keskiviikko 29. syyskuuta 2010

Ihan parasta

Työkaveri kyseli, että mikä on koiranomistajan elossa parasta ja  mikä pahinta.

Pahin on helppo valita. Pahinta on valtava huoli pienen hyvinvoinnista. Jos koira ei voi hyvin, ei voi emäntäkään. Ja huono omatunto, aina kun on pois kotoa.

Parasta on sen sijaan vaikea valita. Tassuttelun äänet aamuisin ja pian sängyn laitaan ilmestyvät korvat: Herätäänkö jo?  Aamulenkit, kun aurinko nousee. Kotiintulo, vinhasti heiluva häntä ja sata pusua. Koko perheen kanssa tehdyt metsälenkit. Seura. Koiran rapsuttelu. Tekeminen yhdessä, yhteisen kielen oppiminen. Tarttuva energia ja hyväntuulisuus. Uudet Ystävät koiramaailmasta. Miehen sylissä nukkuva koira. Popcornilta tuoksuvat tassut. Koiran katse.
 
Hyvää on myös uuvuttavan uraputken katkeaminen, erilainen elämänrytmi. Aikaa huomata eri asioita: kesän vaihtuminen syksyyn, tuulessa keikkuvat ja jahdattavat lehdet, metsän tuoksu, mikä tatti!, hieno keppi, kaivettava hiekkakasa, pupu, orava, sammakko...

Sohvi on perheenjäsen, yksi meistä. Perhe on parasta.

keskiviikko 22. syyskuuta 2010

Halpaa

Halvat huvit x 3:

Lehti taiteltuna viuhkaksi ja raksuja väliin. Vinkkinä: kun käyttää lehtenä sisustuslehteä, tulee entistä halvemmaksi :)




Tyhjä muovipullo. Toimii raksuilla ja ilman. Äänekkäänä sopii paremmin päiväkäyttöön. Sohvin tyyli on kavuta pullon kanssa esim. sohvalle, pudottaa pullo sieltä ja napottaa ulos sinkoutuvat naksut parempiin suihin.



Kulho nurinniskoin ja alle jotain tavoiteltavaa.

Helppoa

Koirapuistot helpottavat kummasti arkea. Työpäivän jälkeen kotona odottaa virkeä terrieri, joka poukkoilee kuin höyrypää ulos päästyään. Metsäsamoilun jälkeen kuljemme läheisen koirapuiston ohi ja siellä onkin oivaa leikkiseuraa, Espanjan tuonti Rodo. Rodo on kiltti pieni koira, joka sietää mainiosti Sohvia, vaikka pelkää useimpia koiria. Koirat leikkivät, juoksevat, pomppivat, hyörivät, pyörivät. Omistajat juttelevat niitä näitä, yleensä kaikkea koiriin liittyvää. Puistoon saapuu lisää leikkikavereita. Sohvia vähän hirvittää väentungos, ja se käy välillä istuskelemassa jaloissani, kunnes kirmaa muiden kanssa leikkeihin.

Reilun tunnin ulkoilun jälkeen palaamme kotiin. Koira syö hyvällä ruokahalulla ja lepuuttelee tässä sohvalla vierssä, kun napsuttelen koneella. Iltalenkeiksi riittääkin sitten pissatuskäynnit lähimetsässä. Ja jotain pientä aivojumppaa illemmalla. Sohvin mielestä paras aktivointileikki on se, jossa piilotan raksuja ympäri asuntoa ja koira saa etsiä ne. Nuuskutinuuskuti sentään.

Hampaita tippuu taas, alakulmureista toinen lähti eilen ja toinen näkyi tippuneen koirapuistoriekkumisissa. Syytä onkin, sillä uutta kalustoa puskee minkä ehtii.

tiistai 21. syyskuuta 2010

Matkustusasiakirja

Sohvi sai tänään oman passin. Maailmanvalloitus voi alkaa.


Riparapa

Koiranomistajana sadesää on tuonut mukanaan ihan uusia ulottuvuuksia. Oma garderoobi on täydentynyt sadesään kestävillä vaatteilla ja kumppareilla. Kunnon varusteissa on mukavampi lenkkeillä.

Tällaisena päivänä, kun sataa aamusta iltaan, niin kotiintuomisina on viisi kertaa päivässä märkä ja rapainen koira. Sohvi osaa jo käskystä pyyhitään/suihkuun suunnata suoraan ulko-ovelta veskiin. Mitä nyt muutaman kerran ensin karannut Mikkoa moikkaamaan. Olipa hyvä, että tuli tuo amme hommattua, siinä käy suihkuttelut ja kuivaukset niin kätevästi.


Seuraavaksi ohjelmanumerossa käynti eläinlääkärissä ottamassa rabiesta vastaan viimeinen penturokote. Mennään bussilla kaatosateessa. Vinhaa. 

sunnuntai 19. syyskuuta 2010

Mökkielämää

Viikonloppu vietettiin mökillä Hangossa. Ihana syksyinen viikonloppu.

Vieraita varten fiinisti.



Merenranta ja rantahiekan värinen koira.

Halonhakkaaja.

Siivousapu.

Kasvatusperiaatteemme kokivat viikonloppuna kolauksen. Sohvi pääsi ensimmäistä kertaa mökillä hyppäämään sängylle. Ja niinhän siinä kävi, että jäi sinne kanssamme nukkumaan...

keskiviikko 15. syyskuuta 2010

Koiranilmalla koirapuistossa

Sade ei paljoa haitannut, kun Metsälän koirapuistossa kirmasi pieni lauma cairneja. Pipsa, Topi ja Sohvi leikkivät ja möyrysivät itsensä suihkukommennuskuntoon. Pipsa piti tarvittaessa jöötä pennuille ja oli keppien valtiatar. Pikkuiset mylläsivät muuten vain. Olimme varmasti näky, kun lopulta vaelsimme märkinä ja kuraisina kolmen läpimärän, mutta onnellisen koiran kanssa kotiin.

Kiitos asianosaisille hyvästä seurasta!