Innostajia ja ankeuttajia

Tänään hesarissa yhtenä pääkirjoituksena oli Marco Bjuströmin teksti ankeuttajista, ihmisistä, jotka kulkevat ruttuturpaisina elämänsä läpi ja kylvävät sappea ympäristöönsä. Teksti oli ihan piristävä ja korosti omien ajatusten ja asenteiden vaikutusta niin omaan kuin muidenkin arkeen.

Ainoa, mistä irvistin kirjoituksessa oli tämän ihanan kevään ja sen mukanaan tuoman lämmön ihastelu. Kökköpröö (kurkku ranskaksi) sanon minä. Tässä asenne kääntyy meitsillä ankeuttajaksi. Liian kuuma, se virsi soi jo täällä. En tykkää, saisi tulla mahd kylmä kesä, vähän kuten viime kesä, joka oli ihan super :)

Lupaan kuitenkin, tässä ja nyt, että yritän täällä olla valittamatta, joka kerta kun celsius pomppaa yli 15. Sen sijaan vetäydyn tällöin ruttuturpineni ilmastointilaitteen välittömään läheisyyteen ja sihisen siellä.

Palaan illalla agiasioihin jahka saan työkeikan, Sohvin treenit, pakkaamisen ja lätkämatsin ensin kuosiin. Ihanaa torstaita murut.

Supermölli

Opiskeltiin taas kisatunnelmaa juoksemalla pari möllirataa TuuKKin järjestämänä. Jännitän ihan tolkuttomasti noita karkeloita, joten nämä ovat kyllä hyviä harjoituksia itselleni. Samalla näen, miten Sohvi kisoissa toimii ja saan tuntumaa koiran lämmittelyyn ja oman ja koiran vireen ylläpitoon ratojen välissä.  Ja tietysti ennen kaikkea tapaan ihania koirakavereita, joiden kanssa spekulointi ennen, kesken ja jälkeen kisan on tietysti ainakin puolet koko homman mukavuudesta :D

Muista cairnikoista tänään juoksemassa Minna ja Pipsa, Sirpa ja Elli, Sanna ja Lily sekä Elina ja Nelli (ulkop). Oikein oli taas reippaita suorituksia. Pieniä kommelluksia, mutta ne kuuluvat asiaan eivätkä haitanneet menoa. Elli kävi komentamassa kesken radan ulkopuolella riehunutta snagua, mutta tuli sen jälkeen tuulispäänä takaisin ja suoritti hienon loppuradan. Kaikki ohjaajat olivat aurinkoisia maalissa ja koirat nauttivat olemisestaan.

Hyvin se Sohvikin toimi. Kierrokset kasvoivat aina radalle suunnatessa. Hetsasin vielä toiseen ja siinä aavisti lähdössä. Ensimmäisessä pysyi hyvin. Päätin, että yhden kohdan varmistelen ja valssaan ensimmäisellä kiekalla ja toisella teen sokkarin samaan kohtaan. Sokkarilla kohta oli sata nolla nopeampi (ylläpipylläri). Toinen kierros oli 3 s ensimmäistä nopeampi ja ainakin kaarteet pienenivät uusinnassa. Ei ratavirheitä ja saimme kivuta korkeimmalle pallille. Hyvä Sohvi!! Nyt elän siinä kuvitelmassa, että menomme oli tosi nopeaa ja sujuvaa ja pyörrän ajatuksen, kun saan videot.

Tuomari Janne Karstunen dumaripaidassaan totesi palkintojenjaossa, että hus kisaamaan siitä. No, juujuu, jos ne kepit ensin opittais....

Olipas hienot palkinnot. Patja ja suoja häkkiin tulevat ihan tarpeeseen. Ja sieni pääsee heti verijälkitreeneihin.

Työajanvalvonta

Kun teen kotona töitä, käytän koirat pidemmällä lenkillä aamulla ja pikkulenkillä lounaalla, jonka jälkeen puuhailevat omiaan pihalla ja tulevat jossain vaiheessa takaisin sisälle. Klo 15 pintaan Sohvi hyppää tuollaisen viinilaatikon päälle ja kurkkii sieltä vaativasti, että työt riittäisi jo. Yritä siinä selittää pienelle terrierille toimistotyöajan jatkuvan vielä :) Onneksi piha kelpaa ja siirtyvät suosiolla sinne.

Täyttä hönkää

Olipas kiva viikonloppu. Kaikenmoista, sukujuhlia ja ystävien tontintarkastusta, puutarhahommia, uintia ja sitä jälkeä. Ja kaikkialla karvakorvat tietysti mukana. Uintiosuudesta vastasi Poppari, joka rakastaa lutata. Sohvi tyytyi kastelemaan etutassut ja seuraili tarkkana, että Mamma ei vain yritä uimaan. Noh, ei vielä pelkoa.

Verijälki meni aika hosuen, intoa oli enemmän kuin keskittymistä ja taitoa. Molemmat tiesi heti, mikä on homman nimi ja veti kaula pitkällä metsään, kun liina kiinnitettiin. Ydinluut odotti maalissa.

Tämä viiikko mennään eikä meinata. Työsektorilla kaikenmoista pientä silppua maailmalla, Mikko koko viikon työmatkalla, 4 agilitymerkintää, ratsastus ja viikonlopuksi lähdetään Vierumäelle urheilulomalle. Pitäkää huivista kiinni tytöt, nyt mennään.

peeäs. pidemmät lämppä- ja jäähdyttelylenkit siirretty pois Ojangosta toistaiseksi. Kyitä on nyt kentille asti :(

Ekat verijäljet huomenna

Samalla, kun päivittelen tuon radan edelliseen kirjoitukseen, niin käyn huikkaamassa, että kukaan muu ei ole ilmonnut tulevansa verijäljelle huomenna, joten aikataulut rytmitän omien menojemme mukaan. Jälkiä vedellään noin klo 15 pintaan Halkolammella.

Superduperit

Aamutuimaan koko perhe autoon hop. Maantiepyörä keikkui katolla, ja Mikko lähti Ojangosta ajamaan kohti Porvoota. Mutta me tytöt parkkeerattiin agilitykenttien ääreen. Aamulenkin jälkeen treenasin Popparin ulkokentällä, tehtiin kotiläksyt: putkeen lähettämistä ja pimeää putkea. Puomilla kontaktikertaus ja keinua minipöydältä alas. Pieni oli erittäin pätevä. Viereisellä toko-kentällä oli sopivasti häiriötä, jonka Pops huomasi, mutta päätti kuitenkin keskittyä tekemään mamman kanssa hommia. Sai samalla aamupalansa.

Sohvi pääsi tekemään puomin kontaktit ja keinun. Super. Jotenkin näyttäisi, että keinulla ei enää päätä palella, hiljentää, mutta tulee varmasti läpi. Hallille alkoikin kerääntymään tutunnäköistä porukkaa, joten välilenkin jälkeen sinne rakentamaan rataa. Aurinko alkoi aamun jäljiltä porottamaan liiankin kuumasti, joten hallissa oli ihanan viileää.  Mukana tänään Sirpa ja Elli, Linda ja Topiveli sekä Tarja ja Pojat. Linkitän radan myöhemmin, mutta kiva juoksurata, yksi sokkari ja kontaktit radalla, jotka palkkasin. Sekä pituus että muuri vähän kaarteessa, ei ongelmia. Sohvi meni kovaa ja varmasti.

Loppulenkillä todettiin, että kyllä ne Popparin juoksut varmaan tekee tuloaan, koska pojat kulkivat neitokaisen persauksissa siihen malliin. Kiitos kanssatreenareille, oli taas kivaa.

Skoda soikoon

Uusi Variocagen koirahäkki makaa edelleen autotallissa. Ongelmalliseksi on muodostunut tuo pahuksen auto, Skoda Octavia Combissahan auton lattia on oviaukkoa matalammalla ja tuo kynnys aiheuttaa sen, että harva häkkimalli sopii siihen suoraan.

Mutta ei hätää, sanottiin. Autoon on ostettavissa välipohja, jonka saa helposti ja vaivatta tilattua ja asennettua ja ongelma poistuu. Näinpä. Välipohjan hinta jo kirpaisi, mutta en halunnut kokeilla mitään omatekemä ratkaisujakaan. Välipohjaa ei todellakaan löytynyt merkkihuoltojen tai edes maahantuojan varastosta. Niinpä se tilattiin ja sitten odotettiin ja odotettiin ja odotettiin....

Ja tänään vihdoin soitto merkkihuollosta, että nyt olisi tilatut osat saapuneet. Hihkunnan ja tuuletuksen välistä kuulen, että huolto kyselee, että aijonko itse todella asentaa välipohjan. Wtf, senhän piti olla ihan lastenleikkiä. Ehei, heidän amattilaisiltaan siihen menee kaksi tuntia. Vaatii välipohjan kiinnitystä auton runkoon. Jaa, eikä heillä aikojakaan ole kuin kahden viikon päähän. Ja auto pitää jättää kyllä kokopäiväksi sinne. Ja tietysti asennus maksaa maltaita.

Tässä vaiheessa väläyttelin kulmureitani oikein urakalla, olin valmis myymään mokoman auton ensitilassa ja laitoin pippurisen viestin maahantuojallekin. Pahuksen autokauppiaat ja ja merkkihuollot ja kaikki. Ensimmäinen ja viimeinen skoda meidän perheessä. Ärsyttää kuin pientä oravaa.