Agirotu 2016

Sunnuntaina aamusta kellon pärähtäessä viideltä soimaan, hihittelin hullujen harrastuksille. Kahvia pannullinen koneeseen, auton pakkaus ja Popparin kanssa kohti Teivoa. Käynnistymässä Agirodun 2016 epävirallinen osuus, openin kisa, jossa jaetaan cairnien rotumestaruus sekä yleensä hullunhauska joukkuerata.

Rataantutustuminen (1 min) oli aavistuksen lyhyt, varsinkin kun rata oli tietysti rakennettu aavistuksen eri tavalla kuin mitä oli harjoiteltu. Lisäksi ratapohjan nurmi oli älyttömän kuoppainen, erityisesti kepeillä kuopat olivat huomattavat ja moni koira sekosikin siellä rytmissä pudotessaan kesken kaiken kuoppaan. Päätin ottaa kepit ihan super varovasti etten loukkaisi koiraa.


Alku kannustettiin muut cairnit Viivi, Vauhti ja Kitri maaliin. Ja sitten starttiin Poppiksen kanssa. Pelasin aika varman päälle ja virheettä kirmattiin maaliin.


Video


Hyvä PimpeliPom, tällä suoritteella kannoimme rotumestaruuspoksun takaisin kotiin. Perusrata riitti kokonaiskilpailussa 10. sijaan, joten pääsimme palkintojenjakoon, hih.

Tällä kertaa radat eivät todellakaan menneet päällekäin, kun joukkuerataa odoteltiin kepeät 5 tuntia. Onneksi oli ihan parasta seuraa, jolla teltta. Iso kiitos Tiia ja Sanna ja Kaarina, olette mahtavaa agilityseuraa!


Joukkuerata (KIL, mini) oli toistaiseksi agirotuhistoriani mukavin ja menevin rata, jota oli kiva rallattaa.

Joukkueella oli mahtava rokrok-asenne ja kaikki tekivät mainioita suorituksia. Nopeita koirakoita! Tuloksilla ei juhlittu, mutta muuten kyllä tuuleteltiin. Popparille ahnehdin puomin alastulolta femman, mikä tietää meille on off -sulkeisia. Mitään videoita siinä ehditty ottamaan, mutta sentään  joukkuepotretti.

Viivi, Poppis, Kitri ja Vauhti.

Kesäistä touhuilua

Uusia uimapaikkoja on skannailtu lähistöltä. Suositusten perusteella pinkaistiin kirkasvetiselle Sääksjärvelle, joka osoittautui lähdepohjaisena järvenä upeaksi paikaksi. Ensin väisteltiin yleiset uimarannat ja kurssikeskukset, jonka jälkeen päädyttiin pieneen poukamaan, jossa ilo irti.

Sohvi kahlaa

Sohvi

Poppari

Sohvi ei ui leikatulla polvella, mutta kahlaa. Uiminenhan ei vielä ole kuntoutuksessakaan mukana, joten parempi näin tässä vaiheessa. Ilm vasta ensi talvena päästää uimaan osana treeniä. Poppari kahlaa, lutaa ja ui sitten senkin edestä, ja hakee keppiä.


Viikonloppuna ajaasurautettiin Tahkolle kannustamaan miestä maastopyöräkisoihin. Tässä tytöt tekevät omaa osuuttaan taiukopaikalla 33km kohdalla. Hienosti ajoi maaliin hyväkuntoisena, pyörä ja mies ehjänä. 9. kerran tuomalla varmuudella.

Vähän satelikin, niin oli vallan passelia seurata agilityn MM-karsintoja livestreamilta sohvalta.

Sit me lenkkeiltiin ja uitiin, sellaista ihan parasta mökkimeininkiä.

Seuraavaksi lähdetään kuskaamaan rotumestaruuspystiä Teivoon, ja mielellään se jo lahjoitetaan seuraavalle agilityhirmulle. Kaksi vuotta se on nyt meillä ollut, kerran kummallakin tytsyllä. Poo juoksee viikonloppuna openin epävirallisen radan sekä joukkueviestissä. Sitten me voitaisiin pitää vähän kesätaukoa. Syksyllä treenit jatkuvat Liukan Villen ja ehkä vähän Maijunkin johdolla, ja suunnitelmissa on cairnien agilitypäivät ja ehkä muutamat kisastartitkin... En ole omasta kisamotivaatiostani vielä ihan varma, joko menään täysillä tai sitten voidaan jättää kisat pois ja mennä leppoisalla harrastemoodilla...

Keskikesän juhla

Kun on mökki kotona, niin mökkeiltiin Jussina kotona, rilli ja sauna kuumana ja silleen perinteisesti. Ovet auki aamusta yömyöhään, keittiö muutti ulos ja koko ajan jotain tapahtui jossain. Kyllä piti pienellä ärrillä kiirettä osallistua kaikkeen.


Käytiin me mökiltä treenimässä aksaakin; Poo pääsi kokeilemaan maksien sm-rataa eli keppi-putki-erottelua tehtiin. Loppujäähdyttely ei onnistunut, sillä mukanamme yksi sheltti ja kolme cockeria eli muuten hyvä, mutta se jäähdyttely jäi tekemättä...


