Toistetaan

Ripiitillä mennään.... Paitsi, että tänään oli eilistäkin lämpimämpi päivä. Nooo, näissä puitteissa ehkä kestän :D Pomppu on ihan liekeissä noilla hiekkasärkillä ja saa Sohvinkin mukaan hurvittelemaan.

 

No sit voikin viettää loppupäivän näin. Pst. huomioi Oulangan karhu välissä unileluna...

 

Kalajoki

Me kahlattiin, uitiin, juostiin, kaivettiin hiekkaa ja leikittiin- ja sitten sama alusta. Lämpötila +22C. Aika päheet lenkkiolosuhteet meillä tänään...

Varpaat puolentoistaviikon vaelluksen JA eilisen Edenin pedikyyrin jäljiltä.  Olisi ehkä pitänyt ottaa ennen ja jälkeen kuvat :D

Ookkonää Oulusa?

Täällähän me. Nallikarissa. Matka meni hyvin, vaikka haikeaa oli tunturista lähteä. Pysähdyttiin jossain superankealla Tornion huoltsikalla, josta sai vain automaattikahvia. Koirat eivät valittaneet, vaan ulkoilivat ja nuuhkivat innolla uusia tuoksuja. Ne on ihan super reissukavereita.

Nallikarin hiekoilla koirat tulivat hulluiksi, juoksivat ja painivat ja ihmettelivät aaltoja. Aurinko paahtoi eikä koko rannalla ollut ketään. Löydettiin vasta kolmannella reissulla kieltokyltti koirille, pitääkin varoa tuota lähestymiskulmaa aamulla, kun ajattelin käydä juoksemassa koirien kanssa aamulenkin rantsussa...

Hiekkaleikit jatkuvat, kun huomenna suuntaamme Kalajoelle.

Olipa kuru

Olin bongannut lähialueelta sopivan vaellusreitin, jota lähdettiin koko poppoo kiertämään tänään. Tavoitteena käydä samalla katsastamassa Pirunkurun alue, joka lienee tunnetumpi talvisista lumivyöryistään. En vain osannut arvata, että reitillä todella noustaan koko kivinen kuru ylös asti. Koirat pärjäsivät meitä paremmin. Ihan jyrkimmät kohdat liikkuvilla lohkareilla autoin junnua hetkittäin kantamalla, mutta Sohvi pärjäsi ihan ite.

 

Huipuilla olikin huikeat näkymät Pallas-Ylläs kansallispuistoon. Ylhäällä oli ne harvat kanervikot täynnä valtavia mustikoita, joita koirat tankkasivat huolella ennen laskua. Tätä reittiä suosittelen lämpimästi, jos tällä suunnalla liikutte. Helpoiten kohde on saavutettavissa ns. tähtireitti -vaellusreittinä, nousemalla kuru ylös. Reitillä kohdattu ja sitä eri suuntaan kuin me vaeltava hollantilainen pariskunta näytti aika epäuskoiselta, kun tajusi, mistä reitti laskeutuu...

 

Nousu ja lasku veivät noin 3 tuntia ja koirat jaksoivat hienosti. Juoma-ja kuvaustaukoja pidettiin, mutta ei pidempiä taukoja. Pidin ajoittain rekkuja vapaana, mutta kansallispuistomiljöö kyllä edellyttää kytkettynä liikkumista. Pops kantoi loppumatkan erinäisiä keppejä mukanaan ja riekkui niiden kanssa ihan normilenkin tapaan, huh. Mökillä jäivät kyllä pötköttelemään eivätkä edes saatelleet normaaliin tapaan ovelle, kun starttasimme maastopyörälenkille.

Huomenna onkin aika sanoa heipat Laplandille ja kääntää auton nokka kohti etelää. Oulu, he we come...

Huipulla tuulee

Pikainen moi Ylläkseltä. Reissu edennyt suunnitelmien mukaisesti. Ivalo-Inari -tie oli superhieno, Lemmenjoella jotkut uivat ja loput huljuttelivat varpaita. Ylläksellä alla kelohonkamökki Äkäslompolon puolelta. Tänään koirat pääsi gondolilla ylös (Pops oli ihan liekeissä gondoleista ja jahtasi niitä maasta käsin, Sohville ihan tuttua kauraa) ja haikaten alas. Ylempänä koirat pääsivät liikkumaan vapaana,  mutta alhaalla poroja oli taas siihen malliin, että paree oli kytkeä metsästäjät. Poppis ehti jo ilmavainulla yhden bongauksen tekemään, kävi onneksi vain katsomassa ja tuli kutsusta  takaisin.

Mikko kävi vielä ajamassa maantietä jonkun hullunpitkän renksun, jonka aikana me tytöt haettiin lähipuodista porontalja kotiinviemisiksi, luettiin dekkarit loppuun, otettiin loman ekat päikkärit ja lämmitettiin saunaa :D Lepohetki lienee tarpeen, sillä huomenna taas uudet suunnitelmat...

Tänään bongasimme myös "Herrasmiesliigan Barbaran", ette arvanne kenet?

Lepuuttelua Ruijanpolulla

Eilen otettiin rennosti vaeltamalla Ruijanpolkua Laanilasta. Polkuhan on osa ikiaikaista Ruijanreittiä, joka aikoinaan johti Jäämerelle asti. Väsyneitä tassuja ja jalkoja viilennettiin puroylityksissä, vain Mamsellia vähän inhotti kahlata mahaa myöten yli, mutta me muut nautimme virkistävistä hetkistä.

Mikko kävi vielä maantiepyöräilemässä Rajajoosepin ja Ivalon välin, mutta me tytöt keskityttiin joko dekkareihin tai luunsyöntiin. Poroja on niin paljon joka kulmalla, että pientä siedättymistä alkaa olemana ilmassa. Eilen päästiin jo muutaman ohi ilman suurta tunteenpaloa. Sää suosii, pikkaisen on vielä lämmin, mutta tunturituuli viilentää ylhäällä. Tunturinjuurella kuljetaan teepparissa. Eilen iltalenkkiä valaisi valtava täysikuu tunturin päällä, huippaiseva fiilis.

Tänään alkoi loman toinen viikko. Suuntaamme ensin huiputtamaan Kiilopään koirien kanssa ja sitten vielä maastopyörällä Kaunispäältä alkava tunturireitti. Totesimme eilen karttoja tutkieassamme, että Saariselälle on taas pian tultava uudestaan, sillä tänne jää edelleen monta mielenkiintoista kohdetta tutkittavaksi.

Huomenna pakataan auto ja karavaani suuntaa ensin Ivaloon, jossa käydään tutustumassa paikallisten kästyötaitajien pajaan (Tee kesä käsin), kävin jo fb:ssä ihastelemassa kilinnahkaisia päähineitä, luukorviksia ja poronnahkaisia laukkuja. Meillä on matkoilla periaatteena yrittää tukea pienillä ostoilla ja hankinnoilla aina paikallisia toimijoita. Matka jatkuu Inarin kautta Lemmenjoen kansallispuistomaisemiin, jossa huomisen päivän lenkki. Seuraava mökki vallataan Ylläkseltä.

Ihanaa alkavaa viikkoa, me jatkamme tunturimurmeleina.

Tunturituuli

Vajaa kymmenen kilsaa vaellusta tunturissa. Ylhäällä tuuli vilpakasti ja alhaalla oli lämmin. Poroja joka nurkalla, joten koirat pääosin kytkettynä. Pops lähti kahden poron perään, mutta palaili heti kun huomasi, että jäikin yksin. Tunturipuroja kahlattiin, kun tuli liian kuuma porojahdissa.

Nyt meillä nukutaan aika tukevasti.

Poppis ei paljoa siltoja käytellyt, vaan kahlasi/ui läpi.

Mikko canicrossaa molempien koirien kanssa.

Kuka ei kuulu joukkoon.