pakata matkaan...

Meillähän on porukassa muutama erittäin taitava lapasvaras, joka iskee heti, jos herpaannut. Alkumatkasta tapettiin yksi hanska, jonka onnistuin huijaamaan noin vartin päästä takaisin, mutta jäljellä oli enää aika vähän. Loppumatkasta meinasi käydä hassummin, kun Davo kävi varastamassa hanskan ohikulkevasta porukasta. Siinä oli pokassa pitelemistä, kun jäyhähkö doberman-isäntä palasi hämmentyneenä hanskaansa hakemaan. Luojan lykky, että tällä kertaa hanska saatiin koiralta suht kivuttomasti ja ehjänä takaisin. Ei käy aika näiden kanssa tylsäksi ei.

Mukavan palautteen sai lenkin jälkeen pariskunnalta, joka oli cairneineen vasta muuttaneet pääkaupunkiseudulle. Kertoivat, että sopivia koirakavereita oli ollut vaikea löytää ja nyt yhteislenkeillä koira oli päässyt lekaamaan kunnolla koirakavereiden kanssa. Jokaisella koiralla pitäisi olla koirakavereita ja omia leikkejä ja juttuja. Jaksan loputtomiin katsoa, kun Sohvi ja Poppis leikkivät keskenään. Aamuisin ne etsivät ensin, missä toinen on. Härnäävät toisiaan, haukkuvat kilpaa ja takaa-ajavat toinen toisiaan.

Lenkin jälkeen laitoin saunan päälle ja lauteille kömpi kolme väsynyttä, mutta ilmeisen tyytyväistä naikkosta. Meillä ei koskaan tarvitse (Mikkon versio on ei koskaan saa) saunoa yksin.