Koska eilen kuuma, niin piti päästä uimaan. Yhteislenkillä muutama kaverikin mukana Rajasaaren maisemissa.

Rillimakkarat kuumina ja luut raakana.

Koirat näyttivät jotenkin huojentuneilta, kun ihmisväki lähti maanantaina töihin...

Kesän yhteislenkit

Harvoin sitä tuijottaa viikonlopun aikana näin tiiviisti padia. Agilityn SM-kisoissa nähtiin taas niin hienoja suorituksia ja suurta tunnetta. Tuttuja näkyi vanhasta kuin nykyisestä seurasta. Ja yksi rotummekin edustaja juoksi hienot radat; upeat Salla ja Luca!


Tietsikan vilkuilun välissä kävimme koirien kanssa tutustumassa uusiin lenkkipolkuihin. Sohvin liikkuminen on pysynyt aika kivana, joten lenkkejä on vähitellen pidennetty. Vielä ei tiedetä, kuinka pitkillä vaelluksille pääsee syksyllä, mutta oikeaan suuntaan ollaan menossa. Sadepäivien kunniaksi on opeteltu muutama uusi temppu. Josko syksyllä taas päästäisiin koiratanssia harjoittelemaan...


Sain nyt kalenteriini aseteltua kesän yhteislenkit:

su 26.6.2016 klo 13 Juhannuslenkillä pääsee uimaan; Rajasaaren koirapuisto (Rajasaarenpenger)
su 24.7.2016 klo 13 Koirametsä (Östersundom, Puroniityntie)
su 21.8.2016 klo 13 Koirametsä (Östersundom, Puroniityntie)


Tervetuloa uudet ja vanhat koirakaverit!

Uudet fledat

Tytöt kävivät salongissa hakemassa uudet kesälookit, kiitos Tarja ja Minttu! Kevyempi kesätukka on kivempi olla ja molskia.

Ennen

Jälkeen

Rauniokauden avaus

Molemmat hännäkkäät pääsivät eilen kiipeilemään rauniokasoille. Sohvi on toki jo käynyt kaksissa tasaisemman alustan hakutreeneissä, mutta nyt pääsi etsintätehtäviin haasteellisempiin maisemiin. Rata on nykyisin työläämpi edetä, sekä koirille että ohjaajille.

Ehti kuvaamaan vain oman piilonsa näkymät.

Tuuli pyöri vähän hassusti ja painui erikoisesti saaden koirat kaartamaan maaleihin. En itse tiennyt piiloja, vaan kaksistaan piti ukot löytää. Vieläkin jaksan ihastella, kun koirat ihan ite hoitavat nämä hommat. Sohvi ei edelleenkään ole maailman systemaattisin etsijä, vähän kuin törmää hajuun ja lähtee siitä liikkeelle. Neljästä ukosta kaksi viimeistä haukkui jo ennen vihjettä, hyvä tyttö. Liikkui hyvin, mutta järkevästi.


Poolla kesti aika kauan ensimmäsen löytyminen ja mietin, että mahtaako usko loppua, mutta sinnikkäästi se etsi ja löydön myötä usko vahvistui ja viimeiselle ukolle (kasan alla) haki jo tosi itsevarmasti omat reittinsä. Popparin ilmaisun poimimista pohdittiin. Kivaa oli ja mukana oli söpöstelemässä 11-viikkoinen gööttivauva, joka pääsi ekoihin rauniotreeneihinsä :)


Sohvin jalan kuntoutuksessa on tapahtunut nytkähdys parempaan. Raviontuma on vihdoin lähtenyt lievenemään ja käyntiaskeleissa askelmitta on venymään päin. Meillä selvästi eniten parantava asia on ollut aika. Kuntoutusta ei osattu nopeuttaa merkittävästi hirmujumpilla ja fyssaroinnilla. Kaksi merkittävää asiaa matkanvarrella on ollut alun tulehduskipuläääkkeen riittävän pitkä anto sekä aika. Pitkästä aikaa olen toiveikas normiaskelluksen saavuttamisesta.


Sohvin trimmin jälkeen pääsi näkemään jalkaa paremminkin. Kopeloitaessa en suurta eroa ole huomannut, mutta fyssari varoitti operoidun jalan lihaskadosta.  Puoliero painonsiirrossa on edelleen havaittavissa, mutta pitkän karvan alta paljastui aika tasapainoinen takapää, josta en silmämääräistä lihaskatoa kyllä juuri huomaa.

Molskis ja polskis

Aina kun helleraja paukkuu, niin käymme päiväkävelyllä uimassa. Poppari ui niin kauan kuin Mamman lakisääteinen lounastauko antaa myöten ja Sohvi kahlaa ja tonkii sen aikaa kaislikossa. Sen jälkeen kevyet hepulit ja iltapäivän voikin vedellä tirsoja varjossa. Olen vähän kade noiden hellepäiväohjelmasta.

Yks väijyy pusikossa :D