Jälkitreeneissä metsäjälki ja peltojälki. Metsässä hyvin alkaneen nuuskutuksen keskeytti taas kamalat murkut nameissa. Nyt Sohvin taktiikkana oli heiluttaa nakinpalaa ensin raivokkaasti, jotta murkut irtoaisivat ennen syömistä. Kamalaa pukkilaukkaa, mutta maali löytyi. Ällistyttävää sen sijaan oli, että maalin jälkeen Sohvi suunnisti takaisin autolle sitä reittiä, jota pitkin palasin jäljeltä. Siinä mitään nakinpaloja tarvita.
Peltojälki olikin sitten täydellinen. Minulta loppui herkut kesken, joten jäljellä oli nameja enää siellä täällä ja niin vain terrieri tarkasti tyhjätkin jäljet ja suunnisti varmasti maaliin. Koira tulee innostuneena ja varsin kiihtyneenä jäljelle, mutta niksnaks jäljelle päästyään rauhoittuu ja keskittyy suht hyvin. Häntä pysyi tänään alhaalla, eteneminen oli hidasta ja tarkkaa. Kaksi kertaa nosti päätä, mutta jatkoi itse työskentelyä samantien. Jälki oli jo melkoisen kiemura ja noin 20 metriä pitkä. Pyykkipojat avulla minäkin tiesin koko ajan, missä jälki menee.
Sovittiin kouluttajamme Sadun kanssa, että syksyllä kokeillaan verijälkeä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti