Tekstiiliurheilija

Kotona!

Reissu oli vallan onnistunut, mutta olipas kiva viimein päästä kotiin. Koirat tutkivat lähikulmat tarkasti ja Sohvi merkkasi joka puskanjuuren ponnekkain takapotkuin vahvistettuna. Kuultiin, että naapuriin oli murtauduttu, mutta meidän hälyjärjestelmä oli ilmeisesti pitänyt vorot poissa meidän tiloista. Paree pysyäkin poissa.

Muutama kuva vielä matkan loppumetreiltä. En muuten muistanutkaan miten ärsyttävää teiniaika on. Poppikselta on nyt todenteolla löytynyt se kuulu OMA TAHTO. Ja terrierin oma tahto on yleensä kutakuinkin päinvastainen kuin meikäläisen tahto... Viimeisellä mökillä Padasjoella koiraa ei saanut lempipaikaltaan laiturilta pois kuin kantamalla, ei auttanut mitkään houkuttelut eikä uhkailut, kantaa piti.

Ihanista korvista on kiittäminen Tarua, joka siisti koirat, kun haettiin Sohvi lemmenlomalta.

Kiintiöt

Nyt alkavat mökkeily-, vaellus- ja saunakiintiöt olemaan aikas täynnä. Eiköhän näillä taas jakseta syksyllä arjen kiemuroissa ja tutuilla metsäpoluilla taivaltaa. Tahkon vikat vaellukset ja maastopyöräilyt tälle päivälle ja mun ruoanlaittovuoro (= Piazzalta pizzaa). Nyt vielä saunotaan ja uidaan, huomenna pakataan ja haetaan Sohvi vikalle mökille mukaan. Ensi viikko vielä lomaa. jos vaikka vain löhöis (uskokoon ken haluaa).

Tahkovuori

Karttaa emme juuri Tahkolla tarvitse oli sitten kyse vaelluksesta tai maastopyöräilystä. Nojoo, periaatteessa kartta pakataan kyllä aina mukaan. Eilen ennen Sohvin lemmenlomalle lähtöä huiputimme koko poppoo Tahkovuoren.

Hissi on vain kuvausrekvisiittaa. Lihasvoimalla tultiin ylös.

Nyt mahtui hyvin Pehkubaariin joraamaan. Sohvi katsoo, että wtf?

Rinteitä laiduntaa kesäisin komea ylämaankarja, josta tietysti meidän tuurilla yksi härkä oli onnistunut keplottelemaan itsensä aitausten ulkopuolelle. Siinä me sitten kaikki tuijotimme komeasarvista yksilöä, joka uteliaasti tapitteli takaisin. Katsoimme parhaaksi hiippailla rauhassa takavasemmalle koiria perässämme kiskoen ja ilmoitimme karkulaisesta eteenpäin.

Tänään vaelsimme yhtä koiraa pienemmällä porukalla 6 km Tahkon toista puolta Tarpisen- ja Välimäen maastoissa. Poppis oli tosi reipas vaeltaja vaikkei isosysteri ollutkaan mukana. Kulkee ehkä vähän lähempänä meitä, mutta tutut hepulit ja lintujen jahtaamiset esiteltiin. Reitillä oli myös kiitettävästi märkää ja mutaa tarjolla, mikä oli myös meidän plutaajan mieleen. Koira pääsi uimaan ennen autokyytiä kotiin :D

Häntä tötteröllä kohti uusia seikkailuja.

Älä turhaan kiertele, tästä vaan suoraan.

Popsin bongaus. Olisi varmaan jäänyt muuten huomaamatta.

Sohvia on ikävä. Onneksi Taru soitti ja kertoi kaiken olevan tosi hienosto, Sohvi on sopeutunut mutkattomasti ja sillä on seuranaan paitsi Sine-mummeli niin erityisen kiinnostava Baba-kissa! Siellä ne yhdessä oleilee ja koiriin tottunut kissa töräyttää terrieriä tassulla nenukkaan, jos meno käy sille liian vilkkaaksi. Tämän haluaisin kyllä nähdä! Myös Pops taitaa kaivata leikkikaveria. Kantaa lelujaan yhtenään jalkoihin tai kinuaa syliin. Sohvin toinen astutuskerta on huomenna ja sunnuntaina haetaan murunen kotiin.

Eka kerta

Kyllä kannatti ajaa satoja kilometrejä edestakaisin Suomen maata. Kuuleman mukaan Sohvin treffit Morriksen kanssa olivat onnistuneet. Kiitos Taru ja Tessa avusta nuorenparin kanssa.
Perhe iloitsee, vaikkakin ikävöi Söhvelöistä. Sohvin lemmenloma jatkuu vielä viikonlopun, jonka jälkeen koira haetaan mökille jatkamaan lomaa ja aletaan jänskättämään lopputulemaa..

Lemmenloma

Olen tarkkaillut Sohvin kiiman kehittymistä tarkasti ja merkit alkoivat näyttää siltä, että näimme paremmaksi kääntää auton nokan Rukalta kohti etelää ja posotimme tänään rivakasti reilu 400 km Tahkolle. Huomenna matka jatkuu ja kasvattaja ajaa meitä vastaan hakemaan koiran viettämään elämänsä ensimmäistä ja mitä todennäköisemmin myös viimeistä lemmenlomaansa. Sulhonsa siellä jo odottelee...

Pysähdyimme tauolle Kajaanissa, jossa ulkoilimme koirien kanssa. Odotin kuumeisesti, että saisin jostain uroskoiran indikaattoriksi. Ja viimein pahaa-aavistamaton isäntä kera porokoirauroksensa ilmestyi näköpiiriin. Kiekaisin jo kaukaa, että saako tulla tervehtimään ja tunkesin meidän neidin siihen arvioitavaksi. Ja kyllä, häntä singahti sivuun ja muutenkin käytös oli erinomaisen lorttomaista :DD
Urosparalta meni pasmat sekaisin, silmät pullistui päästä ja jäi peräämme itkemään hämmästelevä isäntä vieressään. Kiitos ja anteeksi....

Tämä päivä ja vähän viime yö

Koimme myöhään eilen illalla sydämen tykytyksiä, kun Mikko lähti viemään koiria lenkille ennen nukkumaanmenoa. Yöaikaan molemmat koirat kulkevat kytkettyinä, kun täällä on kovin pimeää ja yöeläinten rapinat alkavat. Sohvi ryntäsi heti pihassa varvikkoon, kuului napsahdus ja mies huutaa flexin hajonneen. Koira katoaa hetkssä näköpiiristä ympäröivään pimeyteen. Nautitut viinilasilliset ja uninen olotila katoavat kuin taikaiskusta. Nappaan takkia päälle, maastokengät jalkaan sekä koirapillin ja helisevän namipurkin käteen. Syöksyn pihalle, tuijotan sysipimeää metsää ja mietin kuinka pitkä yö tästä voikaan tulla.

Tuskin ehdin vislata niin Sohvi on siinä, katselee meidän tohinaa hämmästelen, nauttii muutaman herkun ja koko poppoo suuntaa pienelle lenkille ja takaisin mökkiin. Huh, onneksi huoli tällä kertaa loppui ennen kuin kunnolla alkoikaan.

Tätä päivää kuvin:

Vasta tällä reissulla koirat ovat oppineet itse poimimaan mustikkansa. Yleensä haluavat ne tarjoiltuina.