Mun pitäisi olla just nyt juoksutreeneissä, mutta mä istun viinilasi kourassa kotona. Viime viikolla aiemmin jo piipahtanut viirus potkaisi takaisin ja lällätteli poskionteloissani. Siinä meni tehiksen treenit ja juoksukoulu, kun oli pakko päästä hoitamaan eläinten pakolliset liikutukset ja yksi työmatkakin siinä sivussa.
Nyt ollaan jo voitonpuolella ja jaksoin tänään jo vaativamman ratsastusvalkunkin. Juoksuun en kuitenkaan enään tohtinut. Kyra K:n taannoinen klinikka Suomessa on inspiroinut ratsuopeja, ja niin mekin sitten virittelimme ohjat kauhukahvan alta ja harjoittelimme tuntumaa. Olipas huikea harjoitus, vaikeaa, mutta tänään onnistumisiakin. Hepoinen odotteli tarhassa, kun lompsin tänään tallille. Vastaanotto oli suorastaan äänekäs, kun kovasti hirnumalla kertoi hänet tänne hyljätyn. Normitarhakaverit kun lauantaisin tekevät töitä ratsastuskoulussa. Huojentuneena kipitti perässäni talliin. Maastoiltiin alkulämpät ja kentällä kaikki askellajit läpi. Tuntui heti hyvältä, kun tunti käynnistyi. Huomenna hommat vielä jatkuvat, kun Karo tulee ratsuttajaksi, ja minä saan vain ihastella katsomossa.
Koirat ja minä olemme siis viettäneet agitreeneistä vapaata, ei taas tiedä hyvää paluullemme kisaradoille, hah. Metsäilyä ja temputtelua toki tehty kuten aina. Ja tallilla ovat olleet mukanani. Sohvikin jo rentoutuu, kun ei tarvitsekaan puolustaa Mammaa, näyttää pärjäävän ihan itse.
Mutta nyt jatkan lipittelyä soffalla, olkaa te vuorostanne aktiivisia. Meitsi vetää lonkkaa..
lauantai 28. maaliskuuta 2015
sunnuntai 22. maaliskuuta 2015
Ehdin, olen ehtinyt, olin ehtinyt
- Loistava luonneluento
- Maastoilua hevosen kanssa x2
- Sipoonkorvessa koirien kanssa
- Juoksukoulu
- Naksutinkurssi hevosen kanssa
Kerron lisää, kun ehdin. Nyt katson Beckin uuden jakson ja syön kulhon jäätelöä. Huomenna kopsuttelen avokkaissani offisella kuudelta aamulla, jotta ehdin iltapäivällä koirien kanssa metsään, hevosen kanssa metsään ja vetämään agitreenit omalle ryhmälle. Priorisointia, jossa yöunet hävisivät jälleen kerran...
torstai 19. maaliskuuta 2015
Eskimon salainen toive
Silleen tiettekste kaikkea.
Kevätkin on ollut ihan jees. Syksyn pimeneviä iltoja ja talven pakkasia rakastavana kevät on aina ollut vähän plääh. Mutta tietty noiden elikoiden kanssa ihan kiva. Metsäpoluilla on laukottu koirissa ja hevosissa. Revontulia pällistelty täällä etelässä asti. Toisten pelätessä takatalvea, toivon sitä ihan vähän salaa. En vielä piilottanut lumikolaa, enkä talviratsihousuja...
Kävin vieraissakin. Menin maanantai estekoulutuksen Velholla, pienellä ja innokkaalla suokilla. Voi elämä, miten hauskaa. Tunnista puolet meni ihmetellessä, että ihanko tätä voi jopa kannustaa tehtävään. Kuumuvan estehirmuni jäljiltä tuntui suorastaan leppoisalta tunnilta. Tiistaina teemana siirtymiset ravissa, keskittyminen kevennykseen.
Eilen kengittäjä tuli tuntikaupalla etuajassa, ja neitokainen jo odotteli ihkauusissa popoissa. Käytiin ratsastamassa metsäpätkä nyt ensimmäistä kertaa yksin. Laura lähti vielä tueksi kävellen, mutta tämä olikin helpporasti. Liikenne on nyt se suurin peikko, muuten menee jo tosi rennosti. Hurjan epätasainen tuo lenkki kyllä on, melkoista kivikkoa ja alaspudotuksia. Silmät kiinni ja häiritsemättä hevosta, Jii kyllä hoiti hommat. Kenttäkin alkaa olla jo tosi hyvässä kunnossa. Kävin jo kaikki askellajit läpi ja kokeilin muutaman ravi- ja laukkakavaletin kentällä ja sain kaupanpäälisiksi hassuja pikkupukkihyppelyitä. Niin oli hauskaa, kun pääsee ulos hommiin.
Eiliset agilityharjoitukset olivat vallan mainiot. Jenni tarjosi nousukarkkia, joten sokerihumalassa kirmattiin. Pompula sai tehdä pari pätkää, mutta Sohvia juoksutin koko radan mitalla. Pari korjausta ohjaajalle, koirat pätevät. Sohvi menee nyt sellaisella raivoriitta-asenteella, että vähän meinaa putkissa olla mukkelismakkelis. Kylkimyyryt eivät ulospäin näy, mutta epäilemättä fyssari ne taas löytää.
Nyt mä taas painun tienaamaan, että raksut ja kaurat riittävät. Loppuun kaverilta saatu mietelause:
Kevätkin on ollut ihan jees. Syksyn pimeneviä iltoja ja talven pakkasia rakastavana kevät on aina ollut vähän plääh. Mutta tietty noiden elikoiden kanssa ihan kiva. Metsäpoluilla on laukottu koirissa ja hevosissa. Revontulia pällistelty täällä etelässä asti. Toisten pelätessä takatalvea, toivon sitä ihan vähän salaa. En vielä piilottanut lumikolaa, enkä talviratsihousuja...
Kävin vieraissakin. Menin maanantai estekoulutuksen Velholla, pienellä ja innokkaalla suokilla. Voi elämä, miten hauskaa. Tunnista puolet meni ihmetellessä, että ihanko tätä voi jopa kannustaa tehtävään. Kuumuvan estehirmuni jäljiltä tuntui suorastaan leppoisalta tunnilta. Tiistaina teemana siirtymiset ravissa, keskittyminen kevennykseen.
Eilen kengittäjä tuli tuntikaupalla etuajassa, ja neitokainen jo odotteli ihkauusissa popoissa. Käytiin ratsastamassa metsäpätkä nyt ensimmäistä kertaa yksin. Laura lähti vielä tueksi kävellen, mutta tämä olikin helpporasti. Liikenne on nyt se suurin peikko, muuten menee jo tosi rennosti. Hurjan epätasainen tuo lenkki kyllä on, melkoista kivikkoa ja alaspudotuksia. Silmät kiinni ja häiritsemättä hevosta, Jii kyllä hoiti hommat. Kenttäkin alkaa olla jo tosi hyvässä kunnossa. Kävin jo kaikki askellajit läpi ja kokeilin muutaman ravi- ja laukkakavaletin kentällä ja sain kaupanpäälisiksi hassuja pikkupukkihyppelyitä. Niin oli hauskaa, kun pääsee ulos hommiin.
Eiliset agilityharjoitukset olivat vallan mainiot. Jenni tarjosi nousukarkkia, joten sokerihumalassa kirmattiin. Pompula sai tehdä pari pätkää, mutta Sohvia juoksutin koko radan mitalla. Pari korjausta ohjaajalle, koirat pätevät. Sohvi menee nyt sellaisella raivoriitta-asenteella, että vähän meinaa putkissa olla mukkelismakkelis. Kylkimyyryt eivät ulospäin näy, mutta epäilemättä fyssari ne taas löytää.
