Ihanaa, syksy

Syksy on ihmisen parasta aikaa. Nautin ihan täpöillä. Tosin vielä on vähän lämmin, mutta muutamista kirpeistä aamuista ja illoista on jo saatu nauttia. Metsässä on ihana kävellä ja ihmetellä niitä lasittunein katsein kulkevia sienestäjiä. Iltaisin on sopiva treenata, vaikka aurinko paistaisi.

Vielä on riittävän valoisaa lenkkeillä illalla pitkätkin pätkät, kunnes hämärä pakottaa metsästä pois. Kanervat on pungettu ruukkuihin ja lyhdyt ja kynttilät kaiveltu esiin. Pipot ja hanskat aseteltu valmiiksi. Työmatkapyöräillessä aamuvarhain tarvitsee jo napsauttaa lamppu päälle. 

Omalta pihalta voi maistella luumuja, joita myös oravat yrittävät väijyä, mutta kaksi raivokasta terrieriä pitävän ne melko tehokkaasti loitolla. Viime vuonna istutetussa omenapuussa on yksi (1) valtavan kaunis omppu. Pihan syyspuhdetöihin on vielä hetki. 

Kesätreenejä on vielä muutama viikko, jonka jälkeen alkaa hallikausi. Odotan jo innolla koulutuksia niin vanhoissa kuin uusissakin ryhmissä. Muutamat kisat meillä on syksyllä Söhvelöisen kanssa kalentereissa, jotta saadaan pidettyä tuntumaa yllä. Työmatkani katkovat treeniohjelmaa sopivasti niin, että lepoviikkoja tulee säännöllisesti. Vuodenvaihteessa pidetään taas pidempi totaalitauko agilitystä.

Rauniotkin käynnistyvät jo parin viikon päästä. Ja yhteislenkit yritän napsutella eri foorumeille viikonloppuna. Seuraava kerta kuitenkin su 29.9. Klo 14:30, lähtö Ilolan koululta. 

Ja miettikää, kohta on jo lunta. Ihan parasta, heti syksyn jälkeen.