Työkaveri kyseli, että mikä on koiranomistajan elossa parasta ja mikä pahinta.
Pahin on helppo valita. Pahinta on valtava huoli pienen hyvinvoinnista. Jos koira ei voi hyvin, ei voi emäntäkään. Ja huono omatunto, aina kun on pois kotoa.
Parasta on sen sijaan vaikea valita. Tassuttelun äänet aamuisin ja pian sängyn laitaan ilmestyvät korvat: Herätäänkö jo? Aamulenkit, kun aurinko nousee. Kotiintulo, vinhasti heiluva häntä ja sata pusua. Koko perheen kanssa tehdyt metsälenkit. Seura. Koiran rapsuttelu. Tekeminen yhdessä, yhteisen kielen oppiminen. Tarttuva energia ja hyväntuulisuus. Uudet Ystävät koiramaailmasta. Miehen sylissä nukkuva koira. Popcornilta tuoksuvat tassut. Koiran katse.
Hyvää on myös uuvuttavan uraputken katkeaminen, erilainen elämänrytmi. Aikaa huomata eri asioita: kesän vaihtuminen syksyyn, tuulessa keikkuvat ja jahdattavat lehdet, metsän tuoksu, mikä tatti!, hieno keppi, kaivettava hiekkakasa, pupu, orava, sammakko...
Sohvi on perheenjäsen, yksi meistä. Perhe on parasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti