Rauniokauden avaus

Molemmat hännäkkäät pääsivät eilen kiipeilemään rauniokasoille. Sohvi on toki jo käynyt kaksissa tasaisemman alustan hakutreeneissä, mutta nyt pääsi etsintätehtäviin haasteellisempiin maisemiin. Rata on nykyisin työläämpi edetä, sekä koirille että ohjaajille.

Ehti kuvaamaan vain oman piilonsa näkymät.

Tuuli pyöri vähän hassusti ja painui erikoisesti saaden koirat kaartamaan maaleihin. En itse tiennyt piiloja, vaan kaksistaan piti ukot löytää. Vieläkin jaksan ihastella, kun koirat ihan ite hoitavat nämä hommat. Sohvi ei edelleenkään ole maailman systemaattisin etsijä, vähän kuin törmää hajuun ja lähtee siitä liikkeelle. Neljästä ukosta kaksi viimeistä haukkui jo ennen vihjettä, hyvä tyttö. Liikkui hyvin, mutta järkevästi.


Poolla kesti aika kauan ensimmäsen löytyminen ja mietin, että mahtaako usko loppua, mutta sinnikkäästi se etsi ja löydön myötä usko vahvistui ja viimeiselle ukolle (kasan alla) haki jo tosi itsevarmasti omat reittinsä. Popparin ilmaisun poimimista pohdittiin. Kivaa oli ja mukana oli söpöstelemässä 11-viikkoinen gööttivauva, joka pääsi ekoihin rauniotreeneihinsä :)


Sohvin jalan kuntoutuksessa on tapahtunut nytkähdys parempaan. Raviontuma on vihdoin lähtenyt lievenemään ja käyntiaskeleissa askelmitta on venymään päin. Meillä selvästi eniten parantava asia on ollut aika. Kuntoutusta ei osattu nopeuttaa merkittävästi hirmujumpilla ja fyssaroinnilla. Kaksi merkittävää asiaa matkanvarrella on ollut alun tulehduskipuläääkkeen riittävän pitkä anto sekä aika. Pitkästä aikaa olen toiveikas normiaskelluksen saavuttamisesta.


Sohvin trimmin jälkeen pääsi näkemään jalkaa paremminkin. Kopeloitaessa en suurta eroa ole huomannut, mutta fyssari varoitti operoidun jalan lihaskadosta.  Puoliero painonsiirrossa on edelleen havaittavissa, mutta pitkän karvan alta paljastui aika tasapainoinen takapää, josta en silmämääräistä lihaskatoa kyllä juuri huomaa.