HSKH

Pitkien pohdintojen jälkeen liityin Hakunilan Seudun Koiraharrastajiin (HSKH), joka on vuonna 1983 perustettu koiraharrastuksiin ja -urheiluun keskittynyt yhdistys. Pääpaino meillä siis olisi säännöllisessä agility-harrastuksessa kahden koiran kanssa.

Viime kesänä pääsin treenailemaan Ojangon ulkokentillä ja nyt olemme käyneet tutustumassa Vuokkoset-halliin, joka todettiin toimivaksi talvitreenauspaikaksi. Eli puitteet olivat ykkösjuttu ja lisäksi olen kuullut kehuja kouluttajista. Eri juttu sitten on mahdutaanko jatkossa niin Sohvin kuin Pompulankin kanssa ryhmätreeneihin, mutta yritystä on. Ainakin pyrimme hyödyntämään noita kenttiä jäseneduilla. Kertoilen sitten jatkossa kokemuksia jäsenyydestä ns. tavallisen harrastajan katsantokannasta.

Say Hello To Contact Pants

Ei juma. Kaarina antoi loistovinkin hioa meidän kontaktit kuntoon.

Kontaktit kuntoon!

Kaikki keinot käyttöön...

Tälle illalle oli sovittu lenkki Pipsan kanssa. Pipsan emännällä Minnallahan on kasvusuuntainen pentukuume, mutta perheen miesväki pitäisi vielä saada toisesta koirasta vakuuttuneeksi. Niinpä tänään matkaan pakattiin taktisesti myös Pompula. Koirat pääsivät ensin Pipsan luo kylään ja leikkimään, jonka jälkeen isojen tyttöjen kanssa suunnattiin lähimetsään lenkille, jolloin Markukselle esitettiin viaton pyyntö katsoa hetki Poppiksen perään...

Aika näyttää onnistuiko tartutusyrityksemme, mutta ainakin Poppis viihtyi taka-ajatuksista huolimatta moitteetta hoitopaikassaan :D

Ja jos pentuelon ihanuudesta halutaan puhua, niin sisäsiisteysharjoitukset etenevät aika hitaasti. Nyt Pompula jo osaa odottaa herkkupalaa ulkona tehtyjen tarpeiden jälkeen ja kipittää äkkiä taskulle. Toisaalta se ei estä estotonta lorotusta sisällä. Meniskös sellain fiftisiksti.

Nobivac DHPPi vet.

Tänään Poppari immunisoitiin aktiivisesti penikkatautia, tarttuvaa maksatulehdusta ja parvovirusinfektiota sekä adeno- ja parainfluenssavirusten aiheuttamia hengitystieinfektioita vastaan.

Käytin pennun rokotettavana Mevetin Paavolla. Paavo tutki pennun, kuunteli sydämen ja kurkki silmät, korvat ja hampaat. Totesi pennun kaikinpuolin terveeksi ja terhakkaaksi tapaukseksi (silmätutkailua vastustettiin koko pienen pennun päättäväisyydellä). Itse piikkiä ei huomattu, kun vedeltiin kissaraksuja pöydältä naamariin. Kokoa kehuttiin sopivan hoikaksi. Vaaka näytti 2,8-2,9 kg.

Nykyinen Mevetin sijainti Pitkussa tarjosi paremmin parkkipaikkoja, mutta oli koiran ulkoilutuksen kannalta Munkkaa hälyisämpi paikka. Poppari ihasteli eläväistä paikkaa, tykkäsi kiipeillä portaissa ja viihtyi vastaanoton tyttöjen rapsutettavana. Eli oli ihan reipas oma itsensä. Ja lirauttikin hienosti vasta ell-käynnin jälkeen ulos. Varasin seuraavat käynnit 4 ja 5 wk päähän, ja samalla Sohvi saa vuosittaisen tehosteen kennelyskään, noilla halleilla kun tulee luuhattua.

Nyt sitten eikun vasta-aineet ja soluvälitteinen immuniteetti kehittymään...

Olen tutkinut sytotoksisia T-soluja ja niiden merkitystä rokotteissa työkseni 10 vuotta. Ja välillä vielä halaan tutkijakammariin.... 

Äänimaailma

Meillä on täällä kotimaisemissa niin rauhallista, että iltaisin pakkaan koirat autoon ja lähdetään etsimään älämölöä. Tänään retkeiltiin Käpylässä tutustumassa juniin. Siellä on hyviä kävelyteitä ja polkuja junaradan äärellä. Samalla kuljeskeltiin vilkasliikenteisen tien varrella, käytettiin alikulkusiltoja ja siedätettiin Popparia kulkemaan ihmisvilinässä. Tämä kun palavasti haluaa tehdä tuttavuutta ihan jokaikisen kanssa.

Hyvin meni eikä namitukea tarvittu missään vaiheessa. Isosisko on melkoinen magneetti ja tuki. Tuttujakin näkyi, erityisen mieluisaa Sohvista oli tavata Käpylän bestis, naapurin Pipsa. Ja Popparikin löysi ensimmäsen ihailijansa, kun puolivuotias Jörö-silkkiterrieri ihastui neitokaiseen eikä olisi malttanut lopettaa leikkiä millään, vaan karkasi omistajaltaan vielä peräämmekin.

Kotona maisteltiin ensimmäistä kertaa NEUta ja nyt tutilullaa.

Sohvilla on juokut tärppipäivissä. Kääntelee komeasti häntää, kun poikakoirista näkyy vilauskin. Skidisti lortto :D, jolta jää tämän viikon molemmat agit  luonnollisesti väliin.

Unettaa

Popparin uniasentoja. Vähän kurkkasi, kun kuvasin.

Rieku ja Raiku

Kristina ja Selma toimivat tämän viikon pentutapaamisen emäntinä. Samalla reissulla Poppis sai paitsi aimo annoksen pentusäpinää, niin myös autoilu-, rappukäytävä- ja kyläilyharjoitusta.
Ensin pennut riekkuivat lumikinoksissa ja siitä karuselli jatkui sisätiloissa. Ympäri, ämpäri ja uudestaan. Pikajuoksua ja painia. Lisäksi Poppari lutasi antaumuksella kylän juomakipossa vedet ympäriinsä loiskuen vaikkei ole tehnyt sitä koskaan kotona. Kristinan kanssa todettiin, että harvassa paikassa sitä viitsii tässä vaiheessa näiden pissaiitojen kanssa kyläillä. Onneksi tällaisessa toisessa pentukodissa voi ottaa rennosti niin isäntäväki kuin kyläilijät. Kaksi tuntia siskokset jaksoivat jumpata ja autoon kannettiin onnellisen väsynyt pentu, joka kuorsasi kotiin asti, söi kipponsa tyhjäksi ja nukahti uudelleen. 
 
Pennut ovat kasvaneet ripirinnan. Poppari on aavistuksen Selmaa pienempi. Ihanaisia tarmopesiä molemmat. Kiitos Kristina järjestelyistä! Ensi viikolla yritän saada meille ajan virikeluolastolle. Katsotaan, mitä nassikat siitä sanovat...