19.

Kaudenpäätös. Agilityn koulutusryhmäni syyskausi päättyi. Huisinmukava ja hämmästyttävästi kehittynyt ryhmä, jonka matkassa on ollut iso ilo olla mukana. Nykyisessä seurassa on ollut tapana sekoittaa ryhmiä säännöllisesti, jotta koulutettavat pääsevät nauttimaan mahdollisimman monipuolisesti eri kouluttajista. Ymmärrän edut, mutta aina yhtä haikeaa luopua mukavista koirakoista. Onneksi sentään muutaman sai pitää kevään ryhmässäni. Kaudenpäättäjäisissä herkuteltiin, otettiin aikaa koirakoille hassunhauskalla radalla ja saatiin kunniavieraita, kun treeneissä olivat mukana Kerttu 12,5 vuotta ja Aku 13 viikkoa.

Kouluttaja sai lahjaksi paljon kahvia, kiitos ja sydän. 

Nyt pari viikkoa taukoa koulutuksesta, ja keväällä jatketaan tuplaryhmillä. Ensin alokoirakoita ja sitten mölli/kisaavat -ryhmä.

Omilla koirilla on ollut suht tiivis koulutusjakso nyt joulukuun. Poo tekee ilmaisutreenejä, joista nyt naksuteltu kaikki osa-alueet läpi:

1. Missä ukko? Etsii maalimiehen, kopauttaa kuonolla maalimiehen kädessä olevaa kohdetta. Meillä kertakäyttöpahvimukin pohja maalimiehen kädessä.

2. Kerro! Juoksee täyttähönkää takaisin luokseni ja vetää taskusta roikkuvasta hihnasta.

3. Näytä! Etenee takaisin maalimiehen luokse kanssani. Asettuu maalimiehen edessä olevalle alustalle.

Sohvilla on aikalailla helpompaa. Etsiä ukkoa ja haukkua louskuttaa löydöllä :D

Nose workin parissa Sohvi teki suht suvereenit haut pitkästä tauosta huolimatta. Viisi erilaista kohdetta: purkkirata, verkkokorit, tötteröt, tuolit ja agilitysiivekkeet. Ilmaisu on tällä hetkellä pysähtyminen kohteelle, haistelun tiivistyminen hajulähteeseen. Myös häntä alkaa useimmiten heilumaan. Jos en naksauta siitä, alkaa pitämään ääntä, räppää tassulla tai pahimmassa tapauksessa nappaa tarran suuhunsa ja sylkäisee näyttävästi ulos. Siinä se haju on, uskotko jo!! Meillä voi olla pieniä vaikeuksia kehittää tuo ilmaisu kilpailukelpoiseksi. Toisaalta niin kiva laji ihan vain harrastellakin, että ehkä en ota tuosta nyt stressiä.