Terveiset Iso-Syötteeltä, joka on ensimmäinen kolmesta etapista pohjoisen matkallamme. Tunnelmallinen paikka, josta löytyy hienoja päivävaellusreittejä pitkin vaihtelevia maastoja kuivasta harjumaastosta soiden pitkospuuosuuksiin. Iso-Syötteellä on kansallispuiston lisäksi laaja retkeily- ja virkistysalue, jossa koira voi vaeltaa vapaana kanssamme. Tähän aikaa vuodesta hyvin merkityillä reiteillä ei juuri muihin kulkijoihin törmää. Eilen vaellettiin 10 km ja maastöpyöräiltiin 17 km ilman yhtään vastaantulijaa. Sääkin suosii, puolipilvistä ja 10-15 astetta ilman hyttysiä. Oujees.
Porot kiihdyttävät kovasti pientä karvakorvaa ja muutaman kerran koira onkin rymistellyt kanervikkoon, mutta onneksi pysyy kutakuinkin näköetäisyydellä. Koiralla on pidemmillä lenkeillä huomioliivi päällä ja pannassa yhteystiedot, jos joskus kävisi köpelösti. Nauttii silminnähden olostaan ja käy kahlaamassa tai uimassa kaikki ohitettavat lammet ja metsäpurot. Ensimmäisen kerran pulahti tosin jo tulomatkalla, kun lähti sorsapaistin perään uimaan paikoin vinhasti virtaavaan Kajaaninjokeen. Ei saanut paistia kiinni, joten palasi suosiolla rantaan, kun minä jo etsin katseellani sopivaa venettä, jolla soutaa perään...
 |
| Tunturipurokahlaaja. |
 |
| Bongaa häntä. |
 |
| Mikä maksaa, hophop siellä. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti