Odottavan aika on pitkä.
Ensin valittiin kasvattaja. Selailin Cairnterrierikerhon (http://www.cairnterrieri.fi/) kasvattajalistoja. Jatkoon oli helppo valita ne kasvattajat, joilla oli toimivat ja ajantasaiset verkkosivut. Arvostin pienehköjä kotikenneleitä, joiden jalostustoiminta oli harkittua ja rodunomaisuuteen pyrkivää.
Seuraavaksi kävin tarkkailemassa eri kasvattajien toimintaa ja käyttäytymistä koiranäyttelyssä. Muutama ehdokas tippuikin listoilta, kun havaitsin miten kireästi ja ryppyotsaisella vakavuudella näyttelytoimintaan suhtauduttiin.
Lopulta otin sähköpostilla yhteyttä sopivalta tuntuvaan kasvattajaan. Kerroin perheestämme ja koiratoiveistamme ja kysyin pitkän listan kysymyksiä koiranhankintaan liittyen. Kasvattaja vastasi heti, sain häneltä paljon tietoa ja sovimme, että tapaamme koiranäyttelyn yhteydessä.
Pidin tästä kasvattajasta heti ensi tapaamisella. Ammattilainen, mutta välitön ja iloinen. Ja suhtautui järjellä, huumorilla ja rakkaudella kasvatteihinsa. Samassa näyttelyssä oli mahdollisuus myös tavata perheitä, joilla oli koiria kyseiseltä kasvattajalta. Ne keskustelut vahvistivat näkemystäni, ja voimme todeta, että meillä oli kasvattaja valittu. Onneksi myös kasvattaja kelpuutti meidät.
Seuraavaksi läpikäytiin tulevat pentuesuunnitelmat vuodelle 2010, ja ilmoittauduimme halukkaiksi hankkimaan narttupennun tulevista pentueista. Pidin aktiivisesti yhteyttä koko vuoden ajan kasvattajaan, ja pysyin hyvin ajantasalla asioiden etenemisestä.
Koirakuume kohosi huippuunsa. Luin koirakirjoja, koirapalstoja ja hankin koiratarvikkeita. Hämmästelin ruokavalikoimia ja aktivointileluja. Halusin osallistua hupilitiin. Liityin Cairnterrierikerhoon ja käyn nyt kerhon järjestämissä tapahtumissa. Varoitin työnantajaa lomarahavapaista, joita syksyllä pidän kaikkien edellisvuosien edestä. Ja varoittelen miestä pentuvaiheen haasteista. Mietimme kasvatusperiaatteita. Vinguttelen koiraleluja kaupoissa.
Meille todella tulee koira. KOIRA.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti