Ainakin ylpeän omistajansa mielestä Sohvi oli ihan luokkansa kärkeä tänään, kun oli agilityn B-kurssin viimeinen tunti. Meinasin jo peruuttaa koko tunnin, kun ajattelin, että koira on väsy leikittyään päivän Lempin kanssa. Mutta mitä vielä, fokus pysyi treenissä, mutta ylimääräinen höyry ja häsläys oli poissa. Pitänee alkaa miettiä, jos ennen treenejä päästelisi pahimmat kierrokset jo metsälenkille.
Ensin lyhyt harjoite omalla esteellä: tullaan esteelle, mutta koira houkutellaan kiertämään este, tehdään itse 180 asteen käännös koiran kautta (ohjauskäsi vaihtuu) ja koira kääntyy samaan suuntaan kohti estettä ja hyppää sen (hah, eihän näistä voi tajuta mitään). Tämä oli helppoa kauraa. Ja sitten siirryttiin kurssin päätösradalle, joka koostui 7 esteestä: puomi-> putki-> este (takakautta, edellistä ohjausta käyttäen)-> putki -> hyppy-> putki-> A. Mentiin rata ensimmäisenä ja se meni virheittä ja ihan hiton vaudikkaasti. Juoksin ihan tosissani ja Sohvi toimi kuin unelma. Yllätimme kyllä kaikki, myös itsemme. Tehtiin toisto ja sama loisto suoritus (tässä tosin Sohvi aavisti startissa hieman). Tähän lopetettiin treeni, ja lopputunnin seurasin muiden suorituksia ja opiskelin niistä. Sohvi sai levätä ja mutustella jauhemaksapihviä, jota annosteltiin reilulla kädellä priimukselle.
Aivan mahtava fiilis lopettaa tämä pentu-agility tähän. Seuraavaksi jatketaan cairn-porukalla Mintun ohjauksessa ja kesällä sitten Hyvinkäällä.
Perheen ihmisväki suuntaa huomenna viikonlopuksi Lontooseen ja Sohvi menee äidilleni hoitoon ja hemmoteltavaksi. Vielä kun oppisin olemaan ikävöimättä koiraa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti