Erikoinen viikonloppu. Vähän erilainen kuin piti. Kaverin koirat katosivat kuin tuhka tuuleen perjantai-iltana, ja niistä sitten murehdittiinkin 48h. Auttelin, minkä pystyin, kävin ajelemassa ja kävelemässä yksin ja koirien kanssa, ilmoittelin lähialuetta ja laputtelin katoamisilmoja. Koirien kotiväki teki kaikkensa, siellä ei taidettu paljoa nukkua viikonlopun aikana. Ilouutinen löytymisestä tavoitti illalla, ensimmäinen havainto koko reissun aikana, kun koirat olivat yhdessä palaamassa kohti katoamispaikkaa. Lopen uupuneina ja tassut kovilla, mutta muuten kunnossa. Oli poikailla ollut mahottoman hyvä reissu. Huojennus oli valtaisa, siinä ei hopeatappio hokissa enää paljoa painanut.
Kävin kaikesta huolimatta Popparin kanssa juoksemassa Roturallit suunnitellusti. Muutama vuosi onkin jäänyt välistä, mutta nyt Poo pääsi ekoihin joukkuekiihdyttelyihin. Cairnjoukkueita oli laskujeni mukaan viisi, ja mein rytmiryhmässä (Kylä lähtee) juoksivat Boltti, Poppis, Felix ja Rokki. Ja oikein mallikkaasti pistelivätkin. Kävin Poppikselle näyttämässä viehettä ja pari juoksua, kun saavuimme, ja nopeasti venyi kaula kuin kirahvilla ja sykkeet kiihtyivät. Aiemmin vieheellä on pikkaisen juossut kaarevalla uralla, kun vilkuillut yleisöä tai kaarrattanut kuvaajan kohdalla. Nyt teki tosi hyvä ja suoran juoksun. Joukkuekaverinsa juoksivat niinikään näpsäkät vedot. Poppari kirjautti itsellensä ajan 8.8s, joka on mein enkka tuolla Hyvinkään ratapohjalla, ja taisi riittää cairnien kärkisijaan. On se nopsa tytteli. Kiva oli nähdä kavereita, vaikka fiilinki ei sattuneesta syystä tänä vuonna ollut kovin korkealla. Kiitokset Sarille järkkäilyistä ja joukkuekavereille aina hyvästä seurasta.
Ja toukokuun yhteislenkkikin tuli käveltyä. Sohvi pääsi nyt mukaan ensimmäistä kertaa polvioperaation jäljiltä. Oli kovin onnellinen kera Pompulan, Kujeen, Ellin ja Danan. Kiitos taas mukaville kanssalenkkeilijöille.
Ja kiitos ihan kaikille karkureiden etsimisessä myötäeläneille. Apinat on nyt onnellisesti kotona.
