Pentulullutusta

Äääk, en kestä. Essi lähetti kuvan Jädestä ja Milkasta...

Kuva Essin. 

Ja lisää länderisutinaa tiedossa lauantaina Lahdessa, jossa Suomen Kromfohrländer ry:n järjestämät Marraskisat ja jonne minäkin suuntaan.

Pentukuumeilua

Lupasin lähteä pennunhakureissulle mukaan. Mies jo tiedustelemaan, että löytyykö autosta "salamatkustajia". Vakuutin kaikkien pentujen olevan visusti varattuja :)

Piipahdimme hakemassa Essille pienenpienen Milka-länderin Alobelin-kasvattajalta. Samalla sain tutustua ja kuulla lisää rodusta, rapsutella lisää läntsyjä ja nuuhkutella pennuntuoksua. Teki tosi hyvää kuumeilulleni... Pentu sai ison repun matkaansa maailmalle. Matka uuteen sujui kyydin osalta mainiosti, nassikka nukkui Essin sylissä koko matkan. Ja me saimme höpötellä koiraa mennentullen.

Ihanaa eloa Milkalle, Milkan isosiskolle Jädelle ja Essille. Tulkaa pian kylään!

Cairnien Agipäivä

Tuli tuossa loppukesästä sellainen fiilis, että olisi kiva saada viettää päivä parhaassa agilityseurassa. Niinpä varasin hallin, buukkasin Korhosen Maijun valmentajaksi ja avasin ilmon. Paikat täyttyivät mukavasti ja 9 cairnia aloittelevista koirakoista kisaaviin ja SM-edustajistoon asti pääsivät paikalle.

Koko päivä kului hallilla agilityn, lenkkeilyn ja rupattelun merkeissä. Vitsit, että rodun parista löytyy vallan taitavia agilityosaajia, motivoituneita, nopeita ja ketteriä koiria ja ohjaajia. Ilo sitä oli seurata. Omista koirista Poppari pääsi varsinaisiin treeneihin ja Sohvi humppailemaan päivänpäätteeksi. Ilmassa oli myös perhejuhlan tuntua, kun treenaajien joukosta löytyi myös Sohvin poika Nero ja Sohvin pojantytär Kuje. Lisäksi Sohvin toisen pojan Basson ihana perhe oli ajanut Jyväskylästä asti seuraamaan päivää. Bassolla itsellään epäiltiin kennelyskää, joten koirat olivat vielä visusti karenssisssa.

Salla ja Luca.

Minna ja Pipsa

Kaarinan Pluysh.

Maiju, Kaarina ja Vauhti.

Agipäivän pähkinät.

Mökillä

Vaikka nykyinen koti on samalla meidän mökki, niin välillä sentään maltetaan vaihtaa maisemaa. Nyt pakattiin kimpsut ja kampsut ja maastopyörät, sorkat ja koirat autoon ja huristeltiin Jämille mökkeilemään. Seuraan saapui kavereita ja koirakavereita.

Jämi tarjoaa hienoja harjumaastoja ja lukuisia ulkoilureittejä. On siellä hiihtotunnelikin, mutta siihen putkeen me ei menty. Koirat malttoivat nukkua yöt, mutta muuten niitä vietiin aamusta iltaan. Mukana koiraseurueessa oli ennestään vieras chihu neitokainen 8kk, joka jännäsi ärrejä ja etenkin Poolle pörisi ja ärisi. Poo jaksoi ekan vrk olla vieraskorea, mutta alkoi vierailun edetessä ärsyyntymään enemmän ja pariin kertaan naisväen keskinäiseen päristelyyn piti jo puuttua. Sinällään harmi, kun nuo meidän vanhemmat koirat osaavat olla varsin lungisti keskenään.

Lenkkien ja leikkien lisäksi kävin vetämässä verijäljet koirille. Intoa oli niin, että melkein lähti homma lapasesta.

Virtuaalitodellisuutta... Sylittelemässä omien lisäksi chihuvieraista vanhin Sylvi, joka on jo pennusta kulkenut Sohvin kanssa. Tulee loistavasti mein koirien kanssa juttuun. Yksi hienoimmista rotunsaedustajista, jotka olen tavannut. 

Chihutkin pääsivät kokeilemaan jälkeä. Yllättävän rohkeita ensikertalaisia olivat. Tutustuivat niin tarmokkaasti puuhaan, että olivat enemmän vähemmän verisia koko koirat :D Kolmesta kaksi käytti hyvin nenäänsä heti alkujaan, ja vain yhtä ei metsässä rämpiminen juuri kiinnostanut. Sorkka ei juuri inspiroinut ketään pikkukoirista. Omiltani kun sitä on vaikea saada pois.

Ainiin, mun pentukuume senkuin kasvaa. Hankalaa sinällään, kun harkitsemamme rodun saanti ei olekaan ihan yksinkertaista. Viime vuonna niitä rekattiin maassamme 32. Mutta eipä tässä nyt kiirehditä, tutustutaan rauhassa rotuun, kasvattajiin ja omistajiin.

Jänniä pohdintoja

Arjen mukavaa pyöritystä on täydennetty viime aikoina rotupohdinnoilla. Viimeksi viime viikolla koirien fyssarikäynnillä esittelin näkemyksiäni Patricialle ja sain vahvistuksia muutamalle kannalleni. Viikonloppuna uskaltauduin jo puhumaan asiasta muutenkin ääneen ja äsken lähti ensimmäiselle kasvattajalle lisäkyselyä. 

Aikataulu on kovasti vielä avoin. Tähän voi mennä pitkäkin aika ennen kuin realisoituu, mutta toiveena on, että nykyiset koirat olisivat vielä sen ikäisiä, että jaksavat pennun kasvatukseen osallistua :) Uuteen rotuun tutustuvana on jotenkin onnellisen tietämätön. Useampaakin rotua tässä on pyöritelty mukaan lukien heeleri, turbo, vesikoirat, stabyhoun, länderi, pyrtsi, sheltti, jopa holsku, villis ja muutama muukin... Olen lähtenyt liikkeelle aika avoimin mielin, pohtinut minkälainen kaveri tuonne joukonjatkoksi perheeseemme sopisi, luonnetta mietin aika paljon, mikä on rodun terveystilanne, kotimaasta vai ulkomailta jne. Ainoa varma taitaa olla se, että nartun otan jatkossakin, ja koossa yritän pysyä mini/medi -linjoilla. 

Muuten meillä ihan tällaista normikivaa...

Hakutreeneissä.

Rentoilua.

Lenkkeilyä, enää ei Pookaan ui.

Puutarhahommia ja hiiren metsästystä. 

On me välillä piipahdettu hallilla.

Syyspuhteet

Syksy on niin parasta.

Harrasteet käynnistyvät. Pihatyöt koko perheen voimin. Syksyinen metsä, Syyssateet. Ruska.

Tein ison päätöksen ja kiireisen aikataulun vuoksi jätin nyt koirat ensimmäistä kertaa viiten vuoteen ilman agilityn koulutuspaikkaa talveksi. Vähän kirpaisi, mutta otin omatoimihallikortin, ja käymme nyt pari kertaa viikossa pitämässä kivaa hallilla. Mikkokin on (pakotettu) mukaan juoksemaan. Lisäksi koulutan huippuryhmää kerta viikkoon. Agilitynkoulutusohjaajan jatkokurssi tuli käytyä, yhdet seuran kisat talkoilin tulospalvelussa ja fysiikkaryhmäkin kokoontuu nyt syksyllä. Että ei tästä lajista irtauduta millään muotoa.

Lisäksi jälkimetsät kutsuvat ja muutama muukin suunnitelma tuossa kehittymässä. Koirat voivat hyvin, osallistuvat kaikkeen ja näyttävät tyytyväisiltä. Nautin kaikesta tekemisestä ja olemisesta niiden kanssa. Osaan arvostaa lenkkihetkiä metsässä, niiden keskinäisiä kiihdytyskilpailuja ja nukkumista sylissä. Yritän keskittyä hetkeen enemmän kuin ennen.

Lehtosen Sannan koulutus on vain niin parasta. 

Poppari tallilla.

Sohvi osottaa Poota trimmistä. Nuo ovat naurettavan vähän erillään. 

Pihatyöt ja assarit.

Lenkillä kertailtiin on-offia.

Lomafiilistelyä

Vaikka arki pyörii jo vallan ihanasti, niin hetkeksi vielä lomareissun tunnelmiin. Olipas voimaanuttava reissu, Lappi tekee aina taikojaan. Yritin jossain välissä laskea tahkottuja kilometrejä vaelluksilla ja maastopyörillä, aika paljon niitä kertyi. Sää suosi, ainoastaan paluumatkalla Levillä jouduttiin staattisemman sateen vuoksi vähän muokkailemaan suunnitelmia,

Isoimmat elämykset koettiin Saariselän jäätävässä sateessa Mikon ajamasta kisasta, Nuorgamin Skaidijärvellä, Pykeijan kylässä, Hetan aamupakkasissa ja Kilpisjärven maisemissa. Kaunista, karua ja viiltävän hiljaista. Nii-in hienoa. Kotimatkalla pysähdyttiin paitsi Levillä niin Kalajoen hiekkasärkillä kahlaamassa.

Ainoa pieni takaisku oli Sohvilta irronnut kynsi, joka onneksi napsahti vasta Levin viimeisen vaelluksen loppumetreillä. Ell käytiin kotiuduttua hakemassa ab-kuuri. Kynsi kun oli kokonaan irronnut, niin ei tarvinnut operoida lainkaan.

Poo Kiilopäällä

Poo Tenolla.

Skaidijärvi

Pykeija, Jäämeri

Saanalla

Levin gondoli

Kalajoen paratiisi.