torstai 30. lokakuuta 2014

# 72

Sata syytä olla onnellinen -sarja menee luvussa 72. Se on hyvänmielentreenit, uutta ja yksinkertaista vähän vaikeaakin, ei hajuakaan onnistuuko, yritystä ja erehdystä sekä ihan huikeita pieniä oivalluksia.

Ratsasailla hyppyjumppaa. Täti meni teinien kanssa okseri-innaria ilman käsiä. Siirtymisiä askellajin sisällä. Istuntaharjoituksia. Vesarissa kuraisia kavioita ja läjä pestäviä varusteita.

Agilityharjoituksena seurassa vierailleen hollantilastuomarin Ton van der Laarin ratapohja. Ensin valkoiset pallot ja sitten mustat pallot kepeille asti.



Sohvi oli tasaisen varma, tosin painui aina ansaputkeen, kunnes uskoin valkkua ja tein vastakäännöksen, sen jälkeen ei ollut ongelmaa. Leijeröinti kepeille niin, että meni kylmät väreet. Poo oli pieni hilleri, joka pisti tassua toisen eteen siihen malliin, että Heidi kysyi kenenkö koiran olen tänään pakannut matkaan. Pieni meni isojen perässä samat radat. Pitänee uskaltaa joskus kellottaa noiden radat, veikkaan, että pieni ei enää hirveästi jää, ehkäpä päinvastoin. Vähänkö mulla on huikeat eläimet. Sydänpydän.

Älyhyvämieli aina noiden Heidin treenien jälkeen. Viime aikoina onkin ollut enemmän treenejä ilman onnistumisen tunnetta, ohjaajaa on väännetty pois omista maneereistaan, eteneminen on muuttunut kaameeksi miettimiseksi ja tekniseksi suorittamiseksi. Ei ole paljoa hymyilyttänyt ja silloin agility tuntuu vain työläältä ja vähän tylsältä. Eikä me sellaista haluta harrastaa.

maanantai 27. lokakuuta 2014

Hidastuskuvia

Terveiset viikonlopusta. Monen yhteensattuman summana lauantai muuttui oikeaksi vapaapäiväksi. Käytettiin yllättävästi auennut aikarako rennosti retkeilemällä. Syksyisestä metsästä saunan kautta illalliselle ja glögilasien kanssa parkkeeraus takan ääreen. Latauslauantai.

Eilinen meni agikisojen tulospalvelussa hyvässä seurassa ja taas uutta oppien. Tulipa nähtyä, miten tuomari raportoi liittoon ohjaajaansa purevasta koirasta. Olisi mielenkiintoista tietää, miten liitto näihin suhtautuu, useampi ilmo ja kisoista poissulkeminen?

Seppo halusi kuvata meitä Popparin kanssa radalla ja käytti analyysiin jotain uutta apsiaan. Hullunhyvää kuvaa, jota sai hidastaa ja pysäytellä ja kelailla helposti. Seppo selitti innoissaan jostain vekeistä ja jalkojeni asennosta, ja minä hihittelin omaa pipoani ja Poon ilmeitä ja kontakteilla villinä viuhuvaa häntää, hihhii. Totuudennimissä kuvista kävi selkeästi ilmi seikka, josta viimeksi Minna omatoimitreeneissä ja Heidi seuratreeneissä huomauttivat; koira kyselee edelleen todella paljon, erityisesti putkien jälkeen. Kuvaussessioiden lisäksi mieleen jäi hetsauskeinut ja tosi kivat kepeillehaut. Putki-puomi erottelussa valitsee nykyään aina putken ellei pidä varaansa. Pitkät metsälämpät ja -jäähkät sateisessa, mutta lämpimässä syyssäässä.

Eka kunnon työpuhelu koko vuorotteluvapaani aikana. Aika ihana suoritus kollegoiltani, jotka ovat onnistuneet pyörittämään karusellia näinkin pitkään vaivaamatta minua yhtään millään. Eikä tästäkään ollut vaivaa, hetken vähän outoa, mutta pian olin jo upputunut pohtimaan normienvalmisteluaikatauluja ja ensi vuoden toimintasuunnitelmia :) Malttanen kuitenkin vielä sen pari kuukautta, sitten taas kauluspaidat ja korkkarit kaivetaan esiin urheilukerrastojen ja ratsastussaappaiden takaa.

Ihanaa syysviikkoa dear lukijat. Maharapsutelkaa tärkeitänne.

perjantai 24. lokakuuta 2014

SI-nivel

Lasken aina fyssarilla/osteopaatilla montako minuuttia menee ennen kuin mainitaan SI-nivel. Onkohan ikinä koskaan aktiivisesti harrastavaa koiraa, jonka SI-nivelistö olisi perfecto. Tosin pikku-Poon kohdalla kyseinen nivel ei taida koskaan saanut erityismainintaa, mikä on ehkä maailman seitsemäs ihme.



Ja niinhän se Sohvilla oli juntturassa tämä ristiluun ja lonkkaluun välinen heikoin lenkki. Ja jumitus oli tuttuun tapaan aavistuksen toispuoleista. Jumituksen syynä lienee agilityharrastuksen lisäksi juniorin törmäilyt senioriin, erityisesti se koiruleiden peräänajo, jonka jälkeen kulussa on havaittu epäpuhtaa. Epäilys on, että isku on osunut istuinluuhun, ja sitä kautta töräyttänyt tuon pahamaineisen nivelen jumiin. SI-nivelhän rasittuu kaikensortin liukastumisista ja törmäilyistä agilityrasituksen lisäksi.

Patricia kyseli perustiedot, seurasi koiran liikkeitä, teetti tasapaino-ja takapäänharjoituksia ja hoiti koiraa yhteensä puolitoistatuntia. Hoitotoimenpiteissä vaihteli kevyempien (Sohvin silmät painuivat umpeen) ja rankempien (koira pyrki pystyyn tai vähintään nosti päätään kysyvästi) menetelmien välillä. Takaosaston jumeja saatiin auki ja otettiin nopeammalla aikataululla vielä seuraava aika. Fyssari oli kohtuullisen tyytyväinen kokonaiskuvaan, erityisesti rangan suoruuteen ja koiran kykyyn kantaa itseään. Vahvasti etupainoisen koiran peräpää nyt on vähän mitä on, mutta siihen tulee vain kiinnittää erityistä huomiota (vahvistavat harjoitukset, seuranta- ja huoltotoimenpiteet). Loppuun Patricia vielä lahjoi Söhvelin karkein, jonka jälkeen koira olikin valmis jäämään vastaanotolle loppuiäkseen.

Nyt me on levätty pari päivää, kuljeksittu metsässä remmissä ja otettu iisisti. Poo on päässyt villiminkkinä juoksemaan metsässä ja kuorruttamaan itseään säännöllisten suihkujen arvoisesti. Saamarin skunkki, olisin voinut samantien ostaa jonkun lhasa apson, jota pestä sen harvase päivä. Amme tuli talouden tarpeeseen.

Seuraava rotuni?
Kävin eilen pyörähtämässä internationaalissa hevosshowssa. Expo-alue oli jo torstaipäivästä vähän ahdas, lienee tiivis tunnelma viikonloppuna. Yleisö oli hassu sekamelska ratsastushousuisia ja suoraan tallilta piipahtaneita sekä hajuvesivanassa kulkevia äitejä tyttärineen miettimässä sopisiko tämä timangiotsapanta meidän Amandalle. Kisojen ja lämmittelyiden seuraamisen ohella parasta antia olivat muutamat kirjahankinnat, yksi lehtitilaus, parit hanskat ja hyvät keskustelut SHKL:n ja Viikin hevossairaalan standeillä.


Jaaniin, tulihan sieltä tuotua kolmisen litraa hevosten irtokarkkeja.

tiistai 21. lokakuuta 2014

Parit pätkät

Tällä kertaa valkkasin Sepon radalta kaksi kohtaa, joihin keskityttiin Poon kanssa. Kyseessä oli radan alku ja loppu. Otettiin alkuun (1-6) irtoamista tohon 3. putkeen, niin, että Seppo palkkaili 4. hypyn takaa. Irtosi aikas räjähtävästi. Siihen oli sitten helppo yhdistää kaksi ensimmäistä estettä. Ja ohjaus tohon kolmosputkeen tapahtui puomin toiselta puolen.




Loppupuolella (a-d) katsottiin kääntymistä putkesta ohi tyrkyllä olevan esteen. Poolle sinänsä helppo, kun seuraa ohjaajaa tarkasti. Hiottiin mun persjättöä siihen kohtaan muutamaan kertaan. Seppo kuvasi muutaman kohdan ja katsottiin hidastettuna. Oli enemmän kuin hienoa nähdä miten intopiukeella ilmeellä toi nappula vetää. Enhän mä ehdi sellaista ohjatessa katsomaan, kun pitää keskittyä niihin omiin raajoihin.

Hyvä mieli vain syveni illalla omaa ryhmää kouluttaessa. Tehtiin serpentiini-, takaakierto- ja välistävetoharjoitus. Hämmentävän hyviä koiria, melkein sanattomaksi vetää. Onneksi sentään ohjaajissa riitti vähän korjattavaa ;) Pari koirakoista kisaa viikonloppuna, ihan mahtia, pakko päästä tsemppaamaan mukaan.

Pienellä kauhulla tönkköjalkojen kanssa odottelen illan rataa, Janne uhkaili viime kerralla, että seuraavaksi juostaan. Sopivasti. Mutta nyt lähden tutustumaan Trollhorsen issikkatalliin Sipooseen ja ohjasajon saloihin.

maanantai 20. lokakuuta 2014

Hyvää Syntymäpäivää

Kaksi vuotta sitten oli lauantai ja aikainen aamu. Pentuja odottava Sohvi herätti, pyysi ulos tarpeilleen ja aloitti pesänrakentamisen tasaisesti läähätellen. Lämpömittari kertoi lämpöjen tippuneen yön aikana. Pakkasimme koko pesueen kiireen vilkkaan autoon ja hurautimme synnytyslaitokselle Kasvattajalaan. Iltapäivän ja illan aikana syntyi neljä pontevaa poikaa.

Nämä pojanklopit täyttävät tänään vuosia. Kokonaista kaksi.  Näkemäni ja kuulemani mukaan kaikista on kasvanut täyspäisiä ja terveitä nuoria miehiä, joilla yhdellä on jo jälkikasvuakin. Onnea muruiset Nero, Nero, Basso ja Rodi. Me ollaan niin ylpeitä teistä.

Pojat, ikää viitisen vuorokautta. Kuva Taru/Prankster's.

Juoksuharjoittelua agilityohjaajille

Viikonloppuna opeteltiin juoksemista Samuli Peuran juoksukoulussa niin perusteellisesti, että nyt tekee kävelykin tiukkaa...

Kyseessä oli tehiskoulutukseen liittyvä juoksutreeni Kompassin sisätiloissa. Harjoittelu on lajinomaista eli pyrkii vahvistamaan agilityssä tarvittavia taitoja, kehittämään räjähtävää nopeutta ja nopeuskestävyyttä. Harjoittelulla pyritään lisämään maitohaponsietokykyä, hapenottokykyä, kiihtyyyttä ja juoksuvauhtia. Myös kehon koordinaatiota, tasapainoa ja reaktiokykyä pyritään kehittämään.

Käytännössä reippaat lämmittelyt, patteriharjoituksena kyykkyjä, loikkia, hyppyjä, nopsat venyttelyt ja hommiin. Erilaisia askellustapoja, lisää kyykkyjä, räjähtäviä lähtöjä, spurtteja ja vetoharjoituksia pareittain. Tunnin loppuun nopeat keskivartalon työstöt venyttelyn ohessa. 


Samuli näyttää loikan mallia.
Ja eikun loikkimaan.
Jumankee, mitkä treenit. Pistelin menemään minkä töpökintuistani pääsin. Loppuvaiheen reaktiokyky/räjähtävä nopeus harjoituksissa onnistuin vähän reväyttämään takareittäni, joten lopun kyykkyharjoitukset tein jo kevyellä irvistyksellä.


Ilmeisen tyytyväinen Samuli ja tehisryhmää kaikkensa antaneena.
Ja nyt on sitten mennyt pari päivää vähemmän vetreästi äärikipein lihaksin. Hammasta purren kävin eilen omatoimitreeneissä ja itkua pusertaen joogassa. Kauhulla odotan alkuviikon ohjattuja harjoituksia.

Tällainen mukava sadepäivän humpsuttelu tehtiin Minnan kanssa eilen omatoimessa. Huomaan, että nappaan usein juuri Annen ratoja matkaani, kun halutaan jotain kiva ja menevää. Junnujen kanssa vahvisteltiin keinua ja vanhempien kanssa otettiin keppikoulun oppeja. Meillä ohjaajan sivuetäisyyden kasvattaminen työnalla, ja eilen se sujui hyvin. Umpikulma taas oli Poolle jotenkin hankala, painui usein tokasta välistä sisään.


Alkavalle viikolle olisi kaikenmoista. Ohjasajoa ja ratsastusta (hevoinen), tehistreeniä ja fyssaria (koirainen), internationaalia hevosshowta ja kisatalkoita (minäitse). Täältä tullaan, vähän jäykästi vielä, mutta tullaan kuitenkin.

torstai 16. lokakuuta 2014

Okei, mulla ON kaksi agilitykoiraa

Pomppu jatkoi päheitä esityksiään seuratreeneissä eilen. Jäähdyttelylenkillä ostolampun valokiilassa kävellessä ensimmäistä kertaa oli pakko myöntyä, että ehkä mulla nyt sitten kuitenkin on kaksi ihan oikeaa agilitykoiraa.

Pätkissä 1-8 (sylkkäriä palkkailin muutaman kerran vielä erikseen) ja 9-20.

Persjättöjä, vastakäännöksiä, sylkkäreitä, erotteluita, takaaleikkauksia kepeille. Pikku Poon kanssa?! Okeiokei, kyllä mä pätkin noita ratoja vielä ja palkkailen kaikesta mahdollisesta. Muistipaikoille kiinnittää koiran lähtöasentoon huomiota (takajalat harottaa helposti minne sattuu), sylkkärin opiskelua, etupalkka kepeille toimii!!

Miksi tämän ajatusmallin omaksumiseen meni se vajaa kaksi vuotta? Nokun, mutkumutku. Noi tyypit vain kehittyi niin eri tavalla. Sohvi opetteli ja oppi alusta asti raivolla ja hullunkiilto silmissä. Poo taas pohtii, hiljentää vauhtia, pohtii lisää, vilkaisee minua ja tekee varovasti. Onnistunkohan varmasti, se miettii. Putkesta tullessaan sillä on edelleen kiire etsiä ensin minut, siinä saattaa herkästi jäädä este poikineen välistä. Itsevarmuutta on rakennettu kamalan kärsivällisesti onnistumisten kautta. Tämä pätee myös ohjaajaan, olen luovuttanut Poon kanssa ainakin sata kertaa. Valkkuparat, aina sitä saa olla suosta nostamassa.

Tänään me vain metsäillään ja käydään koiruksien kanssa tallilla. Eilisellä ratsastustunnilla tamma lykkäsi korvat höröllään turvan kiinni open koiran kanssa, joka on ollut muutaman kerran maneesitreeneissä mukana. Uskaltaakohan mein terrierit noin läheiseen tuttavuuteen... Ensi viikolla on HIHS vanhalla jäähallilla (KHL ei tainnut tykätä hevosista samassa kaukalossa...). Parempi jättää luottokortit kotiin lepäämään... Tallitarinoista saisi ihan oman blogin verran tekstiä. Katsotaan alkaako täällä näkymään enenemässä määrin hevosen karvoja vai perustetaanko niille ihan oma kanava.

Nyt taivun alaspäin katsovaan koiraan. Olen aloittanut taas joogaamaan kotona. Koirilla menee hetki totutellessa, ekat päivät meni hepuleiksi ja hihittelyksi. Hauskinta on loppurentoutus, jonka aikana Poo tulee poikkeukseta nukkumaan viereeni. Meinaa venähtää meidän rentoutukset ;)

Ihanaa loppuviikkoa, äsken lenkillä satoi lunta. Meinasin alkaa itkemään ilosta. Talvi, ihmisen parasta aikaa.

tiistai 14. lokakuuta 2014

Yrittää esittää agilitykoiraa

Pomppu meinaan.

Päivän rata, olkaatte hyvä. Ensin pätkä 1-8 ja palkkaus keinulle. Sitten loput 9-18.


Ekaa kertaa perjättöä kepeille, ei ongelmia. Puomia vähän pohdiskeltiin. Poo hidastaa, kun mina hidastan. Nopeuttaa etenemistä koske-käskyllä. Nämä voisi optimoida, jos intoa. Kontaktivirheitä tiitiäinen ei ole tehnyt koskaan, mutta nopeutta voisi saada huomattavasti lisää, jos hinkkailisi.

Sitten uusi huomio. Kontaktiesteiden jälkeen, erityisesti pysäytyskontaktien jälkeen, koirat ovat tiukemmassa kontrollissa ja saattavat esimerkiksi ennakoivissa valsseissa, ennen tiukkaa käännöstä kieltää hypyn herkemmin. Poppiksen saa muutenkin viedä huomattavasti vahvemmin tiukoillekin käännöksille, se seuraa mun liikettä kuin hai laivaa ja kääntyy niin paljon tiukemmin kuin isosiskonsa, jonka kokoaminen ja tiukka kääntyminen vaatii ennakointia, suhinaa ja puhinaa.

Renkaalta saa kiitosta, mutta se onkin mein supereste. Ei halunnut lähteä hallilta pois. Nyt kun on tämän syksyn kulkenut kanssani ihan itsekseen treeneissä, niin on saanut paljon itseluottamusta. Aiemmin yksinollessaan nyhjäsi lämpillä ja jäähkillä jaloissani, nyt kanniskelee käpyjä tai leikkii pallolla vaputuneemmin.

En ole vieläkään ihan tyytyväinen Sohvin liikkumiseen. Ei sinänsä tee mitään väärin, mutta ei liiku mun silmään tavanomaisesti. Nyt ravi on ihan puhdasta ja hyvää, mutta laukassa tulee vielä pupulaukkaa, eikä portaiden työstäminenkään ole mielestäni ihan priimaa. Eli vielä joutuu tauolle agitreeneistä ja pääsee kevyempiin jälkitreeneihin, kunnes fyssarilla on taas käyty. Monien sattumien summana käymme piipahtamassa Patrician puheilla Porvoossa.

sunnuntai 12. lokakuuta 2014

Shhhh

Viisi tuntia tallilla, ei kiirettä mihinkään.

Pati tuntia metsässä koirien kanssa, ei kotiintuloaikoja.

Pitkää illallista, jota voi jatkaa vielä vähän.

Perhettä kylässä, kukaan ei katsonut kelloa.

Koirat nukkuvat. Mies kirjoittaa.

Tämä viikonloppu oli pidempi kuin muut.

Ihan rauhassa vain.

perjantai 10. lokakuuta 2014

Ajatusmyrsky

Nyt on taas niin paljon kaikkea suunnitelmissa, että huhhuh. Onneksi asiaa auttaa piiiitkät kävelyt rekkujen kanssa syksyisissä metsissä, yösauna ja isot lasit pinot noiria keskellä viikkoa kärsivällisen miehen kanssa. Ja tietty neljän päivän talliputki, hevosta laittaessa ja okseria lähestyessä ei ehdi keskittymään mihinkään muuhun.

Keskiviikon keppisulkeiset olivat huikeat. Näen esteen melkein eri tavalla kuin ennen. Sanna totesi Sohvin ja Pelen työskentelyä seurattuaan, että koirat osaavat esteen, fokus hyvä, rytmi hyvä ja vielä kiihdyttävät menoaan esteellä. Sitten pitäisi vielä ohjaajien oppia se :D Seurantatsekki vielä ennen Joulua, joten pitänee nyt sitten ottaa sisäänmenojen ohjaukset ja etäisyyksien otto ja muut häiriöt oikeasti työnalle.

Nyt mä lähden nakkaamaan syysrehuja laatikoihin ja haravoimaan pihaa. Siinä voinee antaa taas ajatusten sinkoilla.

keskiviikko 8. lokakuuta 2014

Säät kohdallaan

Eilen puoliltaöin katselin alkavaa kaaosta kotona ja päätin, että huomenna me vain raivataan kotia ja siivotaan. Ja kerrankin osui sadepäivä oikeaan kohtaan. Lisäksi eilisten ilta/yöharkkojen jäljiltä karvaturrit halusivat vain lyhyen aamulenkin ja sapuskan, jonka jälkeen jatkoivat uniaan.

Nyt on puunattu puoli valtakuntaa. Vierumäen jäljiltä matkalaukku tosin odottaa edelleen kuljetusta autotalliin, sillä Sohvi omii sen aina kuin mahdollista omaksi pedikseen.


Taustan koirien lelulaatikkoa voisi taas ehkä karsia...

Mukavalta ajatukselta kuulostavien päiväunien sijaan puetaan sadekamppeet, käydään päivälenkillä ja suunnataan tallille. Isoa uljasta onkin ollut ikävä. Porkkanat on jo pakattu.

Illalla olisi vielä yksärinä (tai oikeastaan kaksarina, kun Minna tulee brassien kanssa myös) teemakoulutusta keppeihin. Mitä kannattaisi seuraavaksi opiskella ja miten. Aina niin ihana ja avulias Lehtosen Sanna on luvannut tulla meitä auttamaan.

On mulla vapaailtojakin, ehkä ensi viikolla.

tiistai 7. lokakuuta 2014

Ennakoivat valssit, ihan turhia

Ainakin Sohvin mielestä. Mitä pidempi loikka etiäpäin sen parempi ja sitten ehkä voidaan vilkaista, että missä se ohjaaja kuppaa. Hiottiin mun kääntymisiä, niin kääntyi se koirakin. Jokseenkin ärsyttävä ohjaustekniikka, joka ei istu mulle niin yhtään. Ja sen kyllä huomaa. Tämä siis tehiksen lämmittelynä tänään.

No sitten sylkkäreitä, takaakierto-kieputuksia ja saksalaisia. Joo, osattiin me, aina se ensimmäinen. Mutta kun piti tehdä useampi, niin johan se alkoi leviämään käsiin. Läpäistiin ainoastaan kieputustyyli. Argh ja tuhkaa sirottelemaan.



Loppuun iloisempaa juoksupätkää ja vähän tarkennettiin keppien avokulmalle vientiä. Janne yritti lohduttaa, että juoksuhan teiltä sujuu. Just. Kiva :D Harjoitusvihkoon tuli taas täytettä.

Parasta kaikesta oli kuitenkin, että Sohvi liikkui omasta ja muiden mielestä oikein hyvin. Rimat pyysin alemmiksi ja lämppäsin koiran erityisen huolella, loimi oli niskassa kaikki odottelut. Kuumui ja karjui. Pikkuhiljaa palaillaan normiarkeen eli kahteen harkkakertaan per koira per viikko. Kisaviikkoina toinen harkkakerta korvautuu kisoilla ja kisojen jälkeen lomaillaan aina se viikko.

Pomppu oli sikakatsomona mukana, karjui sieltä törkeyksiä aina kun silmä vältti. Mikko on työreissulla enkä raaskinut jättää ipanaa yksin illaksi. Kun viereinen kenttä tyhjeni, niin kävin hölkkäämässä pahimpia kiehumisia pois. Jumankekka, mitkä kepit Poppari teki. Jippii, ehkä se vauhti kepeille alkaa viimein löytymään itseluottamuksen myötä.

Linkittelen radan, kun olen taas hereillä. Öitä.

Ainiin, ennen kuin nukahdan. Kävin Tähtitornin ihania cairnpentuja pussailemassa tänään. Reippaita ja suloisia karvapalloja, jotka iskivät armotta pieninä piraijoina liikkuvaan kohteeseen. Kaikilla on omat kodit odottamassa. Onnittelut hienosta pesueesta Krisulle ja A-K:lle, näistä ipanoista kuullaan vielä....

Mitä ihmettä sä oikein teet päivisin?

Lupasin työkavereilleni koosteen vuorottelijan lokakuisesta maanantaista, josta tekin saatte nyt osanne, halusitte tai ette.

klo 07-08 Herätys ja aamiainen kera miehen ja hesarin
klo 08-09 Koirien kanssa aamulenkki metsässä
klo 09-10 Oma treeni, ylämäkiajoa Paloheinän mäellä


klo 10-11 Vaahtokylpy (hahhah, kuka sanoo, ettei muka voi?)


klo 11-13 Kotiaskareita, kaupassa ja lounasta



klo 13-15 Molemmat koirat pikaisesta ulos, Poon kanssa jatketiin lämmittelylenkille ja agitreeneihin Sporttikselle Sepon kiemuroihin. Keskityttiin keinuun, mutta tehtiin myös rata kahteen kertaan läpi. Pikkarainen on edistynyt. Seppo tykkäsi Poon ilmeestä radalla, mutta kaipasi edelleen enemmän estehakuisuutta. Poon jäähdyttely.

Sporttiksen metsä on ihan mahtava lämppäpaikka. Harmi, että siellä on usein niin paljon riistaa, että vietikkäimpiä on haettu kerta jos toinenkin pidemmältä lämmittelyltä/jäähdyttelyltä... Pieni-Poo saa kuitenkin kulkea vapaana.

 
Sepon rataa.

Klo 15-18 Yleistä hengailua, sähköpostit, somea, koirien kanssa pihalla. Metittiin tulevaa maalämpöratkaisua. Valmistautuminen illan agilitykoulutukseen.

Klo 18-20 Ryhmä teki testirataa, ja hirmuisen päteviä koirakoita meillä. Moponrengasharjoitus lisänä pimeässä, hallin pihalla. On kyllä ilo päästa koutsaamaan Minnan kanssa Alfia, Sakkea, Jätskiä ja Mokkaa ohjaajineen.


Klo 20-23 Illallinen miehen kanssa. Koirat iltalenkille. Boardwalk Empiren neloskauden korkkaus. Iltalukemiseksi hevosen jalkojen kylmäyksestä.

Mutta nyt on jo tiistai, ja ihanihan kohta pääsen palleroimaan pieniä cairninpentuja....

maanantai 6. lokakuuta 2014

Viikonloppu Vierumäellä

Käytiin viettämässä syksyinen loppuviikko Vierumäen ja Repoveden kansallispuiston maisemissa. Nukuttiin pitkään, vallettiin, saunottiin ja syötiin. Juotiin Poon sertikuplat ja vähän haaveiltiin. Tai minä haaveilin ja mies huokaili. Kerron kyllä lisää, jahka tiedän, miten suunnitelmat etenevät.

Kurrenpäivystäjät.


Tein maltilliset vaellussuunnitelmat, kun halusin vielä seurailla Sohvin kulkemista. Repovedellä vaellettiin 5 km ketunkierros, joka on siitä mukava, että vaikka on vähän lyhyt kierros, niin sisältää riippusiltaa, vaihtelevaa polkumaastoa ja käsikäyttöisen lossin :) Poo sai kulkea vapaana, mutta vietikkäämmän pidin pääosin liinassa juoksuvyössä, kun en kehdannut kansallispuistoon tutkapannan kanssa :D Sainpa samalla sitä kulkemista vähän tasattua. Pomppu halusi vielä myös uida, hrrr. Onneksi nyt lyhyessä turkissa kuivui juostessaan nopeasti.






Harmi, että tähän lossikuvaan ei saanut äänitehosteita, kun lossikuski ähisi perhettään vastarannalle...
Seuraavana päivän vaellettiin opiston 7 km reitti, ja nyt pääsivät molemmat juoksemaan. Poo ei enää halunnut uida. Sohvin kulku on normaalia, joten huomisiin tehistreeneihin olisi tarkoitus mennä..




Käytiin samalla reissulla moikkaamassa tuttuja. Vilkutukset Suville, sekä perheen karvaturville noin viikon päästä synnyttävälle Aunelle ja Lempille, joka ei ollut niin ilahtanut pihalla pomppivista vieraista. Istua mökötti parin metrin päässä :)

Aune ja Poo

Lempiä harmittaa




Nyt verkkarit jalkaan ja lämmittelemään Popparin kanssa Sepon treeneihin. Aamulla hyvältä idealta tuntunut ylämäkitreeni maasturilla tuntuu nyt jaloissa huonommalta idealta, uuh. Illalla tapaan ensimmäistä kertaa Minnan kanssa uuden agilityryhmämme, jännää.

torstai 2. lokakuuta 2014

Hallikausi

Syksyn myötä valopannat heiluen lämppälenkille, manttelit päälle odotteluun ja hallitreenit käyntiin.

Nyt on Poollekin ihan oikea ryhmäpaikka Heidin ryhmässä. Eikä enää voi mutista jostain helpoista möllipätkistä, vaan ihan oikeita harjoituksia pirpanan kanssa lähdetään tekemään. Vähän niistoa (katseen paikka lähdettäessä liikkeelle!), persjättöjä (valuuvaluu) ja erottelutreeni jatkui. Erottelee paremmin kuin aina-kuin-mahdollista-kontakteille-isosysterinsä. Ja voi itku, miten kivasti hakee ja tekee kepit. Ei se vauhdilla hurmaa, mutta on se aina huikeaa huomata, kun koira ihan oikeasti osaa pujotella. Keinulle pohdittiin harjoituksissa targetin käyttötapoja ja paikkaa.

Sohvikin pääsi tauon jälkeen harjoituksiin. On kulkenut moitteetta ja ollut jo vajaan viikon pitkillä lenkeillä mukana. Mam oli aivan hurja ja tykitti sataatuhatta. Lämpässä erotteli aina Alle, kun putkeen oli tarkoitus, korjattiin ja varsinaisella radalla onnistui jo putkikin. Tehtiin vain lämppä ja yksi harjoitus. Liikkui hyvin treeneissä, jäähdyttelyssä sekä tänään. Sain sovittua fyssari- ja osteopaattikuviot syksylle, joten koirat pääsevät tsekattavaksi ja hierottavaksi säännöllisesti. Ohjaaja jäänee rappiolle kuten aina... Eikun onhan mulla tulossa tehiksen kautta juoksukoulu, että kovaa ajoa vain ;)

Nyt pakkauspuuhissa ja viikonlopuksi Vierumäelle, josta suuntima Repoveden kansallispuiston syksyyn. Viikonloppua Te siellä!

keskiviikko 1. lokakuuta 2014

Näy hyvä ihminen!

Ja koira kans.

Aamun uutisvirrasta kaksi asiaa. Toinen oli surullinen uutinen, arvostamani koirankouluttaja ja eläinlääkäri Sophia Yin on äkillisesti ja ilmeisen yllättäen menehtynyt.

Toinen oli tieto, että tämä päivä, 1.10. on nimetty heijastinpäiväksi. Useimmissa takeissa jo heijastimet roikkuvat, mutta nyt kaivoin esiin koirien valopannat, heijastinpannat, heijastinliivit ja pistin otsalampun lataukseen.