Hevoinen sentään

Ostin hevosen. Hullua, menetät viimeisenkin vapaa-ajan ja rahasi, sanoivat. Minä mitään menetä, kuulkaas te. Kun on tämä yksi elämä. Jos vaikka elettäisiin se.

Hevoinen on kaunis. Vähän kiivaskin. Opetusmestari. Vanha ja pikkaisen raihnainen. Kiertänyt vuosikausia uraa opettaen kymmeniä, satoja. Nyt on sen korkea aika saada loimi useammin niskaan, joku rapsuttamaan sieltä, mihin ei itse yletä, päästä useammin tarhaan kavereitten kanssa, metsään kuljeskelemaan ja tietty syömään omenoita. Oman ihmisen kanssa. Rescue-heppa, sanoo mies.

Tänään se pyöritti piponi tupsua koko sen ajan kun hoidin sen kinttuja. Vaikutti tyytyväiseltä. Sai puoli kiloa porkkanoita. Näytti erityisen tyytyväiseltä. Höristä hörpöttikin.

Kinkut sulamaan yhteislenkillä sunnuntaina

Sunnuntaina 28.12. Klo 13 alkaen koiramtesällä starttaa vuoden viimeinen cairnien yhteislenkki. Me olemme tuolloin vasta huristelemassa kotiin, joten ihanat Sirpa ja Elli ovat luvanneet vetää lenkin. Pitäkää kivaa siellä.

Täällä paukuttaa -27C ja mimmit ei oikein pidemmille lenkeille enää innostu. Lähinnä käyvät hätistelemäsä oravia lähipuista ja juoksevat taas äkkiä sisään.

Kun koiraihmiset tapaavat...

Piti mennä ihan lyhyt ulkoilu ennen Joulurauhan julistusta. Mökin naapurissa asuu vakituisesti porukkaa kera nuoren käyttölinjaisen labbiksen. Sama porukka tuli auttamaan, kun kaivettiin autoa kinoksesta. Nyt koiranulkoilutuslenkki ajoittui samaan aikaan ja vitsi, sehän venyi ja venyi. Poo ja nuori Viima-labbis leikkivät riehakkaasti, me pääsimme hyville lenkkimaastoille ja kuulimme paikallisesta koiraseurasta, rauniotreeneistä Kuusamossa, Viiman taippareista ja saimme lenkin päätteeksi vielä kutsun heille saunomaan. Kyllä koiraväki on niin jees-porukkaa :D Ja Mikolle rotu avautui ihan eri tavalla, kun pääsi ekaa kertaa tutustumaan käyttölinjaiseen ipanaan, joka oli vallan ihastunut harvinaiseen koiraseuraansa. Nuoli Sohvin korvatkin, ja voiko Mamselli enää kiusaantuneemmalta näyttää, hahaa.

Tähtitaivas (#76)

Pakkasenpuremat jouluterveiset Kuusamosta. Joululaulut soi ja lunta on niin, että kerran on jo volkkarille jouduttu tarjoamaan työntöapua kinoksesta. Koirat ovat saaneet juosta villeinä ja vapaina pitkin metsäteitä ja moottorikelkkauria. Poroista ei ole näkynyt kuin muutama ruokailunjälki lumikenkäreissulla. Lisäksi yhden kokoomapolun koirat kävivät tarkastamassa ja ennen kuin edes tajuttiin, niin olivat kipittäneet jään yli saarelmaan, joka oli osittain sula. Meinasivat lähteä sulan kohdasta tulemaan takaisin ja iski pienoinen paniikki. Käskyttelin niitä odottamaan, ja lähdin hipsimään itse vetisen jään yli. Onneksi onni oli matkassa, pääsin kuivana yli ja sain ohjattua koirat oikeasta kohdasta yli ja vielä itsekin ryömin takaisin. Huiiiii.

Nyt pakkanen paukkuu jo alle -20C lukemissa, joten lumilauta vaihtui lumikenkiin ja koirille puettiin takit pidemmille reissuille. Sauna lämpenee vähän väliä ja Mikko ottaa naisväen kauhuksi lumikylpyjä.

Pian julistetaan Joulurauha ja yhteydet laitetaan hetkeksi kiinni. Mies valmistelee joulupuuroa (meillä vaniljarisotto), koirat väijyvät oravia ikkunassa ja joulusauna lämpenee. Vielä sytytän kynttilät edesmeinneille tärkeille, avaan uuden konvehtirasian ja nautin hetken lyhyestä päivästä sitä seuraavasta ihanan lempeästä hämärästä ja pitkästä yöstä, jolloin tähdet näkyvät kaikkein kirkkaimmin.

Elämä keinuttaa

Tervehdys pakkauspuuhien äärestä. Ärrierit osallistuvat aktiivisesti. Popilisko vohkii miehen sukkia pakatuista laukuista ja sitten painitaan laukkujen päällä ja alla.

Viime päivät ovat sisältäneet niin paljon jännitystä, odotusta, pettymystä, menetystä, miettimistä, iloa ja surua, että nukkua nuupahdin kesken luxorious spa-hoidon. Synttärilahjaksi keväällä saatu lahjakortti tuli lunastettua tarpeeseen.

Hevoskaupat ovat edelleen kesken, kun ostotarkastuksessa ilmeni lisää pohdittavaa. Taivutuskokeet meni hätkähdyttävän hyvin, mutta pientä kroonista muuta vaivaa sieltä ilmeni. Ell totesi, että ei omaa kristallipalloa, että mieti ihan ite. Ja nyt sitten on mietitty pää savuten. Päätin, että en tee päätöstäni ennen reissua, aikalisä sitten siis. Fiilistä ei parantanut sekään, että eilen naapuriboksiin tarjottu jouluomppu jäi viimeiseksi kohtaamiseksi maailman ehkä kilteimmän hevosen kanssa. Suurisilmäisen Florentinen matka vihreämmille laitsoille koitti tänään. Kiitos ja hyvää matkaa!

Toivottavasti matka pohjoiseen auttaisi selvittämään asian ja tekemään ratkaisun, jonka kanssa voin elää. Nyt on suksiboksi täynnä suksia ja lumilautoja, ja auton nokka käännetään aamusta kohti Kuusamoa. Porot, täält tullaan.

Agikausi pulkassa

Nyt läks joululomalle agilitystä. Poo vetäs vikaks treeniksi Sepon sutinat. En vieläkään tahdo uskoa, että pikkarainen oikeasti osaa noi kepit. Oli avokulmaa ja kaikensortin ohjaajahäiriötä, mutta niin vain porskuttaa. Vauhtia on tullut koko ajan lisää, että ei enää ihan kauheasti jää isosiskostaan tällä esteellä. Lisäksi irtoaa niin, että jäätiin oikein ihastelemaan. Se, että irtoa paukutteli välillä väärillekin esteille ei haitannut pätkääkään. Popilisko on vaan niin. Mutta koska Patricia ei kauheasti pikkaraisen toista polvea kehunut, niin meillä on päädytty jatkamaan kevennetyllä agilinjalla. Heidin ryhmässä jatketaan keväällä joka toinen viikko, mutta muuten panostetaan ehkä enemmän muihin lajeihin. Seuran raunioryhmään on haettu, jälkihommia jatketaan keväällä ja ehkä sille rallytokolle tai tanssille voisi nyt olla enemmän aikaa.

Sohvi kävi rilluttelemassa tehiksen Ville treenit eilen. Erilaisia serpentiiniohjauksia, Ville haastoi mut kokeilemaan takaatyöntöjä leikkauksella sekä japanilaistyyppisellä tyrkkäisyllä, ja toi koira viipotti just eikä melkein. Ihmeellisesti noista treeneistä jää aina onnistumiset päällimmäisiksi. Kiva lopetus syyskaudelle.

Koirien levenevät keskijakaukset saivat kyytiä, kun Tarjan salonki avasi ovet sunnuntaina. Sohvi siistittiin, mutta Popparilta otettiin untuvahöttömötöt reilummin pois, silakkamalliin. Nyt kelpaa mennä Pohjoisen poroja jahtaamaan.

Ennen kuin pakataan auto, niin ollaan vielä jännän äärellä tallilla...

#73-75

Ylläri yön aikana. Lunta (#73)! Vaikka nyt pitääkin varata lauantaiaamusta enemmän aikaa auton putsaukseen, koirien aamulenkkiin ja ajoon tallille, niin ei haittaa. Lumi on ihan parasta.

Käytiin Porvoossa piipahtamassa, tutustuttiin Paahtimoon ja Onniin, Pariisin Villessä yövyttiin. Koirat osasivat käyttäytyä hienosti. Sitten Anoppilassa. Anoppilaa oli kohdannut näin joulun alla suuri suru ja tunnelma oli kovin surullinen. Meidän pieni Poo meni ja kiipesi Apen syliin, ja pussasi kunnes kaikkia alkoi jo vähän naurattamaan. Teki tämän illan aikana monta kertaa, ja auttoi meitä kaikkia hymyilemään omalla hömelöllä puuhailuillaan. Oiskohan tuosta kuitenkin jonkinsortin kaverikoiratoimintaan...

Nyt jatketaan joulusukulointeja, tänään tallilta lipeäkalaa syömään, mommommoo. #74 Lipeäkala. Huomenna tallin talvirieha, jossa maneesiin rakennetaan myös koirien agirata. Pitää muistaa viedä putki sinne. Ja tuunata Jiille boksin oveen joulukoriste. Tiedättekö muuten monta loimea hevonen tarvitsee? Joku väitti, että yhden. Väärin...

Mutta nyt skrapaamaan = käynnistämään auton sisälämmitin. Tähän tuo onnea on #75.

Hyvä Hygge!

Otsikon mukaiset fiilistelyt Tanskanmaalta. Pyörähdettiin viikonloppuna siellä, hengailtiin Tivolissa ja kierreltiin kaupunkia, syötiin tähtiä ansainneessa thairavintolassa melkein neljä (4!) tuntia ja annoksia 17. Pallona luokses pompin...

Koirat hoituivat erinomaisesti äidilläni. Sinne jäivät pihalle juoksemaan rallia, kun lähdettiin. Sentään olivat iloisia, kun palattiin ne hakemaan.

Hyvä tunnelma jatkui myös eilisissä Sepon karkeloissa, joissa tällä kertaa Sohvin kanssa. Rata oli superkiva, laitan, kun ehdin piirtämään. Tämä pitänee tehdä omankin ryhmän kanssa ensi viikolla. Varautukaa te taitavat. Ryhmäläiset ovat muutenkin anisoituneet kisarintamalla, startteja ja tuloksia satelee. Ja yksi LUVA tietää meille kouluttajille herkkuja, namnam.

Tänään paistoi aurinko. Ihmeellistä. Vaikka itse en tästä pimeydestä kärsi tippaakaan, villasukat jalkaan ja takan ääreen juomaan glögiä, ei paina ei. Mutta oli sitä arskaakin kiva nähdä. Ja miten hyödyntää näin upea sää, no painumalla jälkimetsään tietty. Minna meni jo edellä huhkimaan pari jälkeä ja minä perässä. Karvakorvat meinasivat pakahtua innosta, kun valjaat ja liivit puettiin päälle. Erittäin hyvin tekivät molemmat töitä. Sohvi kulkee kuin juna jäljellä, erinomaiset molemmat kulmat, toiselta niistä lähdettäessä yksi pummi, etsi ja etsi ja palautin ja sen jälkeen hienosti maaliin. Poo ei tehnyt varsinaista pummia, kerran kääntyi takajäljelle, jonka pian käänsin. Jäljestää hieman levottomasti, tehden pistoja jäljen molemmin puolin ja siitä sitten tohottaa tuhatta ja sataa takaisin, kunnes lähtee taas pistolle. Molemmat kiinnostuneita sorkasta, kantavat ja syövät.

Mutta nyt on mies työmatkalla, koirat nukkuvat kuin tukit. Mä taidan napata pari omppua taskuun ja piipahtaa tallilla.

Hyvä Ope

Kun aloitettiin Sohvin kanssa agility kolmisen vuotta sitten, pidin melkein kaikkia agilitykouluttajia hyvinä, kaikilta sain kamalan hyviä vinkkejä ja aloittelijoina edistyimme harppauksittain. Noilta ajoilta on jäänyt mieleen cairnväen kanssa yhdessä pidetyt treenit ja ihana Minttu, joka luotsasi meidät lajin pariin ja vakuutti, että meistä on tähän. Samoilta alkuajoilta pääsimme tutustumaan suurenmoisen Satu Hillin oppiin. Satuun olen myöhemminkin turvautunut yksittäisiä pulmia pohtiessani.

Sittemmin kouluttajia on tullut erilaisia vastaan niin seuramerkeissä kuin kaupallistenkin koulutusten kautta. Huomasin, että koirakkona meille sopi toiset paremmin kuin toiset. Kaikilta saan edelleen lähes joka kerralta hyviä vinkkejä, mutta toisten tapa teettää treenit ja antaa palaute (hyvässä ja huonossa) sopii meille paremmin kuin toisten. Lisäksi arvostan suunnattomasti kouluttajia, jotka näkevät koiran ja menevät meidän ehdoilla, eivätkä yritä vääntää meistä jotain ihan muuta. Näkevät meidän vahvuudet ja heikkoudet ja keskittyvät kehittämään meitä koirakkona, parantamaan meidän omaa käsialaa.

Tällä hetkellä meillä on ihan loistotilanne, kun seuratreeneissä olemme päässeet Heidin koulutukseen molempien koirien kanssa. Motivoitunut, tarkka ja lempeän tiukka koutsi, jonka ryhmä pysyy vuodesta toiseen samana. Kiitos Te, että pääsin ryhmään mukaan. Lisäksi eilen tehiksen ruoriin vaihtunut Ville on super. Olin Villen koulutuksessa kerran viime kesänä. Katsoi yhden vedon meiltä ja totesi, että "Mä tykkään sun koirasta,". Sen jälkeen mä tykkäsin Villestä ;) Ville on niin ope, ja keskittyy aina myös siihen, mikä meni hyvin. Oikeastaan lähtee liikkeelle siitä, ja sen jälkeen onkin helpompi ottaa muukin palaute vastaan. Linkittelen pian radan ja ne fysiikkatreenit. Viereiseltä kentältä sateli kommentteja, kun vedettiin mittarimatoina ympäri kenttää ;)

Mittarimato takaperin

Jos illan agendalla on muun muassa mittarimato eteen ja taakse, hiissaus, julle ja lapamuljautus, niin se tarkoittaa, että tänään alkaa tehiksessä V. Liukan koulutusosuus. Lapsparat. Tai siis niinku me.

Olen tehnyt tänään muutaman itkettävän hyvän löydön hevoskirppareilta. Vaatii aktiivista skannausta löytää hyvää ja sopivaa ja vielä halvalla. Lisäksi pitää reagoida ääntä nopeammin, kun oikea sattuu kohdalle.

Ruuhkavuosiratsastajalla oli hyvä kirjoitus lahjavinkeistä meille hulluille: Hevoshulluille

Lämpöä puhkuen

Tontin maalämpöurakka alkaa olemaan loppusuoralla. Piha on ollut viikon mullinmallin, nyt on lämmöt ja vedet poikki, mutta illalla pitäisi torpassa uusi elämä ja maansisuksista puhkuva lämpö. Koirilla on riittänyt ikkunassa ihmeteltävää urakkaa seuratessa.

Tässä muutama otos vaellukselta Helvetinjärven kansallispuistosta. Vaellettiin Helvetinkurulle sekä Karhukalliolle.

Poo lepäsi tämän reissun ajan, ja palasi kuvioihin intoa puhkuen. Jalkavaivasta ei ole näkynyt vilaustakaan. Lenkit pidentyneet vähitellen ja perjantaina ei vielä huolittu leikkikavereita mukaan, mutta pääsivät keskenään metsään. Hyvin kipittelee jo. Eli paluu normiin.

 

Eilinen menikin agilityliiton syyskokouksessa rotua edustamassa. Samalla päästiin juhlimaan omaa seuraamme, kun Hakunilan Seudun Koiraharrastajat (HSKH) valittiin vuoden agilityseuraksi. Kyllä kelpaa. Kirjailen SAGIsta ja kokouksesta vähän lisää rotulehteen.



Palkintoviiriä vastaanottamassa seuran pj Ina Amunnet ja tiedottaja Outi Nuotio. SAGIn edustajina toiminnanjohtaja Sari Sippola ja pj Petteri Kerminen. Hyvä meidän seura!

Muutenkin kuin maalämmön osalta kuumottavaa aikaa. Ostotarjoukseni ikiomasta hevosesta hyväksyttiin black fridayn kunniaksi (melkoinen verkko-ostos...), ja nyt on ostotarkastus sovittuna parin viikon päähän. Sitten tiedetään tuleeko pukki tänä vuonna traikun kanssa... Tallipaikka on niinikään odotamassa, eikä muutto ole naapurirakennusta kauemmaksi.

Tingittyyn hintaan eivät varusteet kuuluneet, joten vähitellen olen haalinut suitsia sovitukseen ja mallaillut suojia, tehnyt ehdollisia varauksia loimipaketteihin ja aloittanut tukiverkon kartoittamisen. Tarkoituksena kerätä luottojoukko, johon turvautua, kun työelämän metkut estävät tallille pääsyn. Luottovuokraaja olisi hienohomma, mutta katsotaan meneekö ainakin alkuun palapeliksi. Kerron projektista lisää, kun asiat etenevät. Ja kyllä, jotta ollaan tässä pisteessä, mies vaati vuositasoista talousarviota uudesta perheenjäsenestä. Ja kyllä ei, ei ole halpaa lystiä tämä.

Tällaiset suitset odottaa postissa sovitukseen pääsyä:

Tuuliselta Pyynikiltä kertailuja

Kauheesti kaikkea. Piti tulla tänne Pyynikille asti ennen kuin ehti koneelle pidemmäksi aikaa. Tosin nytkin aikaa on vain sen verran kun mies viihtyy juoksumatolla... Radat ja kuvat tulee sitten leiter.

Tehiksen treenit olivat ensimmäistä kertaa huikeat, ohjaajan asennemuutos tuotti tulosta. Tuosta keppikulmasta olen erityisen ylppis, meni sekä pakkovalssilla että lähettämällä+persjätöllä. (ratapiirustus)

Viikon luontobongaus oli vaellus Nuuksiossa, joka tietty on joiltain osin hyvinkin tuttua seutua, mutta nyt painuttiin länteen. Käytiin kiertämässä Saarilammen ja Kurjolammen reitti. Lammet olivat riitteessä. Samalla reissulla koluttiin luontokeskus Haltia.

Perjantaina satoi lunta, ja minä sahasin edestakaisin pahimmassa liikennesumassa. Kesärenkailijat prkl. Yhden auton työnsin penkasta, kun oli Ojangossa ja oli koiraväkeä ;) Koirat hoituivat samaan aikaan fyssarilla. Sohvi oli suorastaan hyvä! Juhuu. Patricia läpikävi nyt ensimmäistä kertaa Poon, eikä ollut ihan tyytyväinen sen toiseen takajalkaan, samaan jota on pompottanut pennusta alkaen. Polvi naksuu eikä kinnerkään saanut erinomaisia arvosanoja. Koira on kompensoinut heikkouttaan vahvistamalla vastapuolta, ja oli näin toispuoleinen. Kunnon fysiointi molemmille ja yksilölliset jumppaohjeet. Seuraava aika kalenterissa.

Fyssarin jälkeen koirat lepäsivät pari päivää, ja minä keskityin ratsastamaan. Tuntuma, tuntuma, tuntuma oli viikon teema. Lisäksi huutia edelleen laukkaympyröiden istunnasta. Paino valuu oikeassa kierroksessa edelleen sisälle. Ainoastaan ilman jalustimia saan istuttua ne pääosin suorassa.

Eilen yhteislenkillä koirametsällä kera seitsemän cairnin. Koirat vetivät lumisissa maisemissa kuin mielipuolet ja ihmisväki taituroi perässä. Uusiakin oli mukana. Ja kerrankin sai pakata puhtaat koirat metsältä mukaan. Ihana lumi.

Mielipuolinen meno näytti illammalla vähän kostautuneen, kun Poo kevensi levon jälkeen toista takastaan. Ja kun sama toistui aamulla piti pitää pikapalaveri ja miettiä suunnitelmat uusiksi. Tarkoitus oli viettää alkuviikko Helvetinjärvellä vaeltamassa, mutta jalkapuolella reissuun ei lähdettäisi. Onneksi täydenpalvelun koirahoitola Oma Äiti pystyi näin nopealla varoitusajalla ottamaan pirpanan hoitoon, ja me loppujengi pääsimme kuin pääsimmekin matkaan. Onpas ollut vähän outoa matkustaa vain yhden koiran kanssa. Kohta kyllä pitää soittaa ja kysyä kuin pahnanpohjimmainen voi.

Palailen kuvien ja vaelluskuulumisten kanssa. Pitäkää mössarnoista kiinni, täällä ainakin tuulee vimmatusti.

Avuttomaksi opetettu

Sori koiraiset, hevoset laukkaa mielessä myös.

Jillan Blogi: Avuttomaksi opetettu: Hevosen hoidossa, kasvatuksessa, koulutuksessa ja kilpailemisessa omistajan arvot ovat ratkaisevassa osassa hevosen kokonaisvaltaista hyvin...

Pikapikaa

Mietiskelin kotona ääneen, että miten ihmeessä villakoiria pilkistelee nurkissa ja pyykkikori pullistelee. Mies purki rannetietokoneeni. Viime viikolla neljät omat treenit (sauva, MTB, juoksu ja jooga), viisi ratsastustuntia ja yhdet estekisat työmoodissa, kolmet ohjatut agilitytreenit ja yhdet omatoimet. Yksi kulttuurikäynti ja lounastreffit. Jaaniin, eihän sitä kaikkea ehdi.

Kuplakauppaan kuitenkin oli ehdittävä, kun kavereiden perhekoko kasvoi yhdellä hevosella. Halailen sitten sitä, jos omaa en saa. Tallipuolella vastalaukkaa, etuosakäännöksiä ja tutustumista kuolainten ihmeelliseen maailmaan.

Eilen Seppoa tänään Jannea. Loppuviikosta Nuuksiota, kopotikopotia, "busuleeta", teatteria ja fysioterapiaa (koirilla). Nyt pitää mennä, että ehtii. Viuuuuh.

Rahalla saa ja hevosella pääsee

Viikko mennyt enemmän vähemmän näissä merkeissä.

Lisäksi olen saanut seurata läheltä hevoskaupankäynnin edistymistä. Tänään on ostotarkastus Hyvinkään hevossairaalalla, joten nyt jännätään saadaanko nimet alle ja iso musta uuteen rakastavaan kotiin. Vähän haikeata on tietysti ollut, kun omat suunnitelmani eivät toteutuneet. Mutta iloitsen suunnattomasti Ystävieni puolesta.

Koirat kävivät keskiviikon illassa seuratreeneissä. Poolle vedettiin normitreeni, mutta Sohvi käväisi radalla vain kevyesti eilisten tehistreenien vuoksi. Välistävedoissa ei ongelmia kummallakaan. Poo osasi kepit hienosti. Keinut menee molemmilta yhtä hitaasti, mutta ei sieltä virheitäkään tule. Vähän hinkatiin omaa liikettäni, että saataisiin Sohvia vähän edemmäs keinulla.

Nyt suunnittelen maanantain ryhmälle putki-puomi/A -erottelutreenin, käyn hallilla tekemässä kotiläksyjä kepeillä, pinkaisen metsälenkille ja illaksi tallille, jossa toivottavasti tapaan upouudet hevosenomistajat....

Iiiiiiihanaa viikonloppua.

Lällällää.

Omissa ja muiden treeneissä

Sohvilla ei ihmeempiä Sepon treeneissä. Malttoi (kun minä maltoin) pysäyttää kontaktit. Helpolla radalla aika miellyttävää ja sujuvaa etenemistä.

Eilen aamusta tuli kutsu tuuraamaan tehisten huippujen treeneihin. Mietin hetken, kun ei noiden haastajienkaan harkat niin kamalan hyvin ole menneet. Ongelmaa ohjaajan päänuppiin tehiksessä on aiheuttanut oman työskentelyn vertaaminen muihin koirakoihin. Tehis kun on täynnä älyhyviä koiria ja erityisesti osaavia ja taitavia ohjaajia. Ja meidän yritykset Sohvin kanssa ovat niihin verrattuna vaikuttaneet surkeilta ja alokasmaisilta räpellyksiltä. Olen jopa harkinnut paikasta luopumista keväälle, kun ei me osata, eikä me olla noin nopeita, ei me kuuluta tänne jne.

Kävin viimein tuiman vuoropuhelun itseni kanssa ja päätin jatkossa yrittää keskittyä siihen omaan tekemiseen ja sen parantamiseen. Niinpä eilen marssin rohkeasti huippisten sekaan ja aloitin meidän oman harjoittelun.

Rata oli tosi kiva. Tämä oli ilm Janakkalan viime viikonlopun kisarata.

Etenevillä pätkillä ei ongelmia. Hankalamman keppikulman osalta mietittiin ja testattiin eri mahdollisuuksia. Tässä vaiheessa ohjaus ja puolenvaihto pakkovalssilla toimi luotettavimmin. Oli vain pakko uskaltaa jättää koira omilleen keinulla, hienosti se siellä tuntui pärjäävän, Lisäksi sain pari älyhyvää treenivinkkiä keppihäiriöiden siedättämiseksi. Erottelussa piti olla tarkkana, jos ohjaus putkeen. Kontaktiesteet hakee aina ongelmitta. Toisella kiekalla Janne halusi lisätä haastetta muuttamalla rataa muutaman takaakierron ja epäloogisemman putkenpään osalta. Siinä hienosäädettiin paria kohtaa ja oltiin lopputulokseen puolin ja toisin riittävän tyytyväisiä.

Kotona yömyöhään, tyytyväisenä, mutta nälkäisenä. Olin unohtanut syödä sitten lounaan.

Raunioilta kuuluu haukku

Otsake viittaa eilisiin rauniotreeneihin, jossa maalimiehet haukuttivat Sohvin aika onnistuneesti eilen. Kiitoksia taitaville "ukoille". Haukku on vähän omalaatuinen, ei ollenkaan tummaa saatika painostavaa, enemmän kimakkaa; "Palkka tänne ja sassiin".  Haettiin yhden etsinnän aikana neljä piiloa. Poo oli proo, haki itse ja teki koko ajan töitä. Uskaltautui vaativimmillekin reiteille. Kerran kävi tsekkaamassa Mintun, joka oli siirtymässä seuraavalle piilolle, mutta palasi hyvin hommiin. Sohvi jäi kerran hetkeksi jalkoihini, kun ei heti saanut hajua, mutta lähti pyydettäessä etsimään. Hienot suoritukset, vaikka taukoa edellisiin treeneihin ehtikin kertyä. Eilen oli rullakoirakin mukana, joten oli kiva päästä siihenkin tapaan tutustumaan. Sää suosi, ja lämpökerrastossa tuli kuuma.
Tämä laji on kyllä koukuttava, tekisi mieli tehdä ja oppia enemmänkin.

Viikonloput muut treenit olivatkin enemmän vähemmän huonoja. Ratsastusvalmennuksessa meille teetettiin vähän turhan vaativaa harjoitusta, jonka epäonnistumisen myötä saimme saavillisen palautetta niskaamme. Katson peiliin, mutta niin saa tehdä kyllä opekin. Tuosta lopputunnista en oppinut yhtään mitään, jäi vain paha mieli. Tuolta kaahasin Poon kanssa Teemun rytmityskouluun (sama tehtävä kuin viime viikonloppuna Soon kanssa). Ajatuksena, että tehdään hommia Junnun kanssa häiriössä (uusi halli, uusi ope, uudet koirat). No häiriö löi sitten sen verran yli, että vaikka saatiin ensimmäinen tehtävä taisteltua läpi, niin toinen pätkä keskityttiin kontaktiin ja leikkiin koiran kanssa. Eipä jäänyt oikeastaan mitään käteen tästäkään. Tässä vaiheessa mieli oli jo totaalisen synkkä, ja vaati pitkän metsälenkin, kuuman saunan ja kylmän oluen palautua suosta...

Nyt on jo ajatukset saatua järjestykseen ja olemme valmiit uuteen viikkoon ja tekemiseen. Sohvi pääsee ekaa kertaa tänä syksynä Sepon treeneihin, keskiviikkona seurakoulutus molemmille ja sitten minäitse ratsastan viitenä päivänä ja kuudentena olen estekisoissa töissä. Hevoinen sentään.

Marraskuuta mennään Te lukijat siellä. Metsässä ei ole yhtään harmaata. Ja jos muu ei auta, niin päälläseisontaa kannattaa kokeilla...

Keppihäiriötä filmillä

Koska Sählä-Söhvelöinen kokeili pitkästä aikaa sekä Teemun että eilisissä Jannen treeneissä onneaan josko lähdöstä kuitenkin saisi varastella. Niin käytiin tänään muistuttelemassa lähtökäytöksen aakkosia hallilla.

Sitten me on aloiteltu noudon opiskelu, kun sattui noutokapula vastaan autotallin siivouksessa. Sohvi vasta pitää ja nostaa kapulaa, Poo jo noutaa. Koska teen taas tällain kotitokona, niin suurpiirteistähän tuokin. Vaikeinta saada palautus eteen ja käteen, meinaa sylkäistä ulos ennen kuin ehdin saamaan kapulan hyppysiini.

Aloitin samalla Pikku-Poolle häiriön lisäämisen kepeille. Eli pientä leijeröintiä, ohjausta ensin aitojen ja sitten putken takaa. Vähän oli hämmennystä ilmassa ja pujottelu muuttui varovaisen hitaaksi, että mitäköhän nyt tapahtuu. Muistelin Sannan vinkkiä etäisyyden otossa eli kasvatin etäisyyden alussa ja helpotin tehtävää pienentämällä etäisyyttä lopussa. Sohvi rynnii loppuun parit kepit.

 

 

Sovella oppimaasi

Poo oli pätevä Sepolla. Minäkin yritin olla. Jopa sovelsin Teemun oppeja jarruta-käänny-kiihdytä parissa kohdin. Otettiin kisanomaisesti, juoksutin kontaktit, vitsi että teki hienosti alas asti. Keinun huomasi tosi myöhään, joten siitä tuli poikkeuksellisen nopea, toisella kerralla sen kyllä palkkasin. Seppo tykkää, kun Poolla on vauhtia. Koira nosti päätään vain kepeille mennessä (ja sekin parantunut huimasti), muuten pysyi matalana ja eteni pitkällä laukalla. Näin siis mulle kerrottiin. Itse vastasin kysymyksen (mistä tiedät, että koirasi etenee hyvin?) "No, kun mä olen hengästynyt maalissa" :D

Peeäs. cairnharkkaajat Sirpa, Minna ja Hannamari, kun joskus kuulutte käyttävän näitä ratoja omatoimiharkoissa. Tätä kannattaa kokeilla, oli tosi kiva.

Kohta hurautan vielä vetämään omalle ryhmälle hollantilaistuomarin inspiroiman harjoituksen. Elämä on yhtä aata.

Yhtä en saa, yksi jää aina puuttumaan

Tervomaan lyriikka soi ripiitillä päässä ja pettymys kirvelee. Kyseessä noin 500 kg haave, joka eilen kaatui hylätyn ostotarjouksen myötä. Perhekoko pysyy siis toistaiseksi neljässä. Nuoleskelen nyt hetken haavoja ennen uusia suunnitelmia tällä sektorilla.

Viikonloppuna oli onneksi sen verran paljon puuhaa, että en juuri ehtinyt jännittää tarjousvääntöä. Lauantaina päästiin testaamaan Niinun uusi halli Masalassa, kun tarjolla oli Teemun rytmityskoulua Sohvin kanssa.

Alkuun rytmit sujuivat jotenkin helposti eikä Teemu halunnut muuttaa mitään (ympyräradat). Oho. Jatkossa toki vaikeutui ja tuli pippurisempaakin palautettakin. Niistoaloituksiin muutama tarkennus, takaaleikkauksiin pari hyvää oivallusta. Kelloteltiin paria vaihtoehtoa. Muistiin autokouluopetus, ennen käännöstä jarruta ensin, käännä vasta sitten.

Tänään painuttiin sateiseen metsään cairnien yhteislenkille. Vaikken uskonutkaan, niin taas saatiin seuraa ja reilu tunti tarpomista vierähti helposti. Nuorisolauma (Poo luetaan vielä nuorisoksi) veti hullunlaukkaa koko reissun. Nyt meillä sitten kuorsataan loppuilta. Paitsiettä ensin parit joogamuuvit kynttilänvalossa lämpölamppujen alla. Josko se siitä taas olokin kohentuisi.

# 72

Sata syytä olla onnellinen -sarja menee luvussa 72. Se on hyvänmielentreenit, uutta ja yksinkertaista vähän vaikeaakin, ei hajuakaan onnistuuko, yritystä ja erehdystä sekä ihan huikeita pieniä oivalluksia.

Ratsasailla hyppyjumppaa. Täti meni teinien kanssa okseri-innaria ilman käsiä. Siirtymisiä askellajin sisällä. Istuntaharjoituksia. Vesarissa kuraisia kavioita ja läjä pestäviä varusteita.

Agilityharjoituksena seurassa vierailleen hollantilastuomarin Ton van der Laarin ratapohja. Ensin valkoiset pallot ja sitten mustat pallot kepeille asti.

Sohvi oli tasaisen varma, tosin painui aina ansaputkeen, kunnes uskoin valkkua ja tein vastakäännöksen, sen jälkeen ei ollut ongelmaa. Leijeröinti kepeille niin, että meni kylmät väreet. Poo oli pieni hilleri, joka pisti tassua toisen eteen siihen malliin, että Heidi kysyi kenenkö koiran olen tänään pakannut matkaan. Pieni meni isojen perässä samat radat. Pitänee uskaltaa joskus kellottaa noiden radat, veikkaan, että pieni ei enää hirveästi jää, ehkäpä päinvastoin. Vähänkö mulla on huikeat eläimet. Sydänpydän.

Älyhyvämieli aina noiden Heidin treenien jälkeen. Viime aikoina onkin ollut enemmän treenejä ilman onnistumisen tunnetta, ohjaajaa on väännetty pois omista maneereistaan, eteneminen on muuttunut kaameeksi miettimiseksi ja tekniseksi suorittamiseksi. Ei ole paljoa hymyilyttänyt ja silloin agility tuntuu vain työläältä ja vähän tylsältä. Eikä me sellaista haluta harrastaa.

Hidastuskuvia

Terveiset viikonlopusta. Monen yhteensattuman summana lauantai muuttui oikeaksi vapaapäiväksi. Käytettiin yllättävästi auennut aikarako rennosti retkeilemällä. Syksyisestä metsästä saunan kautta illalliselle ja glögilasien kanssa parkkeeraus takan ääreen. Latauslauantai.

Eilinen meni agikisojen tulospalvelussa hyvässä seurassa ja taas uutta oppien. Tulipa nähtyä, miten tuomari raportoi liittoon ohjaajaansa purevasta koirasta. Olisi mielenkiintoista tietää, miten liitto näihin suhtautuu, useampi ilmo ja kisoista poissulkeminen?

Seppo halusi kuvata meitä Popparin kanssa radalla ja käytti analyysiin jotain uutta apsiaan. Hullunhyvää kuvaa, jota sai hidastaa ja pysäytellä ja kelailla helposti. Seppo selitti innoissaan jostain vekeistä ja jalkojeni asennosta, ja minä hihittelin omaa pipoani ja Poon ilmeitä ja kontakteilla villinä viuhuvaa häntää, hihhii. Totuudennimissä kuvista kävi selkeästi ilmi seikka, josta viimeksi Minna omatoimitreeneissä ja Heidi seuratreeneissä huomauttivat; koira kyselee edelleen todella paljon, erityisesti putkien jälkeen. Kuvaussessioiden lisäksi mieleen jäi hetsauskeinut ja tosi kivat kepeillehaut. Putki-puomi erottelussa valitsee nykyään aina putken ellei pidä varaansa. Pitkät metsälämpät ja -jäähkät sateisessa, mutta lämpimässä syyssäässä.

Eka kunnon työpuhelu koko vuorotteluvapaani aikana. Aika ihana suoritus kollegoiltani, jotka ovat onnistuneet pyörittämään karusellia näinkin pitkään vaivaamatta minua yhtään millään. Eikä tästäkään ollut vaivaa, hetken vähän outoa, mutta pian olin jo upputunut pohtimaan normienvalmisteluaikatauluja ja ensi vuoden toimintasuunnitelmia :) Malttanen kuitenkin vielä sen pari kuukautta, sitten taas kauluspaidat ja korkkarit kaivetaan esiin urheilukerrastojen ja ratsastussaappaiden takaa.

Ihanaa syysviikkoa dear lukijat. Maharapsutelkaa tärkeitänne.

SI-nivel

Lasken aina fyssarilla/osteopaatilla montako minuuttia menee ennen kuin mainitaan SI-nivel. Onkohan ikinä koskaan aktiivisesti harrastavaa koiraa, jonka SI-nivelistö olisi perfecto. Tosin pikku-Poon kohdalla kyseinen nivel ei taida koskaan saanut erityismainintaa, mikä on ehkä maailman seitsemäs ihme.

Ja niinhän se Sohvilla oli juntturassa tämä ristiluun ja lonkkaluun välinen heikoin lenkki. Ja jumitus oli tuttuun tapaan aavistuksen toispuoleista. Jumituksen syynä lienee agilityharrastuksen lisäksi juniorin törmäilyt senioriin, erityisesti se koiruleiden peräänajo, jonka jälkeen kulussa on havaittu epäpuhtaa. Epäilys on, että isku on osunut istuinluuhun, ja sitä kautta töräyttänyt tuon pahamaineisen nivelen jumiin. SI-nivelhän rasittuu kaikensortin liukastumisista ja törmäilyistä agilityrasituksen lisäksi.

Patricia kyseli perustiedot, seurasi koiran liikkeitä, teetti tasapaino-ja takapäänharjoituksia ja hoiti koiraa yhteensä puolitoistatuntia. Hoitotoimenpiteissä vaihteli kevyempien (Sohvin silmät painuivat umpeen) ja rankempien (koira pyrki pystyyn tai vähintään nosti päätään kysyvästi) menetelmien välillä. Takaosaston jumeja saatiin auki ja otettiin nopeammalla aikataululla vielä seuraava aika. Fyssari oli kohtuullisen tyytyväinen kokonaiskuvaan, erityisesti rangan suoruuteen ja koiran kykyyn kantaa itseään. Vahvasti etupainoisen koiran peräpää nyt on vähän mitä on, mutta siihen tulee vain kiinnittää erityistä huomiota (vahvistavat harjoitukset, seuranta- ja huoltotoimenpiteet). Loppuun Patricia vielä lahjoi Söhvelin karkein, jonka jälkeen koira olikin valmis jäämään vastaanotolle loppuiäkseen.

Nyt me on levätty pari päivää, kuljeksittu metsässä remmissä ja otettu iisisti. Poo on päässyt villiminkkinä juoksemaan metsässä ja kuorruttamaan itseään säännöllisten suihkujen arvoisesti. Saamarin skunkki, olisin voinut samantien ostaa jonkun lhasa apson, jota pestä sen harvase päivä. Amme tuli talouden tarpeeseen.

Seuraava rotuni?

Kävin eilen pyörähtämässä internationaalissa hevosshowssa. Expo-alue oli jo torstaipäivästä vähän ahdas, lienee tiivis tunnelma viikonloppuna. Yleisö oli hassu sekamelska ratsastushousuisia ja suoraan tallilta piipahtaneita sekä hajuvesivanassa kulkevia äitejä tyttärineen miettimässä sopisiko tämä timangiotsapanta meidän Amandalle. Kisojen ja lämmittelyiden seuraamisen ohella parasta antia olivat muutamat kirjahankinnat, yksi lehtitilaus, parit hanskat ja hyvät keskustelut SHKL:n ja Viikin hevossairaalan standeillä.

Jaaniin, tulihan sieltä tuotua kolmisen litraa hevosten irtokarkkeja.

Parit pätkät

Tällä kertaa valkkasin Sepon radalta kaksi kohtaa, joihin keskityttiin Poon kanssa. Kyseessä oli radan alku ja loppu. Otettiin alkuun (1-6) irtoamista tohon 3. putkeen, niin, että Seppo palkkaili 4. hypyn takaa. Irtosi aikas räjähtävästi. Siihen oli sitten helppo yhdistää kaksi ensimmäistä estettä. Ja ohjaus tohon kolmosputkeen tapahtui puomin toiselta puolen.

Loppupuolella (a-d) katsottiin kääntymistä putkesta ohi tyrkyllä olevan esteen. Poolle sinänsä helppo, kun seuraa ohjaajaa tarkasti. Hiottiin mun persjättöä siihen kohtaan muutamaan kertaan. Seppo kuvasi muutaman kohdan ja katsottiin hidastettuna. Oli enemmän kuin hienoa nähdä miten intopiukeella ilmeellä toi nappula vetää. Enhän mä ehdi sellaista ohjatessa katsomaan, kun pitää keskittyä niihin omiin raajoihin.

Hyvä mieli vain syveni illalla omaa ryhmää kouluttaessa. Tehtiin serpentiini-, takaakierto- ja välistävetoharjoitus. Hämmentävän hyviä koiria, melkein sanattomaksi vetää. Onneksi sentään ohjaajissa riitti vähän korjattavaa ;) Pari koirakoista kisaa viikonloppuna, ihan mahtia, pakko päästä tsemppaamaan mukaan.

Pienellä kauhulla tönkköjalkojen kanssa odottelen illan rataa, Janne uhkaili viime kerralla, että seuraavaksi juostaan. Sopivasti. Mutta nyt lähden tutustumaan Trollhorsen issikkatalliin Sipooseen ja ohjasajon saloihin.

Hyvää Syntymäpäivää

Kaksi vuotta sitten oli lauantai ja aikainen aamu. Pentuja odottava Sohvi herätti, pyysi ulos tarpeilleen ja aloitti pesänrakentamisen tasaisesti läähätellen. Lämpömittari kertoi lämpöjen tippuneen yön aikana. Pakkasimme koko pesueen kiireen vilkkaan autoon ja hurautimme synnytyslaitokselle Kasvattajalaan. Iltapäivän ja illan aikana syntyi neljä pontevaa poikaa.

Nämä pojanklopit täyttävät tänään vuosia. Kokonaista kaksi.  Näkemäni ja kuulemani mukaan kaikista on kasvanut täyspäisiä ja terveitä nuoria miehiä, joilla yhdellä on jo jälkikasvuakin. Onnea muruiset Nero, Nero, Basso ja Rodi. Me ollaan niin ylpeitä teistä.

Pojat, ikää viitisen vuorokautta. Kuva Taru/Prankster's.

Juoksuharjoittelua agilityohjaajille

Viikonloppuna opeteltiin juoksemista Samuli Peuran juoksukoulussa niin perusteellisesti, että nyt tekee kävelykin tiukkaa...

Kyseessä oli tehiskoulutukseen liittyvä juoksutreeni Kompassin sisätiloissa. Harjoittelu on lajinomaista eli pyrkii vahvistamaan agilityssä tarvittavia taitoja, kehittämään räjähtävää nopeutta ja nopeuskestävyyttä. Harjoittelulla pyritään lisämään maitohaponsietokykyä, hapenottokykyä, kiihtyyyttä ja juoksuvauhtia. Myös kehon koordinaatiota, tasapainoa ja reaktiokykyä pyritään kehittämään.

Käytännössä reippaat lämmittelyt, patteriharjoituksena kyykkyjä, loikkia, hyppyjä, nopsat venyttelyt ja hommiin. Erilaisia askellustapoja, lisää kyykkyjä, räjähtäviä lähtöjä, spurtteja ja vetoharjoituksia pareittain. Tunnin loppuun nopeat keskivartalon työstöt venyttelyn ohessa. 



Samuli näyttää loikan mallia.

Ja eikun loikkimaan.

Jumankee, mitkä treenit. Pistelin menemään minkä töpökintuistani pääsin. Loppuvaiheen reaktiokyky/räjähtävä nopeus harjoituksissa onnistuin vähän reväyttämään takareittäni, joten lopun kyykkyharjoitukset tein jo kevyellä irvistyksellä.



Ilmeisen tyytyväinen Samuli ja tehisryhmää kaikkensa antaneena.

Ja nyt on sitten mennyt pari päivää vähemmän vetreästi äärikipein lihaksin. Hammasta purren kävin eilen omatoimitreeneissä ja itkua pusertaen joogassa. Kauhulla odotan alkuviikon ohjattuja harjoituksia.

Tällainen mukava sadepäivän humpsuttelu tehtiin Minnan kanssa eilen omatoimessa. Huomaan, että nappaan usein juuri Annen ratoja matkaani, kun halutaan jotain kiva ja menevää. Junnujen kanssa vahvisteltiin keinua ja vanhempien kanssa otettiin keppikoulun oppeja. Meillä ohjaajan sivuetäisyyden kasvattaminen työnalla, ja eilen se sujui hyvin. Umpikulma taas oli Poolle jotenkin hankala, painui usein tokasta välistä sisään.

Alkavalle viikolle olisi kaikenmoista. Ohjasajoa ja ratsastusta (hevoinen), tehistreeniä ja fyssaria (koirainen), internationaalia hevosshowta ja kisatalkoita (minäitse). Täältä tullaan, vähän jäykästi vielä, mutta tullaan kuitenkin.

Okei, mulla ON kaksi agilitykoiraa

Pomppu jatkoi päheitä esityksiään seuratreeneissä eilen. Jäähdyttelylenkillä ostolampun valokiilassa kävellessä ensimmäistä kertaa oli pakko myöntyä, että ehkä mulla nyt sitten kuitenkin on kaksi ihan oikeaa agilitykoiraa.

Pätkissä 1-8 (sylkkäriä palkkailin muutaman kerran vielä erikseen) ja 9-20.

Persjättöjä, vastakäännöksiä, sylkkäreitä, erotteluita, takaaleikkauksia kepeille. Pikku Poon kanssa?! Okeiokei, kyllä mä pätkin noita ratoja vielä ja palkkailen kaikesta mahdollisesta. Muistipaikoille kiinnittää koiran lähtöasentoon huomiota (takajalat harottaa helposti minne sattuu), sylkkärin opiskelua, etupalkka kepeille toimii!!

Miksi tämän ajatusmallin omaksumiseen meni se vajaa kaksi vuotta? Nokun, mutkumutku. Noi tyypit vain kehittyi niin eri tavalla. Sohvi opetteli ja oppi alusta asti raivolla ja hullunkiilto silmissä. Poo taas pohtii, hiljentää vauhtia, pohtii lisää, vilkaisee minua ja tekee varovasti. Onnistunkohan varmasti, se miettii. Putkesta tullessaan sillä on edelleen kiire etsiä ensin minut, siinä saattaa herkästi jäädä este poikineen välistä. Itsevarmuutta on rakennettu kamalan kärsivällisesti onnistumisten kautta. Tämä pätee myös ohjaajaan, olen luovuttanut Poon kanssa ainakin sata kertaa. Valkkuparat, aina sitä saa olla suosta nostamassa.

Tänään me vain metsäillään ja käydään koiruksien kanssa tallilla. Eilisellä ratsastustunnilla tamma lykkäsi korvat höröllään turvan kiinni open koiran kanssa, joka on ollut muutaman kerran maneesitreeneissä mukana. Uskaltaakohan mein terrierit noin läheiseen tuttavuuteen... Ensi viikolla on HIHS vanhalla jäähallilla (KHL ei tainnut tykätä hevosista samassa kaukalossa...). Parempi jättää luottokortit kotiin lepäämään... Tallitarinoista saisi ihan oman blogin verran tekstiä. Katsotaan alkaako täällä näkymään enenemässä määrin hevosen karvoja vai perustetaanko niille ihan oma kanava.

Nyt taivun alaspäin katsovaan koiraan. Olen aloittanut taas joogaamaan kotona. Koirilla menee hetki totutellessa, ekat päivät meni hepuleiksi ja hihittelyksi. Hauskinta on loppurentoutus, jonka aikana Poo tulee poikkeukseta nukkumaan viereeni. Meinaa venähtää meidän rentoutukset ;)

Ihanaa loppuviikkoa, äsken lenkillä satoi lunta. Meinasin alkaa itkemään ilosta. Talvi, ihmisen parasta aikaa.

Yrittää esittää agilitykoiraa

Pomppu meinaan.

Päivän rata, olkaatte hyvä. Ensin pätkä 1-8 ja palkkaus keinulle. Sitten loput 9-18.

Ekaa kertaa perjättöä kepeille, ei ongelmia. Puomia vähän pohdiskeltiin. Poo hidastaa, kun mina hidastan. Nopeuttaa etenemistä koske-käskyllä. Nämä voisi optimoida, jos intoa. Kontaktivirheitä tiitiäinen ei ole tehnyt koskaan, mutta nopeutta voisi saada huomattavasti lisää, jos hinkkailisi.

Sitten uusi huomio. Kontaktiesteiden jälkeen, erityisesti pysäytyskontaktien jälkeen, koirat ovat tiukemmassa kontrollissa ja saattavat esimerkiksi ennakoivissa valsseissa, ennen tiukkaa käännöstä kieltää hypyn herkemmin. Poppiksen saa muutenkin viedä huomattavasti vahvemmin tiukoillekin käännöksille, se seuraa mun liikettä kuin hai laivaa ja kääntyy niin paljon tiukemmin kuin isosiskonsa, jonka kokoaminen ja tiukka kääntyminen vaatii ennakointia, suhinaa ja puhinaa.

Renkaalta saa kiitosta, mutta se onkin mein supereste. Ei halunnut lähteä hallilta pois. Nyt kun on tämän syksyn kulkenut kanssani ihan itsekseen treeneissä, niin on saanut paljon itseluottamusta. Aiemmin yksinollessaan nyhjäsi lämpillä ja jäähkillä jaloissani, nyt kanniskelee käpyjä tai leikkii pallolla vaputuneemmin.

En ole vieläkään ihan tyytyväinen Sohvin liikkumiseen. Ei sinänsä tee mitään väärin, mutta ei liiku mun silmään tavanomaisesti. Nyt ravi on ihan puhdasta ja hyvää, mutta laukassa tulee vielä pupulaukkaa, eikä portaiden työstäminenkään ole mielestäni ihan priimaa. Eli vielä joutuu tauolle agitreeneistä ja pääsee kevyempiin jälkitreeneihin, kunnes fyssarilla on taas käyty. Monien sattumien summana käymme piipahtamassa Patrician puheilla Porvoossa.

Shhhh

Viisi tuntia tallilla, ei kiirettä mihinkään.

Pati tuntia metsässä koirien kanssa, ei kotiintuloaikoja.

Pitkää illallista, jota voi jatkaa vielä vähän.

Perhettä kylässä, kukaan ei katsonut kelloa.

Koirat nukkuvat. Mies kirjoittaa.

Tämä viikonloppu oli pidempi kuin muut.

Ihan rauhassa vain.

Ajatusmyrsky

Nyt on taas niin paljon kaikkea suunnitelmissa, että huhhuh. Onneksi asiaa auttaa piiiitkät kävelyt rekkujen kanssa syksyisissä metsissä, yösauna ja isot lasit pinot noiria keskellä viikkoa kärsivällisen miehen kanssa. Ja tietty neljän päivän talliputki, hevosta laittaessa ja okseria lähestyessä ei ehdi keskittymään mihinkään muuhun.

Keskiviikon keppisulkeiset olivat huikeat. Näen esteen melkein eri tavalla kuin ennen. Sanna totesi Sohvin ja Pelen työskentelyä seurattuaan, että koirat osaavat esteen, fokus hyvä, rytmi hyvä ja vielä kiihdyttävät menoaan esteellä. Sitten pitäisi vielä ohjaajien oppia se :D Seurantatsekki vielä ennen Joulua, joten pitänee nyt sitten ottaa sisäänmenojen ohjaukset ja etäisyyksien otto ja muut häiriöt oikeasti työnalle.

Nyt mä lähden nakkaamaan syysrehuja laatikoihin ja haravoimaan pihaa. Siinä voinee antaa taas ajatusten sinkoilla.

Säät kohdallaan

Eilen puoliltaöin katselin alkavaa kaaosta kotona ja päätin, että huomenna me vain raivataan kotia ja siivotaan. Ja kerrankin osui sadepäivä oikeaan kohtaan. Lisäksi eilisten ilta/yöharkkojen jäljiltä karvaturrit halusivat vain lyhyen aamulenkin ja sapuskan, jonka jälkeen jatkoivat uniaan.

Nyt on puunattu puoli valtakuntaa. Vierumäen jäljiltä matkalaukku tosin odottaa edelleen kuljetusta autotalliin, sillä Sohvi omii sen aina kuin mahdollista omaksi pedikseen.

Taustan koirien lelulaatikkoa voisi taas ehkä karsia...

Mukavalta ajatukselta kuulostavien päiväunien sijaan puetaan sadekamppeet, käydään päivälenkillä ja suunnataan tallille. Isoa uljasta onkin ollut ikävä. Porkkanat on jo pakattu.

Illalla olisi vielä yksärinä (tai oikeastaan kaksarina, kun Minna tulee brassien kanssa myös) teemakoulutusta keppeihin. Mitä kannattaisi seuraavaksi opiskella ja miten. Aina niin ihana ja avulias Lehtosen Sanna on luvannut tulla meitä auttamaan.

On mulla vapaailtojakin, ehkä ensi viikolla.

Ennakoivat valssit, ihan turhia

Ainakin Sohvin mielestä. Mitä pidempi loikka etiäpäin sen parempi ja sitten ehkä voidaan vilkaista, että missä se ohjaaja kuppaa. Hiottiin mun kääntymisiä, niin kääntyi se koirakin. Jokseenkin ärsyttävä ohjaustekniikka, joka ei istu mulle niin yhtään. Ja sen kyllä huomaa. Tämä siis tehiksen lämmittelynä tänään.

No sitten sylkkäreitä, takaakierto-kieputuksia ja saksalaisia. Joo, osattiin me, aina se ensimmäinen. Mutta kun piti tehdä useampi, niin johan se alkoi leviämään käsiin. Läpäistiin ainoastaan kieputustyyli. Argh ja tuhkaa sirottelemaan.

Loppuun iloisempaa juoksupätkää ja vähän tarkennettiin keppien avokulmalle vientiä. Janne yritti lohduttaa, että juoksuhan teiltä sujuu. Just. Kiva :D Harjoitusvihkoon tuli taas täytettä.

Parasta kaikesta oli kuitenkin, että Sohvi liikkui omasta ja muiden mielestä oikein hyvin. Rimat pyysin alemmiksi ja lämppäsin koiran erityisen huolella, loimi oli niskassa kaikki odottelut. Kuumui ja karjui. Pikkuhiljaa palaillaan normiarkeen eli kahteen harkkakertaan per koira per viikko. Kisaviikkoina toinen harkkakerta korvautuu kisoilla ja kisojen jälkeen lomaillaan aina se viikko.

Pomppu oli sikakatsomona mukana, karjui sieltä törkeyksiä aina kun silmä vältti. Mikko on työreissulla enkä raaskinut jättää ipanaa yksin illaksi. Kun viereinen kenttä tyhjeni, niin kävin hölkkäämässä pahimpia kiehumisia pois. Jumankekka, mitkä kepit Poppari teki. Jippii, ehkä se vauhti kepeille alkaa viimein löytymään itseluottamuksen myötä.

Linkittelen radan, kun olen taas hereillä. Öitä.

Ainiin, ennen kuin nukahdan. Kävin Tähtitornin ihania cairnpentuja pussailemassa tänään. Reippaita ja suloisia karvapalloja, jotka iskivät armotta pieninä piraijoina liikkuvaan kohteeseen. Kaikilla on omat kodit odottamassa. Onnittelut hienosta pesueesta Krisulle ja A-K:lle, näistä ipanoista kuullaan vielä....

Mitä ihmettä sä oikein teet päivisin?

Lupasin työkavereilleni koosteen vuorottelijan lokakuisesta maanantaista, josta tekin saatte nyt osanne, halusitte tai ette.

klo 07-08 Herätys ja aamiainen kera miehen ja hesarin
klo 08-09 Koirien kanssa aamulenkki metsässä
klo 09-10 Oma treeni, ylämäkiajoa Paloheinän mäellä

klo 10-11 Vaahtokylpy (hahhah, kuka sanoo, ettei muka voi?)

klo 11-13 Kotiaskareita, kaupassa ja lounasta

klo 13-15 Molemmat koirat pikaisesta ulos, Poon kanssa jatketiin lämmittelylenkille ja agitreeneihin Sporttikselle Sepon kiemuroihin. Keskityttiin keinuun, mutta tehtiin myös rata kahteen kertaan läpi. Pikkarainen on edistynyt. Seppo tykkäsi Poon ilmeestä radalla, mutta kaipasi edelleen enemmän estehakuisuutta. Poon jäähdyttely.

Sporttiksen metsä on ihan mahtava lämppäpaikka. Harmi, että siellä on usein niin paljon riistaa, että vietikkäimpiä on haettu kerta jos toinenkin pidemmältä lämmittelyltä/jäähdyttelyltä... Pieni-Poo saa kuitenkin kulkea vapaana.

 

Sepon rataa.

Klo 15-18 Yleistä hengailua, sähköpostit, somea, koirien kanssa pihalla. Metittiin tulevaa maalämpöratkaisua. Valmistautuminen illan agilitykoulutukseen.

Klo 18-20 Ryhmä teki testirataa, ja hirmuisen päteviä koirakoita meillä. Moponrengasharjoitus lisänä pimeässä, hallin pihalla. On kyllä ilo päästa koutsaamaan Minnan kanssa Alfia, Sakkea, Jätskiä ja Mokkaa ohjaajineen.

Klo 20-23 Illallinen miehen kanssa. Koirat iltalenkille. Boardwalk Empiren neloskauden korkkaus. Iltalukemiseksi hevosen jalkojen kylmäyksestä.

Mutta nyt on jo tiistai, ja ihanihan kohta pääsen palleroimaan pieniä cairninpentuja....

Viikonloppu Vierumäellä

Käytiin viettämässä syksyinen loppuviikko Vierumäen ja Repoveden kansallispuiston maisemissa. Nukuttiin pitkään, vallettiin, saunottiin ja syötiin. Juotiin Poon sertikuplat ja vähän haaveiltiin. Tai minä haaveilin ja mies huokaili. Kerron kyllä lisää, jahka tiedän, miten suunnitelmat etenevät.

Kurrenpäivystäjät.

Tein maltilliset vaellussuunnitelmat, kun halusin vielä seurailla Sohvin kulkemista. Repovedellä vaellettiin 5 km ketunkierros, joka on siitä mukava, että vaikka on vähän lyhyt kierros, niin sisältää riippusiltaa, vaihtelevaa polkumaastoa ja käsikäyttöisen lossin :) Poo sai kulkea vapaana, mutta vietikkäämmän pidin pääosin liinassa juoksuvyössä, kun en kehdannut kansallispuistoon tutkapannan kanssa :D Sainpa samalla sitä kulkemista vähän tasattua. Pomppu halusi vielä myös uida, hrrr. Onneksi nyt lyhyessä turkissa kuivui juostessaan nopeasti.

Harmi, että tähän lossikuvaan ei saanut äänitehosteita, kun lossikuski ähisi perhettään vastarannalle...

Seuraavana päivän vaellettiin opiston 7 km reitti, ja nyt pääsivät molemmat juoksemaan. Poo ei enää halunnut uida. Sohvin kulku on normaalia, joten huomisiin tehistreeneihin olisi tarkoitus mennä..

Käytiin samalla reissulla moikkaamassa tuttuja. Vilkutukset Suville, sekä perheen karvaturville noin viikon päästä synnyttävälle Aunelle ja Lempille, joka ei ollut niin ilahtanut pihalla pomppivista vieraista. Istua mökötti parin metrin päässä :)

Aune ja Poo

Lempiä harmittaa

Nyt verkkarit jalkaan ja lämmittelemään Popparin kanssa Sepon treeneihin. Aamulla hyvältä idealta tuntunut ylämäkitreeni maasturilla tuntuu nyt jaloissa huonommalta idealta, uuh. Illalla tapaan ensimmäistä kertaa Minnan kanssa uuden agilityryhmämme, jännää.