Kotiin saavuttuaan Hille oli hirveän reipas pentu. Isosiskojensa ilmeisestä järkytyksestä huolimatta. Söi, ulkoili, teki tarpeensa ja leikki alusta alkaen. Vanhemmat koirat eivät leikkiseuraa vielä ole tarjonneet. Sohvi yrittää esittää, ettei edes huomaa pentua, toivoo sen näin katoavan. Ja Poo mököttää ja kiroilee. Nooh, annetaan ajan kulua ja toivotaan, että tokenevat jossain vaiheessa.
Vaatekassien purkuapulainen. |
Urheilurintsikat valitsi veljiensä tapaan. Veljien perheissä on jo kuulema suunniteltu uudentyyppistä lelupalkkaa :D |
Ja nukkua nuupahti minne milloinkin, kun patterit loppuivat. Usein toki pyritään tuupertumaan mahdollisen lähelle Mammaa. Hillevi on mahdottoman kiinni minussa. Onneksi myös Mikko kelpaa, kun olen viemässä isoja koiria lenkillä tai tallilla.
Tuossa toisessa unikuvassa näkyykin korvien teippaukset, jotka väsättiin eilen Hannan ohjauksella. Ländereillä korvia joudutaan junnuiässä jonkun verran teippaamaan, että saadaan taitos muodostumaan oikein. Vastaavaahan me teimme aikoinaan lapsuudenkotini sheltin korvien kanssa. Pieni vaiva, eikä aiheuta tuskaa kuin enintään teippaajalle. Pieni esteettinen juttu, mutta ehkä sitten kannattaa tehdä jatkokuvioita silmällä pitäen.
Jahka pentupentu herää, niin käymme lähimetsässä ihmettelemässä maailmanmenoa lisää. Myös kaupunkipiipahdus ja pikkuretki raitiovaunulla suunitteilla tälle viikolle, pentutärskyjä unohtamatta. Ja toki Hillevi tapaa pian myös Jiipuksen, etä tulee tallielo heti tutuksi.
Pitäkää kiinni, karuselli pyörii vinhasti. Onneksi pattereiden kapasiteetti on vielä rajallinen, että lataustaukoja on sännöllisesti...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti