Montafon ilmoittautuu

Pikainen tervehdys pienestä Montafonen kylästä Itävallan Alpeilta. Kaksi päivää lumilaudan päällä, ensimmäinen auringonpaisteessa ja toinen sakeassa lumipyryssä. Lumen myötä eilen pääsi jo paremmin koluamaan rinteen sivustoja. Tänään paistaa taas aurinko, joten lähdemme kiertämään alueen kunnostamattomat ski routet.

Jalat ovat lähes touhoutuneet. Sain huomiselle hieronnan, jos saisi paikkoja vetreytymään. Hotelli tarjoaa tilavat huoneet, saunaosaston ja erinomaista ruokaa. Puolihoito ja 6 ruokalajin illallinen takaavat, että kulutetut energiavarat saadaan korvattua ja vähän päällekin.

Äidiltäni tulleiden viestien mukaan koirat voivat mainiosti. Energiaa puretaan pihaleikeissä ja lenkeillä. Ruoka ja uni maistuvat. Reippaat pirpanat.

Ihanaa viikkoa teille, lähden vetämään kerrastoa alle ja kypärää päähän...

Tie on pitkä

Olipa taas niin hienot agilitytreenit. Ei sillä, että me mitään olisi osattu, mutta kun saatiin kouluttajaksi Lindroosin Sini! Sini yllätti heti alkuun kertomalla, että cairnterrieri ei ole ollenkaan vieras rotu hänelle. Heti jotenkin helpotti :D

Sini syynäsi tyttöjen menoa ja antoi meille paljon ajattelemisen aihetta ja pinkan treenejä jatkotyöstettäväksi. Sini näytti harjoituksia Sohvilla ja sai koiran tosi hyvin mukaan. Oli ilo seurata työskentelyä. Myös Pops pääsi tekemään ihan uusia harjoituksia. Treenin lisäksi saatiin kirjallista materiaalia ja jälkikäteen vielä kirjallista palautetta. Kerron lisää, kun palaan reissusta.

Nyt on koirat viety hoitoon äidilleni, ja ajatukset alkavat kääntymään ylös lumille. Palataan pian.

Siinä se nyt on

Tanssitaidottaman painajainen

Torstain ohjattujen agitreenien teema oli valssi. Ohjaus, joka on itselleni aika kankea. Tuppaan hidastamaan koiraa tönkkövalsseillani ja yleensä valitsenkin jonkun muun tavan ohjata, jos mahdollista.

Rata oli 20 esteen pyöritys, jossa  oli 8 valssinpaikkaa siellä ja täällä. Nyt niihin ei saanut soveltaa muita ohjaustapoja, vaan valssia piti ainakin yrittää tarjota. Satu halusi, että näytämme ensin oman suorituksen alusta loppuun. Ohjaajalla puntti tutisi, mutta Sohvi otti tyynesti haasteen vastaan. Teki tarkasti ja keskittyneesti ja suoritti pieninäppärä radan virheettä läpi. Epäuskoisena hihkuin maalissa. Taas niitä pieniä hienoja hetkiä harjoituksissa. Ohjaajalle pluspisteet  siitä, että muisti jo vähän katsoa eteensä ja hahmottaa sijaintiaan radalla. Tämä on varmasti asia, joka kehittyy vähitellen, kun kokemusta kertyy.

Jatkoharjoituksessa säädettiin minulle optimaalisempia linjoja, jotta koira voisi edetä mahdollisimman hyvin ja sujuvasti esteeltä toiselle. Olen ajoittain vähän myöhässä valsseissa ja ne valuvat helposti liian syvälle. Loppuun katsottiin vähän Popparille sopivia valssiharjoituksia.

Nyt perjantaina saamme kuulla lisää kommentteja menostamme ja toivottavasti vinkkejä jatkoon, kun Treenikavereiden Sini L. tulee vetämään meille treenit. Jännittävää!

Agitreenien lisäksi hymyilyttää heppasuunnitelmat. Sain sovittua tuohon keväälle muutaman toivomani lisätunnin Knaperbackasta, joten harjoitukset jatkuvat silläkin sektorilla. Mutta nyt toinen kuppi kahvia ja miettimään miten edistäisi pakkauspuuhia; Sohvi nukkuu matkalaukun päällä ja Poppis lumilautakassissa ;)

Matkavalmisteluita

Kotona taas. Vain aloittaakseen seuraavan reissun valmistelut. Viikonloppuna pakataan lumilaudat, sukset ja piipparit matkaan ja suunnataan Itävaltaa etsimään puuterilunta.Karvakorvat viedään jo perjantaina äidilleni hoitoon.

Koirulit osallistuivat varustesulkeisiin innolla.

Aina mukana

Rakastan tota läppärini taustakuvaa. Tytöt juoksevat mukana työmatkoillakin.

Kuva on muistaakseni viime kesän cairnien yhteislenkiltä Pirttimäestä ja Yassun ikuistama. Poppari oli tuossa 5-6kk ja intopiukkana matkassa mukana.

Kotoa tuli raporttia, että aita korotettu ja testattu pitäväksi. Estetiikka kuulema vähän kärsi, mutta pääasia, että koirat pysyvät sulaan asti pihanpuolella. Katsotaan kesäksi jokin nätimpi ratkaisu. Plikat olivat olleet varsin tyytyväisiä, kun pääsivät ralliradalleen pienen tauon jälkeen.

Sterilointi

Sohvin sterilointiaikaan saatiin vahvistus tänään. Mamsellin hormonipölly loppuu ihan pian, helmikuun alussa, kun vien koiran Viikin eläinsairaalalle leikattavaksi. Koira on nyt saatu hyvään kuntoon pentusten jäljiltä, talvi sopii haavanhoitoon enkä halua enää yhtään juoksua ja valeraskautta rasittamaan koiraa.

Sain jo pehmeän ilmatäytteisen kaulurin Minnalta lainaan. Ja sairaalalta ohjeet leikkausaamuun. Ainahan nämä narkoosit ja leikkaukset jännittää, mutta uskallettava se nyt vaan on.