Pakkailujen lomassa

Meillä alkaa perjantaina Loma.

Varustesulkeisissa kamojen läpikäyntiä ja pakkausta niin tunturivaelluksille kuin kaupunkikierroksille. Uikkareista hyttysverkon kautta lämpökerrastoon, kyypakkauksesta, punkki- ja matolääkkeen kautta juhlatamineisiin. Ohjelmaa on laidasta laitaan, sopivasti kaikkea.

Aurinkoisen kesäillan kunniaksi ängettiin kolme naisihmistä ja neljä cairnterrieriä samaan autoon ja huristeltiin Porvoon takamaastoihin ilta- ja uimalenkille. Uitiin, puhuttiin koiraa, naurettiin noille otuksille ja nautittiin huikeista puitteista. Kotiin tultiin vasta kun aurinko oli laskenut.

Taustalla Lucaa jännitti kurkistella laiturilta alas, joten kurkki mahdollisimman kaukaa.

Uimisen jälkeen hiekkakuorrutus.

Minttu ja Luca

Pääsin jäljille

Jälkitreeneissä metsäjälki ja peltojälki. Metsässä hyvin alkaneen nuuskutuksen keskeytti taas kamalat murkut nameissa. Nyt Sohvin taktiikkana oli heiluttaa nakinpalaa ensin raivokkaasti, jotta murkut irtoaisivat ennen syömistä. Kamalaa pukkilaukkaa, mutta maali löytyi. Ällistyttävää sen sijaan oli, että maalin jälkeen Sohvi suunnisti takaisin autolle sitä reittiä, jota pitkin palasin jäljeltä. Siinä mitään nakinpaloja tarvita.

Peltojälki olikin sitten täydellinen. Minulta loppui herkut kesken, joten jäljellä oli nameja enää siellä täällä ja niin vain terrieri tarkasti tyhjätkin jäljet ja suunnisti varmasti maaliin. Koira tulee innostuneena ja varsin kiihtyneenä jäljelle, mutta niksnaks jäljelle päästyään rauhoittuu ja keskittyy suht hyvin. Häntä pysyi tänään alhaalla, eteneminen oli hidasta ja tarkkaa. Kaksi kertaa nosti päätä, mutta jatkoi itse työskentelyä samantien. Jälki oli jo melkoisen kiemura ja noin 20 metriä pitkä. Pyykkipojat avulla minäkin tiesin koko ajan, missä jälki menee.

Sovittiin kouluttajamme Sadun kanssa, että syksyllä kokeillaan verijälkeä.

Muuttunut aika seuraavalle yhteislenkille

Voikun eilen oli taas niin ihania cairneja yhteislenkillä. Eikä laumanjohtajissakaan mitään vikaa ollut :)
Muistuttelen vielä, että elokuun yhteislenkki sunnuntaina 28.8.2011 on jo klo 12, kun olin onneton buukannut illan kahteen kertaan. Paikkana Firan hiekkakuopat Vanhan Tuusulantien alussa (noin 1 km Tuusulanväylältä). Lenkillä on mahdollista uittaa koirat hiekkakuopalla. Lisätiedot minulta: anne@tammiruusu.fi

Cairnit kokoontuivat Hauklammelle uimaan

Heinäkuun yhteislenkille osallistui 6 cairnia: Topi ja Väiski (Espoo), Jilli (Kerava), Hertta (Järvenpää) sekä Sohvi ja Kerttu (Helsinki). Lenkki suunnattiin Luukin Hauklammelle, jossa pidettiin uimatauko. Kivaa oli ja melkein kaikki uivat mukaan lukien Kerttu 7kk ensimmäistä kertaa. Jilli oli ihan uimamaisteri ja näytti muille mallia. Romantiikkaakin oli ilmassa, kun Väiski rakastui Herttaan ja kulki koko kotimatkan kylikyljessä Hertsulin kanssa. Kiitos hyvästä seurasta ja tavataan taas pian.

Odottelin, että meidän neiti olisi ihan tattis kaikesta tästä ohjelmasta, mutta tuossa se rallattelee luittensa kanssa.

Väiski ja Hertta uimaan menossa. Sisarukset Topi ja Sohvi tarkkailevat.

Jilli ja pieni Kerttu.

 

Paratiisi

Minttu kysyi ohimennen Porvoon näyttelyssä, että huvittaiskos meitä lähteä kehien jälkeen uimaan lähistöllä sijaitsevalle hiekkakuopalle. Ja huvittihan meitä. Ja onneksi lähdettiin. Voi hyvänen aika, mikä paikka. Kyseessä oli Mian, Elmerin ja Perron salainen uimapaikka, joka osoittautui aivan uskomattoman hienoksi hiekkapohjaiseksi ja kirkasvetiseksi uimapaikaksi. Kiitos Mia ja Minttu, että päästiin mukaan.

Turha kai erikseen mainita, että kaikilla oli aika kivaa :)

Luca ja Sohvi vesijuoksemassa

Perro ja Elmeri. Pera 12 v näyttää, että Pappakin jaksaa.



Hiekkakuoppakiihdyttelyä uinnin väliin.



Nouto vedestäkin alkaa jo sujumaan.

Tai vaihtoehtoisesti, anna toisen noutaa ja riistä keppi rannalla.

Olipas kotimatkalla hiljaista sakkia takapakkarilla.

Porvoon Ryhmis

Söhveli kävi Porvoon ryhmänäyttelyssä Kasvattajan luotsaamana. Hyvin meni, vaikka pitkä nurmikko ja epätasainen alusta sai koirat upoksiin ja ajoittain kulkemaan laukaten ja hypähdellen. Lisäksi minun olisi pitänyt olla piilossa, kun koira kuikuili ajoittain, että missämissä Mami.

Sohvin arvio (tuomarina Maija Mäkinen):

Feminiininen juniori, jolla hyvät rungin mittasuhteet. Kaunis pää ja ilme. Hyvät korvat, silmät ja purenta. Hyvä kaula, lupaava eturinta. Ikäisekseen hyvä runko. Hyvä häntä. Polvikulma voisi olla hieman parempi. Liikkuu hyvin edestä, mutta epävakaat takaliikkeet ja liike jää herkästi rungon alle. Hyvä turkki. Voisi olla ryhdikkäämpi liikkeessä. Miellytävä käytös. ERI-1.

Kasvattaja Tarun päivän kruunasi ihanan Ellan (Braintwister Qeenah Runoo) kolmas serti ja valioituminen. Lisäksi samalla teltalla majailivat topakat Pojat Roope (Prankster's Royal Ruff) jaTurbo (Prankster's Quba) sekä ihana vauva-Unna (Prankster's Undine) ja Leluliini (Prankster's Orla). Kiitos kaikille rennosta (huomhuom!!) seurasta. Tällä porukalla näyttelyahdistuskohdistus jäi ihan kokematta =)

Ja loppuun ansaitusti kuvat upouudesta Suomen muotovaliosta: ihana-Ella. Onnea Tarulle hurrrjasti!!

Katto matalalla

Saatiin kutsu Mellyn leikkitunnille. Pihaa on muille jakaa, mutta muutaman vauhdikkaan rundin jälkeen koirat siirtyvät nuhjuamaan mahdollisimman ahtaisiin paikkoihin, pöytien ja penkkien ja peräkärryjen ja koristekärryjen alle. Siellä sitten nuhjataan hampaat välkkyen ja silmät loistaen. Kai se sitten on niin kivaa.

Juomakippoonkin piti tunkea molempien päät yhtäaikaa.