Eilinen koirakoulu oli ihan huippuosaamista meiltä. Mennään nykyisin koululle vähän "korvatluimussa", kun kouluttaja saa meidät aina tuntemaan itsemme vähän laiskoiksi oppilaiksi. Olenkin päättänyt kurssin käytyämme vaihtaa koulua tai ainakin kouluttajaa, koska en mielestäni saa sellaista myönteistä ja iloisen kannustavaa palautetta, vaan enemmän toruja ja lannistavia kommentteja :(
Eilen meillä oli istumista paikalla pysyen. Ja yllättäen Sohvin mielestä kyseessä oli mitä mainioin harjoitus. Takamus käskystä tantereeseen ja sitten vain kökötettiin ja odotettiin tasaiseen tahtiin suuhun tippuvia makupaloja. Itse vain annoin käskyn, laskin sekunteja, annoin makupalan, uuden käskyn ja taas laskin sekunteja. Ja niin se pentu kökötti istuaelleen pitkät pätkät minua napottaen ja me siirryttiinkin nopsalla tahdilla ylemmille tasoille, mikä käytännössä tarkoitti jo pitkiäkin pätkiä paikoillaan. Kuulostaa helpolta, mutta aika usein koirat nousevat seisomaan, lähtevät nuuskuttelemaan tai muuten vain kyllästyvät siihen paikoillaan oloon.
Olin niiin ylpeä tuosta karvakorvasta. Ja mitä teki kouluttaja. Totesi happamasti, että "tuo meni ehkä paremmin kuin olisi voinut olettaa, koirasi taitaa olla tänään väsynyt. Jos olisitte ensi viikkoon ahkerampia voisi mennä vielä paremmin". Hampaita kirskutellen lähdin kotiin. Pienet kehut olisivat motivoineet paremmin. Onneksi enää kaksi kertaa tätä sitruunaa.
Mutta Sohvi oli älyttömän hyvä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti