Poppis hajuerottelee

Juhuu. Ehkä uskallan sanoa nyt ääneen, mutta juniori on oppinut tunnistamaan purkkirivistä mausteneilikan ja ilmaisee sen menemällä maahan. Rivissä on kohdehajun lisäksi yksi häiriöhaju ja yksi tyhjä purkki. Onnistumisaste noin 90% ja niissä hasseissakin nousee itse nopeasti ja lähtee tarkastamaan purkkeja uudestaan. Pompun kanssa jatkammekin erottelun jatkokurssilla loman jälkeen.

Otan tähän teille huomenna todistuskuvaa.

Sohvi ei erottele, sen onnistumisaste on kahdella purkilla 50%. Juoksee ekalle purkille, nuuhkaisee ja menee maihin. Ja jos on väärä purkki eikä naksua kuulu, niin marisee ääneen :D Yritän pitää pokkaa ja jatkamme harjoituksia.

# 28 Mielenkiintoinen, motivoiva ja niin haastava duuni

# 29 Mahdollisuus tehdä sitä työtä myös kotoa
# 30 Töistä saatu palaute

Vähän työpainotteisia syitä olla onnellinen. Vuorotteluvapaan lähestyessä olen kokenut ajoittaista luopumisen tuskaa. Mutta uskon, että pieni hengähdystauko pian 18 vuoden työputken jäljiltä tekee vain ja ainoastaan hyvää...

# 31 Kotityöpäivieni ilot, jaloissa haalottavat tai kurrea ikkunasta jahtaavat

Sellainen tavallinen harrastaja

Kuvailin itseäni kahdessa eri yhteydessä sellaiseksi tavalliseksi agilityn harrastajaksi. Jäin jälkikäteen miettimään, että mitähän mahdan mieltää epätavalliseksi. Ehkä sellaista, jossa koira on ensimmäisiin virallisiin kisoihin mennessä juuri kisaiän saavuttanut, komosluokan taidon omaava. Koirakko, joka nousee välittömästi kolmosiin ja aloittaa SM-nollien keräyksen. Jonka realistinen tavoite on maajoukkuepaikka. Joka tekee harjoitusvideoilla häkellyttävän paljon toistoja, osoittaen melkein konemaista osaamista. Joka kisaa melkein joka viikonloppu. Joka ei harrasta mitään muuta. Hui, vähän pelottava ajatus minusta. Maare sanoikin eilen hyvin, että määräisi kaikille agilitykoirille pakolliseksi toiseksi harrastukseksi jonkun ihan muun, esim. Paimennukseen tai nenätyöskentelyyn liittyvän.

Samalla, kun varovasti selailin kakkosten kisailmoja, niin mietin, miten hienossa vaiheessa me Sohvin kanssa olemme. Koira osaa esteet, seuraavaksi voidaan opiskella vaikeampia ohjauskuvioita perusohjauksen rinnalle ja voimme testata oppimaamme kisoihin. Kakkosten radat ovat vielä vaikeanoloisia itselleni, en rehellisesti aina tiedä, kuinka ohjata tietty kiemura. Ihailen aina ohjaajia, jotka esittelevät, että no ainahan voit tehdä näin tai näin tai jopa noin. Eli harjoiteltavaa riittää ja tämä on varmasti sitä parasta aikaa lajin parissa. Koira on vielä nuori ja ohjaajalla palava halu kehittyä. Saan harrastaa lajia taitavien ja motivoivien kouluttajien luotsaamana ja ihanien ryhmäläisten kanssa. Ykkösissä olisin halunnut juosta pidempäänkin ja kolmosissa kisailut jäisivät hyvin vähiin. Toivoisin melkein, että kisasääntöjä muutettaisiin luokkanousujen osalta  vähän valiosertien tyyppiseksi. Ensimmäisen ja kolmannen LUVAn välissä tulisi olla esim. se vuosi.

Terve 1-vuotias keho

Sohvi osteopoitiin Maarella tänään ja kuten uskalsin hieman otaksua ja toivoa, niin perusterve koira sieltä todettiin luita ja ytimiä myöten. Sain myös sapiskaa, kun moitiskelin mamsellin aavistuksen kasvanutta painoa vaa'an lukemiin perustuen. No, eihän sitä tietysti pelkästään vaakaan voi tuijottaa. Onhan tuo vahvistunut varmaan muutenkin. Mutta silti väitän, että muutama sata grammaa voisi olla varaa keventyä. Keräsi ne nopeasti kovien pakkasten ja kevyempien lenkkien aikana. Ja ainahan voidaan syyttää vaikka meidän kokkia, jonka uskollinen assari Sohvi on....

Hoitojen keskellä Maare kysyi, että paljonko Sohvi olikaan vanha (kohta 4), johon totesi, että pelkän käsituntuman perusteella voisi arvioida koiran iäksi noin 1-vuotta. Eipä enempää perustellut, mutta totesi hämmentyneelle ilmeelleni, että se on vaan hyvä se.

Poppista ei enää jännittänyt ollenkaan, vaan pussaili ja hääräili siihen malliin, että jouduin pyytämään sen pois hoitoa häiritsemästä. Oman lyhyen hoitonsa makaili kiltisti paikoillaan. Ei huomiotavia löydöksiä sieltäkään.

Seuraava käynti joskus keväällä.

Maanantain muuvit

Takaa, takaa, takaa, persjättöjä, päällejuoksuja, pakkovalsseja kera jaakotuksen. Ohjaaja joutui tiukoille, koira veti hyvin. Seppo jo vähän tykkäsi jostain kohdista. Kannustavat kanssatreenarit, joiden kanssa pohtia yksityiskohdat. Siitä on hyvät maanantaitreenit tehty.

Ihanan lämmin, heti lenkit venyivät pidemmiksi. Pupunjälkiä pitkin tehtiin laukkasarjoja syvässä lumessa. Kaikki hengästyivät. Huomenna Sohvin osteopatia.

Viime yönä Pops kävi juomassa ja pyysi pihalle. Sohvi änkeytyi mukaan. Molemmat kävivät pissalla, mutta sisääntulon sijaan alkoivat leikkimään. Yritä siinä huhuilla kavereita sisään, kun lumi vain pöllyää, kun juostaan kilpaa rinkiä. Lopulta sain kaksikon sisään ja tietysti ehtivät kipittämään siitä lumisina suoraan sänkyyn. Hih ja hoh. Minä hereillä ja muut alkoivat pian kuorsaamaan.
#27 Hassu perheeni.

Cairnit tutustumaan agilityyn

Kolmatta kevättä peräkkäin on aika käynnistää keväinen tutustumiskurssi cairnisteille agilityn merkeissä. Sain viikonloppuna hallivarauskyselyn matkaan ja cairnlehteen ilmoituksen kurssista. Toivottavasti saadaan kurssi taas täpötäyteen! Aiemmista ryhmistä iso osa koirakoista on jatkanut tavalla tai toisella lajin parissa.

Mielenkiintoista taas päästä tutustuttamaan uusia koiria lajin pariin. Kokeiluksi, kivaksi harrastukseksi tai jopa kisakenttien tuleviksi tähdiksi. ASB-lehdestä kun seurailin startanneiden cairnien määrää vuonna 2013, niin mukaan mahtuisi vielä...

 

Sohvin pojista äitinsä jalanjälkiä ovat lähteneet seurailemaan punainen Nero, joka opiskelee Minnan kanssa Savikon Sepon opeissa sekä Jyväskylän Basso, joka aloittaa keväällä Tuulan kanssa agilityn alkeet. Hyvä pojat, laitakaapas mammaa paremmaksi.

Kahlaten

Aamuyöllä tullut lumidumppi takasi hyvät aamulämpät kaikille. Autoakin sai hetken kaivella esiin kinoksesta. Pikkutiet olikin jännittävästi vielä auraamatta, mutta hienosti sininen skodillaattorini puski itsensä valleista läpi. Hallille oli meidän lisäksi päässyt vain Linda ja Topiveli. Eikä edellisiäkään näkynyt, joten pääsimme himpan aikaisemmin radanrakennukseen.

Tehtiin Sepon harjoitusta muutaman viikon takaa, jossa käännetään koira puomilta taaksepäin putkeen. Samalla radanpätkällä leijeröintiä. Taaksepäin lähetys oli alkuun vaikeahko, mutta koirien tajuttua jutunjuonen homma alkoi sujumaan. Leijeröinti onnistui sekin. Pomppukin opiskeli samoja, mutta pätkissä, lisäksi kepit ohjureilla. Sujuu, vaikkei ihan yhtä vapautuneesti kuin verkoilla. Ohjureiden vähennysprojekti alkakoon, än, yy, tee, nyt.

Toisessa pätkässä muistuteltiin keinua, pöytää ja rengasta. Topivelin parhaat koko keinut ikinä, super! Sohvilla ihan kohtuulliset keinuttelut.  Jäähkälenkillä kahlattiin polkuja auki. Kauriista ei tällä kertaa jälkeäkään, joten mamsellikin sai aurata vapaana.

Nyt viety lumilauta huoltoon (alppireissu kulman takana), käyty lumikenkäilemässä pari tuntia ja nyt koirat vielä valoisalla lenkille. Kahlailut jatkukoon... Illalla aion varmistaa varpaideni lämpötilan ulkoisesti saunalla ja takkatulella ja sisäisesti juomalla viimeiset glögit pois (tipaton on ohi...).

Ainiin, pilkahdus kesää tänne lumitöiden väliin. Laitoin hallivapaakorttianomuksen kesäksi sisään. Päästäisiin harjoittelemaan sääolosuhteista (erit. helteestä) riippumatta toukokuusta syyskuun loppuun...