Pahnanpohjimmainen

Ai että. Elämme jännittäviä aikoja. Eräiden lemmenloma on käynnistynyt romanttisissa merkeissä. Vielä en tohdi enempää hehkutella, kun on vielä niin monta välietappia tavoitteeseen.

Uusi rotumme on joka tapauksessa kromfohrländer. Länderi eli läntsy. Seurakoira, hyvänen aika. Olisin voinut vannoa, että jos ei terrieri, niin paimen, lammaskoira, palveluskoira tai edes noutava, mutta että SEURAkoira.

Rotu on kuitenkin kiinnostanut pitkään. Omaan laumaansa kiintyvä, osallistuva perheenjäsen ja oiva harrastekoira, kuitenkin ilman mainittavaa riistaviettiä. Kompaktin kokoinen ja silmää miellyttävä. Rodun geenipohjan kapeus ja terveystilanne sekä pidättyväisyys jopa arkuus ovat taas olleet niitä itseäni pohdituttaneita seikkoja. Geenipohjaa pyritään rodussa laajentamaan roturisteytyksillä. Tässä katsaus aiheeseen. Länderi-ihmiset tuntuvat pohtivat paljon terveyspuolta ja koiria kuvataankin jo jonkin verran. Olen saanut kysymyksiini hyvin vastauksia kasvattajilta ja omistajilta, asioista tunnutaan puhuvan ääneen ja avoimesti. Tapaamani koirat ovat olleet hurmaavia, kohteliaita ja ystävällisiä, taitavia harrastekoiria.

Katsotaan mitä tuleman pitää ja odotetaan oikeaa...

Voi sydän. Kuva Hanna Degerman.

Mainio marraskuu

Lumesta rännän kautta vesisateeseen. Koko sääkirjo saman kuun aikana.

Näin kaunista oli vielä viikko sitten, kun laitettiin tinteille ja kavereille sapuskat.

Säänmuutokset ovat aikaansaaneet myös epätyypillisiä treeniasusteita. Toppahousuin varustettu ohjaaja meinasi hallilla tukehtua ja treenasi pitkillä kalsareilla. Voi apua.

Toisella kerralla ohjaaja puhalsi edellisillan pikkujouluijen margaritoja, ja mies juoksi treenit. Sillä kyllä pysyi housut jalassa.

Mun pentukuume ei ota laantuakseen. Asiaa ei hirveästi edesauttanut Milka-neiti, joka kävi kylässä.

Elämme jännittäviä aikoja.

Pentulullutusta

Äääk, en kestä. Essi lähetti kuvan Jädestä ja Milkasta...

Kuva Essin. 

Ja lisää länderisutinaa tiedossa lauantaina Lahdessa, jossa Suomen Kromfohrländer ry:n järjestämät Marraskisat ja jonne minäkin suuntaan.

Pentukuumeilua

Lupasin lähteä pennunhakureissulle mukaan. Mies jo tiedustelemaan, että löytyykö autosta "salamatkustajia". Vakuutin kaikkien pentujen olevan visusti varattuja :)

Piipahdimme hakemassa Essille pienenpienen Milka-länderin Alobelin-kasvattajalta. Samalla sain tutustua ja kuulla lisää rodusta, rapsutella lisää läntsyjä ja nuuhkutella pennuntuoksua. Teki tosi hyvää kuumeilulleni... Pentu sai ison repun matkaansa maailmalle. Matka uuteen sujui kyydin osalta mainiosti, nassikka nukkui Essin sylissä koko matkan. Ja me saimme höpötellä koiraa mennentullen.

Ihanaa eloa Milkalle, Milkan isosiskolle Jädelle ja Essille. Tulkaa pian kylään!

Cairnien Agipäivä

Tuli tuossa loppukesästä sellainen fiilis, että olisi kiva saada viettää päivä parhaassa agilityseurassa. Niinpä varasin hallin, buukkasin Korhosen Maijun valmentajaksi ja avasin ilmon. Paikat täyttyivät mukavasti ja 9 cairnia aloittelevista koirakoista kisaaviin ja SM-edustajistoon asti pääsivät paikalle.

Koko päivä kului hallilla agilityn, lenkkeilyn ja rupattelun merkeissä. Vitsit, että rodun parista löytyy vallan taitavia agilityosaajia, motivoituneita, nopeita ja ketteriä koiria ja ohjaajia. Ilo sitä oli seurata. Omista koirista Poppari pääsi varsinaisiin treeneihin ja Sohvi humppailemaan päivänpäätteeksi. Ilmassa oli myös perhejuhlan tuntua, kun treenaajien joukosta löytyi myös Sohvin poika Nero ja Sohvin pojantytär Kuje. Lisäksi Sohvin toisen pojan Basson ihana perhe oli ajanut Jyväskylästä asti seuraamaan päivää. Bassolla itsellään epäiltiin kennelyskää, joten koirat olivat vielä visusti karenssisssa.

Salla ja Luca.

Minna ja Pipsa

Kaarinan Pluysh.

Maiju, Kaarina ja Vauhti.

Agipäivän pähkinät.

Mökillä

Vaikka nykyinen koti on samalla meidän mökki, niin välillä sentään maltetaan vaihtaa maisemaa. Nyt pakattiin kimpsut ja kampsut ja maastopyörät, sorkat ja koirat autoon ja huristeltiin Jämille mökkeilemään. Seuraan saapui kavereita ja koirakavereita.

Jämi tarjoaa hienoja harjumaastoja ja lukuisia ulkoilureittejä. On siellä hiihtotunnelikin, mutta siihen putkeen me ei menty. Koirat malttoivat nukkua yöt, mutta muuten niitä vietiin aamusta iltaan. Mukana koiraseurueessa oli ennestään vieras chihu neitokainen 8kk, joka jännäsi ärrejä ja etenkin Poolle pörisi ja ärisi. Poo jaksoi ekan vrk olla vieraskorea, mutta alkoi vierailun edetessä ärsyyntymään enemmän ja pariin kertaan naisväen keskinäiseen päristelyyn piti jo puuttua. Sinällään harmi, kun nuo meidän vanhemmat koirat osaavat olla varsin lungisti keskenään.

Lenkkien ja leikkien lisäksi kävin vetämässä verijäljet koirille. Intoa oli niin, että melkein lähti homma lapasesta.

Virtuaalitodellisuutta... Sylittelemässä omien lisäksi chihuvieraista vanhin Sylvi, joka on jo pennusta kulkenut Sohvin kanssa. Tulee loistavasti mein koirien kanssa juttuun. Yksi hienoimmista rotunsaedustajista, jotka olen tavannut. 

Chihutkin pääsivät kokeilemaan jälkeä. Yllättävän rohkeita ensikertalaisia olivat. Tutustuivat niin tarmokkaasti puuhaan, että olivat enemmän vähemmän verisia koko koirat :D Kolmesta kaksi käytti hyvin nenäänsä heti alkujaan, ja vain yhtä ei metsässä rämpiminen juuri kiinnostanut. Sorkka ei juuri inspiroinut ketään pikkukoirista. Omiltani kun sitä on vaikea saada pois.

Ainiin, mun pentukuume senkuin kasvaa. Hankalaa sinällään, kun harkitsemamme rodun saanti ei olekaan ihan yksinkertaista. Viime vuonna niitä rekattiin maassamme 32. Mutta eipä tässä nyt kiirehditä, tutustutaan rauhassa rotuun, kasvattajiin ja omistajiin.

Jänniä pohdintoja

Arjen mukavaa pyöritystä on täydennetty viime aikoina rotupohdinnoilla. Viimeksi viime viikolla koirien fyssarikäynnillä esittelin näkemyksiäni Patricialle ja sain vahvistuksia muutamalle kannalleni. Viikonloppuna uskaltauduin jo puhumaan asiasta muutenkin ääneen ja äsken lähti ensimmäiselle kasvattajalle lisäkyselyä. 

Aikataulu on kovasti vielä avoin. Tähän voi mennä pitkäkin aika ennen kuin realisoituu, mutta toiveena on, että nykyiset koirat olisivat vielä sen ikäisiä, että jaksavat pennun kasvatukseen osallistua :) Uuteen rotuun tutustuvana on jotenkin onnellisen tietämätön. Useampaakin rotua tässä on pyöritelty mukaan lukien heeleri, turbo, vesikoirat, stabyhoun, länderi, pyrtsi, sheltti, jopa holsku, villis ja muutama muukin... Olen lähtenyt liikkeelle aika avoimin mielin, pohtinut minkälainen kaveri tuonne joukonjatkoksi perheeseemme sopisi, luonnetta mietin aika paljon, mikä on rodun terveystilanne, kotimaasta vai ulkomailta jne. Ainoa varma taitaa olla se, että nartun otan jatkossakin, ja koossa yritän pysyä mini/medi -linjoilla. 

Muuten meillä ihan tällaista normikivaa...

Hakutreeneissä.

Rentoilua.

Lenkkeilyä, enää ei Pookaan ui.

Puutarhahommia ja hiiren metsästystä. 

On me välillä piipahdettu hallilla.