Ekat "ukot" karttojen kanssa metsään ja jäimme Sohvin ja kouluttajan kanssa odottelemaan. No, eipä ollut terrierillä vaikeuksia ymmärtää homman jujua. Intopiukalla veti liina kireällä etsittävälle polulle, nenä käyttöön, rivakka eteneminen, 90-asteen kulma ja suoraan ryteikköön. Ei auttanut kuin luottaa koiraan ja hetken edettyämme pensaikossa, maassa istui ensimmäinen ihminen. Sohvi ei meinannut löytöinnoltaan malttaa haukkua, mutta irtosihan sekin ennen palkkausta. Jatkoimme polulla, koira haki sekä maasta että ilmasta, taas eteni vauhdikkaasti, mutta nyt kääntyi tiukasti toiseen suuntaan. Ryteikkö kävin niin tiheäksi, että joudun pysäyttämään koiran ja pyytämään sen takaisin. Oikein tuhahti tästä häirinnästä ja etsi raivokkaasti sivureitin samaan suuntaan. Ja jälleen yhtäkkiä tyyppi istui siinä maassa. Täytyy sanoa, että oli kyllä hieno tunne, kun koira oikeasti löytää nämä ihmiset, kun itsellä ei ole hajuakaan (hah!), missä ne on.
Koira tuolta löytää, mina en. |
Toiselle kiekalle pääsi pikkarainen Poo. Veti metsään, niin että meinasi tukehtua valjaista huolimatta. Haki nätisti ilmasta, kääntyi ja kipitti suoraan löydölle. Seuraavalla ukolla tapahtui jotain. Haki hajun hienosti, kääntyi kohti, jolloin minäkin jo näin etäämmällä maassa kyyhöttävän maalimiehen. Poo kuitenkin pysähtyy hetken edettyään ja alkaa tarkasti tutkimaan maata. Tutkii siististi tietyn alueen, yritän malttaa olla tekemättä mitään. Sitten nostaa kuonon ja jatkaa suoraan maaliin. Palkkauksen jälkeen palaan samaa reittiä ja havitsen, että tullessa Pompula oli siististi merkannut selvän eläimen makuupaikan. Tdn peura oli siinä levähtänyt, sillä kasoja ja jälkiä löytyi lähistöltä runsaasti. Hassu pikkarainen harrasti kahta lajia samaan aikaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti