Keskustelin jokin aikaa sitten kokeneen agilityohjaajan kanssa, joka kertoi, että hänen ensimmäinen aksakoiransa oli cairn. Mutta sittemmin hän vaihtoi rotuun, jossa on enemmän potentiaalia lajiin. Jäin pohtimaan tätä potentiaalia. Tietysti, jos ykkösprioriteetti on kolmosten sertijahti ja palkintopallisijoitukset, maajoukkuepaikka ja arvokisat, niin ehkä rotuvalinta voisi olla toinen. Muuten kyllä pidän rotua harvinaisen hyvin lajiin kuin lajiin soveltuvana (suojelun ja vesipelastuksen jätän tästä ulkopuolelle). Rohkea ja itsenäinen koira, sosiaalisuutta riittävästi. Riista/saalisvietti tuo sähäkkyyttä, mutta tulee ottaa arjessa huomioon. Vahva ja kestävä koira, hermot kasassa. Rauhoittuu, kun mitään ei tapahdu. Koira, jonka kanssa voi mennä ja tehdä mitä vain.
Itse olen nauttinut matkastamme agilitymaailmassa suuresti, ripirinnan olemme koulua käyneet eikä tylsää ole ollut. Tietysti rakenne ja terveys pitää kestää lajinomaisen harjoittelun, liikakiloja ei saa olla ja motivaation eteen pitää osata tehdä töitä. Toistaiseksi kuitenkin koiran potentiaali on ollut ohjaajaansa suurempaa :)
Tänään toinen multitaskaavista koiristani viettää nimipäivää.
Sohvi on suomalainen naisen etunimi. Sohvi on muunnos
kreikkalaisperäisestä nimestä Sofia, joka tarkoittaa viisautta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti