maanantai 30. syyskuuta 2013

Osasipas

Tässä meidän pätkä Sepon treeneissä.


Sohvi oli oikein näpsäkkä radalla. Teki kepit, haki tuollaisen hankalan aloituskulmankin, joita ei olla juuri harkattu. Sepon mukaan tosi kiva rytmi koiralla kepeillä. Mukava saada juuri kepeiltä hyvää palautetta, se kun on kuitenkin niin tuore este meillä. Erityismaininta ansaittiin tuosta 5. esteen takaakierto-päällejuoksusta, se vaan sopi meille tänään. Loppuun harkattiin tuota A-putki -erottelua. Sohvi ei stiplannut kertaakaan, mutta omassa ohjauksessa riitti hiottavaa. Odota, ota katsekontakti koiraan, jalat vie putkelle, lähetys terävämpi, nopeammin itse liikkeelle seuraavalle esteelle.

Radanvierusodottelussa koira oli taas täysi raivo-riitta. Häkistään karjui ja protestoi muiden menoa. Jostain syystä kiihtyy ihan mahdottomasti tuolla Sporttiksella. Hömelö.

Huomiseksi pitääkin vielä kaivaa tyttöjen uimapöksyt esiin, meillä alkaa uimahallikausi, pulipuli.

sunnuntai 29. syyskuuta 2013

Mihin se viikonloppu juoksi?!

Varoittelin miestä viikolla, että nyt on viikonloppu kalenterissa niin täynnä, että mennään jos ei minuutti-niin tuntiaikataululla. 

Nyt lopulta istun sohvalla punaviinilasillisen äärellä ja totean, että olipas aikataututettu, mutta kiva viikonloppu. Pääosa siitä kului seuran kisoissa talkoovoimissa tulospalvelussa. Opin taas ison kasan uusia asioita ja näin joukon hienoja agiratoja. Sitten vähän sitä sun tätä, tallilta agitreeneihin ja piipahdus teatterissa. 

Tänään ryntäsin äkkiä hallilta cairnien yhteislenkille, jossa seurana iki-ihana Mian pesue ja ihkauudet yhteislenkkeilijät sisaruscairnit Emma (vai Emmi vai, ääk, miksen muista...) ja Lissu omistajineen. Olipas rento ja mukava reissu Kulomäen täyttömäelle. Kiitos kivat, koirilla oli hupaa ja ihmisväki hengaili messissä. Katson, jos saan huomenna kuvia kännykästä näkyviin. 

Nyt huokaisen, kerään perheeni sohvalle kanssani ja syön ison kasan uuniomenoita jäätelöllä. 

lauantai 28. syyskuuta 2013

Talvikausi käyntiin hop

Tällä tutulla cairnporukalla käynnistimme talviharkat.

Lindalla hyppysissä Sohvi, Topiveli ja Pomppu. Sanna, Lillan ja Alli. Tarja ja Rane. Minä varjona :)

On tuo Sporttis kyllä kiva paikka harkata. Tehtiin alkuun ja loppuun reilun puolentunnin lenkit. Jaoimme kentän kahtia, toisella puolen keppejä, keinua ja pussia. Toisella irtoamista ja takaaleikkauksia etupalkalla ja apupalkkaajalla. Sohvi teki hyvin, yksi hajamielisyys kepeillä, muuten rennonoloista meininkiä. Poppis työsti keinua aika tavalla, alkuun ei onistunut ollenkaan, sitten pari kertaa yli helpotettuna ja reilulla palkalla, jonka jälkeen teki ja jopa tarjosi itse keinua. Sen on ajoittain vaikea päästä yli jostain, jonka on päättänyt olevan vaikea. Kun sitten onnistuu kerran pari, niin ei vaikeuksia.

Nyt seuran kisoihin loppupäiväksi töihin, aurinkoista viikonloppua.

torstai 26. syyskuuta 2013

Aromipesä

Johan siitä oli kolme viikkoa kulunut, kun viimeksi juniorin pesin. No, tänään päästiin taas kaksinkertaiselle shampoopesulle. Hemmetin ipana kruunasi metsälenkin Sirpan ja Ellin kanssa lisäämällä muutaman aromikkaan lisäraidan turkkiinsa.

Pomppu onnistui muutenkin sähläämään ja säätämään ihan kiitettävästi. Kävi nostattamassa pari isompaa lintua täyttömäellä, jonka jälkeen katosi näköpiiristä, ei tullut huhuiluista huolimatta, joten pakko oli kääntyä tarkastamaan tilanne. Ei tyypillisesti todellakaan jää muusta porukasta. Seurasin Sohvia,  joka nopsasti paikallisti junnun alarinteestä, jossa  häntä viuhtoen tapitti suuntaamme, muttei tullut kutsusta huolimatta. Oli jäänyt huomioliivistään napakasti kiinni isoon betonimöykkyyn eikä jaksanut raahata riippaa perässään. Voi touhotoope sentään. Loppulenkistä sitten vielä tuo aromipesäosio. Eikun pyykkituvalle.

Mutta nyt on Ilolan maastot tsekattu ja planattu sunnuntain yhteislenkille pätkä, josta uskon selviäväni eksyttämättä koko seuruetta. Kumpparit voi olla hyvä vaihtoehto tuolla.

keskiviikko 25. syyskuuta 2013

Pipo on pop

Ihanaa, kun säät suosii. Syksyn väritkin alkavat nousta. Pimeät illat tarkoittavat kynttilöitä ja takkaa. Toki myös pitäisi noita heijastimia alkaa virittelemään vähän joka ulkoilurotsiin. Teepannu on kaivettu esiin. Kalenterit täytetty harrastuksilla. Työrintamallakin odotettavissa ehkä jotain uutta, pitäkääpä sille peukkua...

Pirteitä aamuja, pipoja, hanskoja ja villasukkia. Lämmön kun taas pitkästä aikaa voi säädellä vaatteilla. Hippasen täytyy vain kiinnittää enemmän huomiota koirien lämppäämiseen ja lämpimänä pysymiseen treeneissä. Sisäkausi alkaakin tällä ja ensi viikolla.

Tänään viimeiset ulkotreenit molemmilla karvakorvailla. Lämppälenkillä satoi pieniä rakeita, ensin luulin, että lunta :)

Ensin Pompun koulutus, jossa työnalla tällaista:


Alku meni ihan kivasti, kääntyikin suht hyvin nelosella, muuri bueno kuin myös takaakierto. Toi sivuirtoaminen kankeaa, kun ei vielä hae ja irtoa esteille. Kepeillä verkot, ok. Putkia ei voinut täysin jättää ohjaamatta, muuten kirmaa vierestä perääni. Koutsin mukaan ohjaava käsi meinää jäädä roikkumaan taakse, koiraan pain, kun pitäisi suunnata enemmän sitä seuraavaa estettä kohden. Irtoamisharjoituksia pitää lisäillä.


Sohvin kanssa käytiin ensimmäistä kertaa näyttäytymässä Heidin kouluttamassa talviryhmässä. Siellä kaudenpäättäjäisten kunniaksi kisamaista rataa. Esteet numeroitiin ja 5 min aikaa tutustua rataan.



Huih, ei ihan helpoin aloitus. Aika rennosti kuitenkin matkaan. Muutamissa kohdissa onnistuttiin, muutamissa ei. Tokalle kiekalle saatiin jo Heidin opit matkaan, ja heti meni sujuvammin. Sohvi oli oikein pätevä tänään, ohjaajalle riitti petrattavaa. Kivantuntuinen ryhmä ja Heidi on superkoutsi, joten olen tosi tyytyväinen, että päästiin tähän ryhmään talveksi.

tiistai 24. syyskuuta 2013

Honey

Käytiin kurkkaamassa ihanaa 10-viikkoista Honeyta. Pientä pelotti ensin ihan kamalasti Poppiksen leikkiinkutsut, pötki korvat luimussa pakoon. Seuraili hetken, kun tytöt puuhailivat keskenään ja hiipi vähitellen lähemmäksi. Pian se pikkuinen sieltä uskaltautui leikkimäänkin. Sohvista olisi tykännyt, mutta Mamselli vain siirtyi huokaillen etäämmälle.








Hihnalenkit kun kuulema takkuavat vielä hieman, niin käytiin yhteislenksulla. Ja niin hienosti pieni liikkui laumanjatkona. Otti hienosti oppia. Ja autollakin käytiin ajelemassa. Että taisi olla pienelle iso annos kaikkea jännää.

maanantai 23. syyskuuta 2013

Tupla-bookkaus

Jihaa. Onnistuimme kuin onnistuimmekin pääsemään Savikon Sepon aika täysiin ryhmiin syksyksi. Vuorottelen tdn koirien kanssa niin, että molemmilla olisi kahdet agilityharkat viikossa, kun lasken omatoimivuoron mukaan. Halleilla tulee siis syyskauden päivystettyä sekä maanantaisin, joka toinen tiistai, torstaisin ja lauantaisin. Katsotaan sitten vuodenvaihteessa, miltä näin intsensiivinen tahti tuntuu. Meillä kun lukkarissa on lisäksi muutama muukin juttu...

Mutta kun on kivaa, niin jaksaa :D

Tänään saimmekin jo tuta Seppoa kahden tunnin edestä, kun kävin ensin tuurausvuorolla Pompun kanssa ja tuntia myöhemmin tutustuimme Sohvin kanssa uuteen ryhmään. Olemmekin Söhvelin kanssa meitä paremmassa seurassa, kun muut ryhmäläisistä ovat kolmosluokkalaisia. Vähän rataa muokkaamalla mekin pysyttiin kuitenkin mukana menossa.

Pomppu-hassu arasteli alkuun Seppoa, kun teimme keinua maksipöydältä alas. Ei halunnut katsoakaan kouluttajaa ja nyhjäsi rataharjoituksessakin lahkeessani. Mikä lie ujous iski. Tehtiin loppuun tosi kiva humputtelurata, jossa junnu vapautui ja pisteli normimeiningillä. Uukkarit sujuivat tänään hyvin. Ohjaaja ylösylös kävi käsky. Pienelle sovittiin vielä tehtävän paljon helppoja ratoja ja paljon onnistumisia.

Sohvi kävi erittäin kuumana hallilla ja möykkäsi. Kyllä vähän hävetti, mutta Sepon mielestä into on vain plussaa. Teimme vain lyhyen ratapyrähdyksen, kun halusin vielä lepuuttaa tassua. Itse ei sitä kyllä lepuuta yhtään, vaan riehuu ja leikkii normaaliin tapaan. Radan viimeinen este oli keinu, jonka teki nyt Sepon mukaan ihan hyvin osana rataa. Tosi tiukka persjättö onnistui ihmekyllä, samoin takaakierrot. Pätevä, mutta räyhäkäs lyyli. Alla vielä Sohvin työstämä rata.


Nyt me nostetaan koivet kohti kattoa. Reipasta alkanutta viikkoa kaikille.

Syyskauden yhteislenkit!

Huh, kun olen taas tämän kanssa myöhässä. Pahoittelut!

Syyskuun yhteislenkille lähdetään sunnuntaina 29.9. uudesta kohteesta (tervetuloa kanssani eksymään!) Ilolan koululta: Epinkoskentie 5, Vantaa. Huomioikaa syksyn uusi aloitusaika klo 14:30, jotta muutamat meidän vakkarilenkkeilijät ehtivät agitreeneistään

Lokakuun yhteislenkki su 20.10. klo 14:30 Luukin ulkoilualue, kahvilan puoli (Vihdintie/Luukintie)

Marraskuun yhteislenkki su 1.12. klo 14:30 Koirametsä, Östersundom (Puroniityntie)

Joulukuun yhteislenkki su 29.12. klo 14:30 Serena (Tornimäentie 10), huomioikaa parkkirahaa mukaan!

Syyskuun rauniot

Syyskauden rauniokausi käynnistyi eilen. Aurinko lämmitti mukavasti viileän yön jäljiltä, joten piiloissakaan ei tullut kylmä. Muutama sadepisara saatiin, mutta rankemmat kuurot tulivat vasta kotiin ajellessa, jei.

Kaksi kierrosta, ensimmäisellä kolme ukkoa ja toisella kaksi. Kaikki koirat tuntuivat muistavan pelin hengen ja into radalle oli suuri.  Piilot olivat hyvinkin erilaisia kuin aiemmilla kerroilla. Nyt kömmittiin roskiksiin ja muovipönttöihin sekä lymyiltiin kasojen alla.

Sohvin löytö.

Luca löysi kohteensa roskiksesta.
 
Palkalla.
Ensimmäisellä kiekalla hetsattiin Sohvia eli näki, kun maalimiehet lähtivät hihkuen kohti piiloja. Tällöin kierrokset meni aavistuksen yli, lähti tuhatta ja sataa ukkojen perään kuin haluten juosta ne kiinni ja samalla vähän unohti tehdä sillä nenällä töitä. Löysi kaikki kohteet, mutta kyseli aika lailla apuja ja ohjeita minulta. Itselleni muistiin se, että kun koira saa hajun, sitä ei pidä enää liikaa auttaa.

Toisella kierroksella Sohville rauhallisempi aloitus ja nyt homma oli paremmin lapasessa. Etsi eleettömästi ja hyvin varman oloisesti kohteet, eteni lähes suoraan maalimiehille. Parasta Sohvia raunioilla.

Poppis taasen oli heti alusta saakka tosi hyvä, käytti heti voimakkaasti nenäänsä ja etsi erittäin aktiivisesti. Ei kysellyt neuvoja, muttei juossut päättömästikään. Kohteen paikallistettuaan, meni roskiksiin ja kasojen alle, vaikka vähän näki, että hurjalta tuntuikin (nämä taas helppoja Sohville). Viimeisellä kerralla oli paikantanut Lindan kasan takaa, puun alta, muttei uskaltanut edetä kasan päältä. Ei hätääntynyt, vaan etsi helpomman reitin ja meni kovaa kohteeseen :) Pomppu saa tuolla kovasti itseluottamusta, kun joutuu tekemään ratkaisujaan yksin ja kokee onnistumisia. Sen kanssa jatketaan maalimiesten sijoittamista siten, että löytö suht helposti, mutta kohteeseen pääsyä haastavoitetaan, että joutuu uskaltutumaan vähän epämukavuusalueillekin.

Poppis löysi Mintun.
 
Tästä näkee hieman tuota vaikuttavaa raunioympäristöä. Minttu ja Taco etsimässä.
Oli taas kerran mielenkiintoinen päivä. Maalimiehit jaksoivat uutterasti keskittyä kaikkiin koiriin ja iloita kaikista suorituksista. On hauska kököttää siellä piilossa, kuulla lähestyvä nuuskutus, joka saattaa ensin vilahtaa ohi, mutta kaartaakin takaisin ja kurkata suoraan piiloosi. Koirien ilme muuttuu etsivästä ilahtuneeksi, korvat menevät luimuun ja häntä viuhtoen syösyvät maalimiehen (ja herkkuboksien) luo.

Eilen läpikäytiin ilmaisun opettamista haukkumalla. Sohvi osaa haukkua käskystä, Pomppu ei lainkaan. Katsotaan lähdetäänkö tätä ihan vielä opiskelemaan.

lauantai 21. syyskuuta 2013

Kolautuksia, hyvänmielen kisoja ja Pakastaja-Elvi

Eilen oli vähän huono onnea matkassa. Kävin Ojangossa ottamassa lyhyet herkistelyt tämänpäiväisiä kisoja ajatellen. Ja Sohvi onnistui paukauttamaan etutassunsa siivekkeeseen. Harmitti ehkä miljoonaa. Seurailin sitten jalkaa illan ja konsultoin eläinlääkäriä. Käytti jalkaa jo illalla ihan normaalisti, samoin aamulla, joten saatiin lupa reissuun. Vähän se tuolla kuitenkin takaraivossa jyskytteli ja häiritsi omaa keskittymistä ja fiilistä. Ehkä tästä oppineena, jatkossa vastaavassa tilanteessa jätän kisat suosiolla väliin.

Entäs kisat (HauHaun kisat Riksun hallissa-ekat hallikisat meille muuten). Aika ok. Agiradoilta napsahti femmat kepeiltä. Toisessa oli aivan järkkyvaikea keppikulma, jossa tein kutakuinkin helikopteria muistuttavan ohjausliikkeen, ja koira jäi vähintäänkin kysymysmerkkinä tuijottamaan minua. Kun toipui raukka järkytyksestä, niin teki ne kepit ihan ok. Mutta siis tosta tuomittiin kielto eli vitonen. Ja aikaa tuhraantui. Nippanappa alle ihanneajan. Ei suurempia huolia muuten. Keinu hieno, samoin kontaktit meille hyvät. Tällä suorituksella kivuttiin 3 palkintopallille. Eli taisi se keppikulma aiheuttaa muillekin päänvaivaa...

Toka radalta muistan vain toodella hienon lähdössä pysymisen. Oli melkein pakko päästa kolmannelle esteelle asti, jotta alusta selviytyisi. Ja sinne marssin ja Sohvi nökötti kuin tatti lähdössä, hyvä tyttö. Alun vaikeat kiemurat selvittiin, mutta kepeille kosahti taasen. Sieltä mä taas löysin itseni käsineni huitomasta ja taas koira tuijottaa, että mees eukko kauemmas, jos haluat, että teen nää. Siirryin kauemmas ja kepit läpi. Vitosella ja selvällä yliajalla maaliin.

Hyppärillä hyllytettiin tokalla esteellä, kun Söhvelöinen näytti, että kyllä se startista karkaaminenkin vielä onnistuu. Olin ottanut kaksi askelta, kun peräpeili vilahti ohi ja Sohvi näytti miten rata sen mielestä meni. Hihitellen kalastelin hilluvan koiran kiinni ja jatkettiin rata loppuun. Päätin vetää ihan täysillä, kokeilla kaikki hillittömätkin ohjauskuviot, Kepeille vain viskasin koiran, että näytä nyt sitten. Ja niin se kuulkaas näytti. Superkepit, hienoja niistoja nollakulmasta, hyvä etenemää ja ohjaaja nauroi ja hihkui maalissa. Toooodella hieno hylly.

Sannalle ja Lilliputille kiitokset seurasta. Päätettiin, että ykkösissä on kiva. Täällä me pysytään aina ;)

Kotiuduttua halusin Sohville kunnon lepohetken, joten nappasin Pompun matkaan ja mentiin kerrankin ihan kahdestaan metsälenkille. Junnu on kerännyt viikon kierroksia, joten tehtiin parituntinen metsälenkki vapaana ja vähän luontoharjoituksia...

On-off
 
Takaakierto

Ja sit vaan yleistä kiipeilyä.



Mutta loppulenkin kruunasi Elvi, 3,5 kk irlanninsusikoiran pentu. Aivan superihana tapaus, jonka kanssa Pompulla irtosi hyvät leikit. Poppis sai Elvistä käsittämättömän ilohepulin, jossa Elvi yritti parhaansa pysyä mukana :)


tiistai 17. syyskuuta 2013

Kotona kääntymässä

Pikainen moi. Väliin pitää ansaita raksuja kuppeihin. Tämä viikko menee maassa ja sen ulkopuolella työmatkalta toiselle kiitäessä. Onneksi Mikko on kelpo koti-isä. Tänään kävin pyörähtämässä kotona ja lähdin heti kuonojen kanssa metsään pariksi tunniksi. Jopas kirkastui koko pää. Mutta nyt taas pakkaamaan ja aamuyöstä kentälle. Koirilla ansaittu harrastusvapaa viikko.

Viikonloppuna kaikkea kivaa...

maanantai 16. syyskuuta 2013

Sepotusta

Cairnien agilitypäivään osallistui 15 cairnia ja yksi parson. Päivän luotsasi ansiokkaasti Savikon Seppo. Olipas täysi pläjäys agilitya. Olin ilmonnut Sohvin mukaan päivään, mutta lisäksi Pomppu pääsi tuuraajaksi nuorisoryhmään. Joten omat koirat kahdessa ryhmässä ja lisäksi seurailin päivän muita ryhmiä ja höpöttelin agilitya koko päivän.

Nuorisokoirien kanssa tehtiin keppejä verkoilla ja vauhtisuoraa. Poppis ylitti kepeillä itsensä, haki hyvin sisään ja rytmitti kivasti. Onnistui myös hypyn kautta. Sain hyviä vinkkejä harkata erilaisia tapoja sisäänmenoon, pääpaino ajatuksella, että koira itse hoksaa ja hakee, omat kädet hushuspois.

Vauhtisuoralla ilmeni hienosti ne meidän perushankaluudet, koira ei irtoa kunnolla ja mutkaputki ei juuri imuroi. Perusharjoitusta saada koiralle edulliseksi tila, jossa ohittaa ohjaajan. Palkkauksen oikea-aikaisuutta ja palkkausta pois kädestä. Oman katseen suuntaamista, tiivis katsekontakti vetää koiran kiinni minuun ja herkästi esteen ohi (tämä oppi tuli demottua omissa viikkoharjoituksissa, vilkutukset Katjalle!). Ja vaikka mitä olisi sattunut ja tapahtunut radalla, niin Seppo patisti aina ohjaajan ensin kertomaan, mitä hyvää? :D Myös yleisöä pidettiin hereillä kysymällä aikajaoin yleisöltä näkemäänsä.

Lisäksi ryhmässä keskusteltiin kannustustavoista, ääniavuista, innostavuudesta vai patistamisesta. Muistutettiin palkkauksen merkityksestä, erityisesti tilanteissa, joissa ohjaaja itse on ohjannut huonosti ja koira tekee virheen. Värikästä keskustelua ja erinomaista ryhmähenkeä. Kiva aloitus päivään.

Mikko onneksi auttoi päivän järjestelyissä, toi ja lämmitteli Sohvin seuraavaan ryhmään ja haki Pompun kotiin. Sohvin ryhmässä tehtiin rataa. Valitsin helpomman radan punaisilla pompuloilla, mutta seurasin toisenkin radan rataantutustumisen ja vinkit tarkasti, jotta tuota päästään tekemään omatoimiharjoituksissa.



Saatiin varovaiselle keinulle perusharjoitusohjeita ja kepeille roppakaupalla vinkkejä. Itse ohjaukset radalla olivat meidän tapaan tehtyjä ja niillä päästiin etenemään. Varioitiin yhteen kiirekohtaan perjättöä ja takaaleikkausta, molemmilla onnistuttiin, mutta takaaleikkaus tönkömpi (miten tavattoman yllättävää). Liikkumisesta, vauhdista ja rytmityksestä plussaa. Tuossa radalla pituuden jälkeen piti reippaasta vauhdista hiljentää välistävetohypyille ja siinä onnistuttiin ihmeen hyvin. Sohvi lukee Sepon mukaan kohtuu hyvin ohjausta ja hakee esteille. Vastakäännöstä tarjosin kuulema juuri oikeaan paikkaan (esteet 14-15). Tykkään tosta vastakäännöksestä, kun se toimii meillä tiukimpana mahdollisena kääntäjänä.

Kyllä oli tukka täynnä ohjeistusta, kun lompsin Sohvin kanssa metsälenkille jäähdyttelemään. Heitin koiran kotiin ja palasin vielä iltapäiväksi seuraamaan loppuryhmien työskentelyä. Aiettä, miten päteviä koirakoita, paljon ahaa-elämyksiä ja hienoa työskentelyä. Olen kovinkovin ylpeä sekä kokeneista konkareista että ihkauusista agiohjaajista ja ennen kaikkea tietysti maanmainioista koirista. Kiitos kaikille asianosaisille erittäin onnistuneesta ja hyväntuulisesta päivästä.

Hannamari ja Lenskari palauteosiossa.
Minna ja Pipsa ja Sepon opit.
Elina ja Nelli rengasopissa.

Seppo lainasi Elliä irtoamisharjoitukseen.

lauantai 14. syyskuuta 2013

Jauheensa kullakin

Piipahdin Agipalan autolla Ojangossa, ja mukaan lähti pussillinen FitDogin energy-juomaa. Sohvi sai jauhetta näytepakkauksen kesän kisoista ja hyvin on näyttänyt maistuvan. Koiran saa tuolla energialisällä juomaan tosi hyvin. Käytän sitä kisoissa, pidemmissä treeneissä kuumalla ja erityisesti aamutreeneissä, kun koirille ei pysty antamaan aamuruokaa ennen harjoitusta.

Pitäisiköhän Mikkoa varottaa, että uusin lisäravinne onkin koirien...

Kesäkausi laitettiin Ojangossa pakettiin tänään. Tehtiin ihan kevyttä harkkaa, kun huomenna on lisää koulutusta. Kertailtiin pakkovalssit ja otettiin takaaleikkausharjoituksia, jotka meillä on Söhvelin kanssa retuperällä. Koira alkaa vähitellen irtoamaan juuri ja juuri sen verran, että takaaleikkaukset ylipäänsä onnistuvat. Yleisesti ottaen ohjaus selvästi hidastaa Sohvia, mutta melkoisen kiva ne olisi edes auttavasti osata. Pomppu teki targetilla, millä saatiin hyvä vauhti ja meininki.

perjantai 13. syyskuuta 2013

Eläimellinen viikonloppu

Juhuu, se on perjantai. Ensin hevostellaan, sitten lauantai aamusta agiliidellään omalla cairnporukalla ja sunnuntaina vielä koko päivä isommalla porukalla Savikon Sepon koulutuksessa.

Muuten aijon vain mennä metsään....



pst. olen kyllä pesunkestävä kaupunki-ihminen (maalle muutto ei kuulu meikäläisen unelmiin), mutta vietän metsässä aika helkkarista aikaa melkein joka päivä. Ja metsä alkaa noin 200 m päästä kotipihalta.

Pakkovalssi

En tiedä missä Sohvi on käynyt opiskelemassa, mutta osasi eilisten treenien teemana olleet pakkovalssit hetimiten. Nyt kun piirsin radan puhtaaksi, niin oikein hätkähdin, miten se osasikin mennä jo noin vaikean radan. Saatikka, että minä osasin sen ohjata. Hyvä me. Tein vain kerran, kun en halunnut toistella. Toisella kiekalla otin Pompun, jonka kanssa tein radan alun pakkovalssit esteillä 1-2 ja 5-6.

 
 
 
Itselle muistipaikalle: liiku lähellä estettä, pidä ohjauskäsi matalana, anna koiralle tilaa (väistä ajoissa). Jos ansaesteitä, älä käännä liian aikaisin. Kun koira lukitsee esteen, lähde jo liikkeelle, ei tarvitse odottaa. 

keskiviikko 11. syyskuuta 2013

Virtaa

Pompulla meinaa nyt loman jälkeen arkena jäädä ylimääräistä virtaa, jonka purkaa eläimellisiin hepuleihin. Ihan on pitänyt viheltää peli muutamaan otteeseen poikki, kun meno on ollut vähintäänkin päätöntä.

Tänään päästiin onneksi agikentälle päästelemään huuruja. Tehtiin pidempää rataharjoitusta osissa, joten kropan lisäksi pikkuneiti joutui käyttämään aivonystyräänsä. Ihan kuin Gabi olisi maininnut, että kyseessä oli joku 2-luokan radanpätkä. Kiitosta kontakteista (hyvä Pomppu!). Lisäksi takaakierrot sujuvat ja yksi välistävetokin siinä sivussa suoriteltiin. Kepit verkoilla oli nopeammat kuin ilman verkkoja, mutta pujottelu on vielä aika kömpelön näköistä.

Hain ihan lopuksi vielä Sohvin kokeilemaan rataa ja sitten pitikin pitää hatusta kiinni, kun Mama läks. Ihana, kun se on niin tulessa tuolla.


Saatiin onneksi jäähkälenkille seuraa muista ryhmäläisistä. Poppis löysi heti leikit sheltti Danan kanssa, joten ne kaksi vetivät hullua ympyrää pitkin metsää. Haa, tänä iltana täällä onkin vihdoin rauhallista.

Mekin liityimme nyt Sportti-jengiin...

Ihanaa, syksy

Syksy on ihmisen parasta aikaa. Nautin ihan täpöillä. Tosin vielä on vähän lämmin, mutta muutamista kirpeistä aamuista ja illoista on jo saatu nauttia. Metsässä on ihana kävellä ja ihmetellä niitä lasittunein katsein kulkevia sienestäjiä. Iltaisin on sopiva treenata, vaikka aurinko paistaisi.

Vielä on riittävän valoisaa lenkkeillä illalla pitkätkin pätkät, kunnes hämärä pakottaa metsästä pois. Kanervat on pungettu ruukkuihin ja lyhdyt ja kynttilät kaiveltu esiin. Pipot ja hanskat aseteltu valmiiksi. Työmatkapyöräillessä aamuvarhain tarvitsee jo napsauttaa lamppu päälle. 

Omalta pihalta voi maistella luumuja, joita myös oravat yrittävät väijyä, mutta kaksi raivokasta terrieriä pitävän ne melko tehokkaasti loitolla. Viime vuonna istutetussa omenapuussa on yksi (1) valtavan kaunis omppu. Pihan syyspuhdetöihin on vielä hetki. 

Kesätreenejä on vielä muutama viikko, jonka jälkeen alkaa hallikausi. Odotan jo innolla koulutuksia niin vanhoissa kuin uusissakin ryhmissä. Muutamat kisat meillä on syksyllä Söhvelöisen kanssa kalentereissa, jotta saadaan pidettyä tuntumaa yllä. Työmatkani katkovat treeniohjelmaa sopivasti niin, että lepoviikkoja tulee säännöllisesti. Vuodenvaihteessa pidetään taas pidempi totaalitauko agilitystä.

Rauniotkin käynnistyvät jo parin viikon päästä. Ja yhteislenkit yritän napsutella eri foorumeille viikonloppuna. Seuraava kerta kuitenkin su 29.9. Klo 14:30, lähtö Ilolan koululta. 

Ja miettikää, kohta on jo lunta. Ihan parasta, heti syksyn jälkeen. 

tiistai 10. syyskuuta 2013

Huomioidaan muut kanssaliikkujat

Kuljen jukisilla.
Kuljen omalla autolla.
Kuljen taksilla.
Kuljen pyörällä, sekä maastossa että teillä.
Lenkkeilen.
Hiihdän.
Ratsastan maastossa.
Ja erityisesti ulkoilutan koiria tuntikaupalla joka päivä, niin vapaana kuin kytkettynä, myös flexillä.

Pyörällä pyrin huomioimaan koiranulkoiluttajat ja muut hitaammat kulkijat. Autolla suojatietä ylittävät. En käytä omalla autolla bussikaistoja. En ulkoiluta koiriani hiihtoladuilla. En kävele päin punaisia, kun en aja autollakaan. Ohitan ratsukot erityisen varovasti. Väistän koirien kanssa polulla vastaantulevaa maastöpyöräilijää. Jos joku väistää minua, niin kiitän. Yritän muistaa heijastimet iltalenkeillä. Kytken koirani, jos vastaantuleva koira on kytketty. Ynnä muuta peruskauraa. 

Aina olen mahtunut muiden liikkujien sekaan. Kun liikkuu eri vermeillä monipuolisesti, oppii huomiomaan muutkin.

Kihisen vieläkin kiukusta, kun kuulin eiliseltä episodin, jossa kick-biken eteen valjastettu koira ohjaajineen oli kiitänyt tuhatta ja sataa Ojangossa keskellä runsaskoiraliikenteisiä hiekkateitä. Ihmiset koirineen olivat hyppineet pusikkoihin, kun hullu kiitäjä oli vain karjunut koiralleen lisävauhtia. Seuraavan parivaljakon kohdalla ohittaminen ei enää onnistunutkaan, vaan kick-biken eteen valjastettu koira oli hyökännyt suoraan sivuun vedetyn koiran päälle. Hässäkkä oli ollut melkoinen ja kuin onnen kaupalla tapauksesta selvittiin ilman pahempia loukkaantumisia.

Arviointi oli pettänyt näiltä ohjaajilta nyt pahasti. Toivon todella, että tällaiset harjoitukset eivät enää toistu. Aika erikoista käytöstä koiraihmisiltä, joiden luulisi erityisesti oivaltavan hallittujen ohitusten merkityksen ja kanssakulkijoiden huomioimisen.

sunnuntai 8. syyskuuta 2013

Harjoittelua, kisoja ja jossittelua

Lauantaina piipahdettiin hallille ottamaan viimeistelyharkat ennen tämänpäiväisiä kisailuita. Tehtiin ihan hyvällä meiningillä Saviojan rataa muutaman vuoden takaa. Sanna ja Lillan seurana. Harjoitusten ja lenkkien yhteydessä jänniteltiin yhdessä, kun heillä oli tänään eka virallinen startti agilitykentillä.



Tänään päästiinkin sitten samaisen tuomarin radoille ihan tositoimissa. Eka rata oli kyllä hieno ( lukuun ottamatta ärsyttävän hitaita keppejä), toka vikalla esteellä persjättö levähti ja sinkautin Sohvin yhdelle ylimääräiselle esteelle (teki esteen 17 jälkeen esteen 13...), siitä hymyissä suin maaliin. Toisen radan tuomarinpuhuttelussa tuomari jopa antoi meille kredittiä ekasta radasta, jonka ohjasin alusta loppuun persjätöillä (ehkä siihen vikaan olisi sitten pitänyt valita kökkövalssi).



Toka rata oli hyvää meininkiä sekin. Paitsi edelleen hitaat kepit. Luulin, että keinun rivakalta poistumiselta tuli femma, mutta se olikin rapsahtanut A:n alastulolta. Jätin sitten koiran ihan yksinäni sitä suorittamaan ja kiirehdin seuraavalle esteelle. Hyihyi minä. Vitosella sijoituttuun viidenneksi isohkossa ryhmässä.



Vähän joudun painiskelemaan oman pääkoppani kanssa, joka takertuu näihin epäonnistuneisiin kohtiin eikä meinaa muistaa mitään hyvää. Koiraan olen enemmän kuin tyytyväinen, mutta itseäni ruoskin armotta tämän loputtoman jossittelun lomassa, plääh.

Plussat:
  1. Kilpailuun valmistautuminen sujui, tietyt rutiinit toimivat meillä. Hyvin keskittyneinä ja lämpättyinä radalle. Kisajännitys pysyi sopivalla tasolla. 
  2. Sohvilla oli kivaa. Koiran vire ja keskittyminen olennaiseen, etenemä näytti hyvältä ja tarjosi ihanneajan alle tuloksia. Kehuin ja palkkasin ylenpalttisesti maalissa. Murjotin itselleni vasta myöhemmin. 
  3. Kepeiltä ei virheitä.
  4. Keinu onnistui ekalla kiekalla täydellisesti, toisella tuli vähän kiireellä pois kontaktin sivulta.
  5. Toinen startti hyvä, toisella aavisti, kun hätäilin itse.
  6. Perjätöillä edettiin pääosin sujuvasti.
Miikut:
  1. Muutama ohjaajan huolimattomuus aiheutti tänään hyllyn ja vitosen. Paketti pitää pitää kasassa loppuun asti.
  2. Virheet ottaa itselle kohtuuttoman koville, pää sen kuin jatkaa jossittelua tunteja kisojen jälkeenkin. Virheistä pitää tietty oppia, mutta ei nyt ehkä kannattaisi ripotella sitä tuhkaa päällensä ämpärikaupalla, huoks. 
  3. Kontakteilla tulee olla tarkkana.
  4. Kepit ja keinu vaativat edelleen paljon töitä.
  5. Lähtöön tulee keskittyä. 
  6. Ne takaaleikkaukset voisi opetella.

Nyt koirat ovat saaneet ansaitut luunsa ja nukkuvat. Lähden itse puhisemaan pään tyhjäksi lenkille.

torstai 5. syyskuuta 2013

Kep-kep-kep

Loman ajan lainassa olleet kepit palautuivat pihalle ja otin iltasella lyhyet keppiharkat. Sohvi oli ihan superpätevä, suu auki jäin katsomaan perään, kun pujotteli sujuvasti menemään. Piti oikein huutaa Mikkokin katsomaan, että näinköhän oikein. Loma siis vain teki hyvää tällekin asialle. Yritetään vielä siirtää tämä varmuus ja nopeus hallille ja joskus ehkä kisoihinkin.

Pomppu pujottelee nykyisin myös itsenäisesti ilman verkkoja. Vähän pää kääntyy vielä ohjaajaan, mutta parantunut hurjasti junnunkin meno.

Huhhuh, vieläkin jaksan ihmetellä, että me opittiin kuin opittiinkin tämä alkuun niin ylityölään tuntuinen este. Hyvillä mielin syksyn uusien haasteiden kimppuun.

keskiviikko 4. syyskuuta 2013

Lainakoiralla

Olin menossa Pompun treeneihin kuivaharjoittelemaan rytmitystä, kun omat koirat kerran lepäsivät kotona käsittelyn jäljiltä. Mutta Rion kanssa ryhmässä vieraillut Minna löikin brassipoikansa Pelen remmin kouraan ja kehotti mukaan hauskanpitoon.

Eka kiekka meni tutustuessa, mutta tokalla otettiin jo asennetta peliin. Pele kun toipui alkujärkytyksestä, niin oli just niin taitava kuin onkaan ja meillä oli tosi hauskaa yhdessä. Kiitos Minna ihanasta lainasta! Vaikeinta meille oli tietty päästä esteeltä 14 esteelle 15 eikä sinne putkeen... Yritä nyt sieltä 5 m koiran perästä huudella, että eikun käännyttäis tänne vasemmalle :D

Tässä rata, tehdään tätä siten lauantaina vielä lyylien kanssa.

Osteopatia

Nyt on tytöt läpikäyty. Pomppu sai kutakuinkin terveen paperit, vielä kehittyväksi nuoreksi koiraksi neiti todettiin, mutta jota Kaiperla piti rakenteeltaan sopusuhtaisena ja oivana agilitykoirana. Iskuja todettiin kaularangan alueella, mikä ei tuolla hösäämisellä olekaan minkään sortin ihme. Takaosaston tietoisuuttaa yritellään lisäillä ja uinti otettaisiin treenimuotona säännölliseen ohjelmaan. Oli kovin palkitsevaa kuulla, että nuorella ja treenaamista aloittelevalla koiralla on kaikki hyvin ja voidaan jatkaa suunnitelmien mukaisesti.

Sohvin hoitoa vaativaksi kohdaksi todettiin nopeasti lonkat, mitä osasin vähän odotella. Koirahan on pennusta alkaen istunut vinosti ja synnytyksen jälkeen kantoi pitkään häntäänsä oudosti. Nyt yritetään saada takapään moottori kuntoon, jotta keventäisi etupään kuormaa. Muutaman kuunon säpsyn Maare sai hoitotoimenpiteillä aikaan, mutta onneksi koira tuntui reagoivan hoitoon hyvin.

Sohvi oli hauska, kun se oman hoitonsa jälkeen kiersi ja tutki ensin tilan ja istui sitten meidän viereen ja kuunteli tarkkaan kun Kaiperla kertoi havaintoja hoitaessaan Poppista. Sohvi tuli yllätyksekseni ihan suosiolla uudelle hoitokierrokselle Poppiksen jälkeen, joten ei näyttänyt kantavan käsittelystä kaunaa. Maaren mielestä sanon Sohvia turhaan varautuneeksi, piti koirasta ja totesi sen olevan itsenäinen rouva, joka ottaa kontaktia hyvin ja päästää kyllä lähelleen, kunhan se koiralle itselleen sopii.

Varasin Sohville uuden ajan jo lokakuulle, Poppista vain vähän siinä sivussa seuraillaan. Kaikkinensa ihan miellyttävä kokemus, pidin Maaren hoitotavoista ja jos voittaa Sohvin luottamuksen, niin se on mielestäni aika paljon. Molemmat koirat (ja minä!) rentoutuivat yllättävän hyvin hoidon kuluessa. Mielestäni on tärkeää pysyä kärryillä koiran voinnista ja ennaltaehkäistä mahdolliset piilevät vaivat. Odotan mielenkiinnolla, miten tämä ja jatkohoitokerrat vaikuttavat koiriin.

Mä joka (toinen) päivä töitä teen, rallalaa

Oujees, talven agitreenivuorot alkavat hahmottumaan. Molemmille koirille järjestyi jokaviikkoinen koulutuspaikka HSKH:lta. Pomppu jatkaa omassa kesäryhmässään Gabin kouluttamana tiistaina. Sohvi vaihtaa ryhmää ja aloitamme harjoittelun Heidin ryhmässä torstaina. Tähän päälle lauantain aamuvirkkujen omatoimivuoro, niin paketti alkaa olla kasassa.

Kisailut pidetään maltillisina, Sohvi starttailee syksyllä kaksissa kisoissa, jos kaikki sujuu hyvin. Pompun kanssa kisakentille tähtäillään ensi keväänä, jos pikkarainen osoittaa sinne taipumuksia.

Talvikauteen valmistudutaan myös läpikäymällä ja huollattamalla kalusto. Koirilla on tänään elämänsä ensimmäinen osteopaattikäynti edessä.

maanantai 2. syyskuuta 2013

Tuuraamassa

Lähdettin ex tempore Sohvin kanssa Jillin tuurausvuorolle Savikon Sepon treeneihin. Olipas kivaa. Koira keskittyi hyvin, vaikka oli uusia treenikavereita ympärillä, teki reippaasti ja malttoi pysähtyä A:lle. Persjätöt mulla ok, valssit kökköjä.

Seppo katseli meidän ratameininkiä hetken ja totesi, että nyt on koira ohjaajaa parempi :D Sohvi sai kehut innosta, vauhdista ja radanluvusta.  Minä sain kehotuksen mennä epämukavuusalueilleni, luottaa koiraa enemmän, uskaltaa jättää se tekemään itsenäisesti ja edetä itse. Jos noita kaikki mulle tarpeeksi jankkaa, niin ehkä mä vielä joskus uskon. Oli kuulema eroa radan ekassa ja vikassa versiossa. Superkoira.

Pompun marina autosta kuului hallille saakka. Tein sen kanssa temppukoulua pihalla, mutta silti olisi vielä pitänyt päästä esteille.


sunnuntai 1. syyskuuta 2013

Lenkin riemu

Cairnien yhteislenkille lähdettiin kotoa kaatosateessa. Reippaat lenkkeilijät kuitenkin palkittiin, sillä Pirttimäellä paistoi aurinko. Mukana mein tytöt, Elli, Pipu, Nero ja Rocky ihmisineen. Kiitos Murut!

Ihana Yasmin kantoi kameraa ja otti taas upeita kuvia, joita voi käydä kurkkaamassa linkistä: Yassun kuvat  Tässä muutama makupala....




 
 


Lenkit jatkuvat syksyllä, mutta klo-aikaa muutetaan myöhemmäksi, niin, että lenkit starttaavat vasta 14.30. Laittelen paikkatietoja piakkoin tulemaan, siellä on ainakin Ilolaa, Luukkia, Oittaata....