Hempeilyä

Kaupunkikierroksemme Wienissä on sisältänyt myös tutustumista paikallisiin lemmikkieläinkauppoihin. Mukaan lähti lelut niin Sohville kuin ekaa kertaa myös tulevalle pennulle. Vaikka en yleensä näissä hankinnoissa hempeile, niin nyt mukaan pakattiin ylisöpö pieni vaaleanpunainen pehmoluu Himpulalle. Pientä tyttöpentua odotetaan jo innolla maailmaan ja meidän perheeseen. Tuleva "isosisko" lomailee täysihoidossa ja nauttii kuulema olostaan. Täällä kaikilla koirilla on koosta ja rodusta riippumatta kuonokopat matkassaan. Liekö paikallinen asetus/määräys, mutta tuntuu aika hassulta. Niin ja pahoittelut, jos tekstiformaatti on kökkö, tabletti ei ymmärrä rivinvaihtoja oikein.

Vähemmän on enemmän

Illan agitreeneissä oli yliyksinkertainen rata: 2 U-putkea päissä ja 4 estettä välissä. Ja siinä oli tarjolla sen kymmenen variaatiota. Tehtiin valssilla, persjätöllä, takaaleikkauksella ja loppuun irroteltiin ovaalilla koko rahan edestä. Sohvi meni kivasti, jos itse maltoin antaa koiran mennä ja lähettää reilusti. Myös ylenpalttista kumarteluani pyrittiin karsimaan pois.

Myös kanssatreenarit Sanna ja Alli sekä Suvi ja Lempi esittivät mukavan vauhdikasta katsottavaa. Lempi on niin tohkeissaan touhusta, että tänään päätti oman suorituksensa jälkeen jäädä radalle sooloilemaan. Ei voinut kuin nauraa, kun toinen on vain niin tohkeissaan lajista ja mennä tohotti esteitä menemään :)

Äsken pakkasin koiran viikonloppukassin ja huomenna vien karvahanurin viikonlopuksi hoitoon viiden tähden luksushotelliin (= äidilleni), kun ihmisväki suuntaa viikonlopuksi minilomalle. Matkalaukku jäi täytön yhteydessä hetkeksi lattialle ja karvakorvamme nukkuu nyt siellä.

Velipojan kanssa

Käytiin Sohvin kanssa moikkaamassa Topi-veljeä sekä perheen pienenpientä poikavauvaa. Tiitiäinen makoili tyytyväisenä vaunuissa koko lenksun ajan. Keväällä saadaankin sitten agitreeneihin miesvoimia :)

Siskokset olivat taas varsinainen painimaajoukkue. Leikkejä tosin häritsi Sohvin tuoksut, jotka sekoittivat Topin pään. Olen huomannut, että Sohvi tuoksuu juoksujen jälkeen koko ns. valeraskausajan kovasti poikien mieleen.

Valkoista

Itsenäisyyspäiväksi väritettiin maa valkoiseksi, laitettiin linnuille ruokaa ja vahdittiin, että kurre ei pääse lähellekään ja leikittiin pihalla. Seuraavaksi lähdetään hakemaan Topi-veli lenkkikaveriksi.

Mamma, heitäheitä!

Ei ehdi.

Ei ehdi ei.

Tarkkailuyksikkö sohvan selustalla/ikkunalaudalla.

Kierroksia koneessa

Illan treeneissä tehtiin tylsiä keppejä ihan urakalla, ensin neljää ja siten kuutta. Ohjurit oli käytössä. Sujui ajoittain jo vähän, mutta sitten taas ei. Vaatii harjoitusta ja erityisen työläs harjoite pitää koiran motivaatiota yllä. Yllättäen Sohvi teki paremmin, kun ohjastin vasemmalta, vaikka se on itselleni hankalampi puoli.

Loppuun rataa, jossa otin kontaktit huolella, mutta ei kuitenkaan pysähdyksellä. Camillan palaute oli sama kuin Mintun; joudun juoksukontakteilla hidastamaan koiraa puomilla ja teen sen liian aikaisin, jolloin koira hidastelee liian aikaisin. Eka treeni meni hyvin, vähän renkaalla haparoiden (johtui ehkä renkaan suht omituisesta täytöstä,jolla pyrittiin estämään välistä hypyt).

Ennen vikaa harjoitetta Sohvi seurasi edellisen koiran menoa ja otti kiitettävästi kierroksia. Ja se sitten menikin yli eikä koira meinannut millään pysyä hanskassa. Suoritettiin loppujen lopuksi rata rillutellen, pidettiin hauskaa eikä välitetty aikaylityksistä :)

Treenin jälkeen luminen iltalenkki sai terrierin onnesta sekaisin.

Messari

Koiramainen viikonloppu kului Messarin hulinassa, Cairnkerhon standilla jutustelemassa cairneista, shoppailemassa tiliä tyhjäksi ja vähän kehän reunassakin kurkkien ja valiokakkuja maistellen. Ja kaikki piparkakutkin syötiin jo ekana päivänä eli kannatti paistaa niitä messuvieraiden iloksi.

Jätin tällä kertaa Sohvin kotiin, kun ajattelin koiran tarvitsevan rauhallisempaa menoa muuttohulinoiden jälkeen. Sen sijaan erinomaisina standiemäntänä ja -isäntänä toimivat Rita ja Basso sekä Päivi, Sinikka ja Taru. Kiitos kaikille hienosta standista ja mukavasta seurasta. Tänä vuonna standilla kävi viimevuotista enemmän henkilöitä ja perheitä, jotka jo vakavasti harkitsivat cairnin hankkimista laumanjatkoksi. Pyrimme jakamaan tietoa rodusta sekä antamaan yhteystietoja keskusteluiden jatkamiseksi. Tietysti moikkaamassa kävi myös paljon cairnisteja, joilta oma turjake kotoa jo löytyykin.

Messutarjouksina kotiin kannettiin joulunpunainen puolikurkkari agilityn pantashowta nopeuttamaan ja emännälle rukkaset sävysävyyn. Pompan punainen talvimantteli, joka pääsee agitreeneihin lämmittäjäksi, ruokasäkki ja sekä iso kasa luita. Heti käyttöön pääsi koirien joulukalenteri, jonka nappasin lähtissäni ale-hintaan mukaan.

Tässä kuvia messuemännistä ja yhdestä -isännästä. Sekä muutama otos Rally-toko esittelystä, jossa Suvi ja Hertta esiintyivät oikein mallikkaasti.

Agipäivä 2012

Ilmoitin meidät ensi kevään cairnien agipäivään. Hienoa päästä oppimaan lisää ja ennen kaikkea näkemään muita agilityhurjia.

Tosin eilisten omien treenien jälkeen tunnelmat oli ristiriitaiset. Meidät kontaktit on pikku hiljaa muuttuneet surkeiksi. Tässä on ihan klassinen tausta: koira eteni alkuun puomilla ja A:lla rauhallisesti ja hallitusti tassutellen aina nätit kontaktit mennen tullen. Eikä meidän koskaan ollut tarkoitus kuin vähän harrastella, joten mitässillänytonväliä... Minttu on alusta asti pyöritellyt päätänsä, kun en ole vahvistanut kontakteja kunnolla. Ja nyt sitten vauhti on kasvanut ja sitä mukaan kontaktit muuttuneet huonoiksi. Kyllä ne vielä menee muutamalla tassulla, mutta ei välttämättä kovin kauaa.

Joten palaamme nyt sitten kontaktien perusoppeihin. Tässä vaiheessa se vasta helppoa onkin... Tai sitten mennään nykytekniikalla eli riskillä ja opetetaan vasta seuraava otus kunnolla :) Näen jo Mintun ja muutaman muun tuomitsevan katseen porautuvat meihin :)