Nyt mä taas painun tienaamaan, että raksut ja kaurat riittävät. Loppuun kaverilta saatu mietelause:
Rahalla saa ja hevosella pääsee, ainakin rahoistaan.
maanantai 16. maaliskuuta 2015
Merkkisuoritus
Olemme viime viikkoina harjoitelleet perjantain Tätit ridaa nyt -ratsastusryhmässä perusmerkkirataa, haalineet kisakamppeita ja pohtineet sykeröiden tekoa. Hyvällä tsemppihengellä menty, nähty painajaisia ja naurettu yhdessä. Hyvästä meinigistä kertoo sekin, että yksi ryhmäläisistä ei voi polvileikkauksen takia ratsastaa, mutta on istunut kaikki harkat katsomossa, tsempannut, puhallellut pilliin ja auttanut kaikessa mahdollisessa. Kiitos ryhmäläiset, Tuittu ja ope-Noora, matka on ollut huikia.
Eilen koitti sitten H-hetki, kun ryhmä lähti suorittamaan ensimmäistä ratsastusmerkkiänsä. Pukeutui asianmukaisesti, letitti heppansa, verryytteli yhdessä ja lähti hymyssäsuin radalle. Ihan mahtava fiilis. Olimme vuorossa neljäntenä eli ryhmän viimeisenä. Verskat oli mennyt ihan kohtuullisesti, aika energiseltä ja vahvalta hevonen tuntui, ja tunnelma sähköistyi pillin puhalluksesta entisestään. Yritin keskittyä hengittämiseen, hymyilemiseen ja tein puolipidätteitä minkä pystyin. Alku oli vähän tahtojen taistoa, kumpi määrää tahdin, lävistäjä kevyellä ravilla olikin aika lennokas, harjoitusraviosuudessa paketti pysyi, mutta rauhoitin tilannetta jopa liikaakin (mistä moitetta tuomaripalautteessa), laukkaosuudet pysyivät nippanappa hyppysissä (vaikkakin laukan kiihtyvyydestä myös huomiota arvostelussa...). Alku- ja lopputervehdykset aika kivat :)
Summasummarum, läpi meni. Ja meni muuten läpi koko ryhmältä! Ja kiltti tuomari antoi oikein hyvät pisteet. Ryhmä hauskuutti yleisöä tuulettelemalla palkintojenjaossa.
Odottelen vielä kuvia, mutta tässä ensiräpsyt.
Eilen koitti sitten H-hetki, kun ryhmä lähti suorittamaan ensimmäistä ratsastusmerkkiänsä. Pukeutui asianmukaisesti, letitti heppansa, verryytteli yhdessä ja lähti hymyssäsuin radalle. Ihan mahtava fiilis. Olimme vuorossa neljäntenä eli ryhmän viimeisenä. Verskat oli mennyt ihan kohtuullisesti, aika energiseltä ja vahvalta hevonen tuntui, ja tunnelma sähköistyi pillin puhalluksesta entisestään. Yritin keskittyä hengittämiseen, hymyilemiseen ja tein puolipidätteitä minkä pystyin. Alku oli vähän tahtojen taistoa, kumpi määrää tahdin, lävistäjä kevyellä ravilla olikin aika lennokas, harjoitusraviosuudessa paketti pysyi, mutta rauhoitin tilannetta jopa liikaakin (mistä moitetta tuomaripalautteessa), laukkaosuudet pysyivät nippanappa hyppysissä (vaikkakin laukan kiihtyvyydestä myös huomiota arvostelussa...). Alku- ja lopputervehdykset aika kivat :)
Summasummarum, läpi meni. Ja meni muuten läpi koko ryhmältä! Ja kiltti tuomari antoi oikein hyvät pisteet. Ryhmä hauskuutti yleisöä tuulettelemalla palkintojenjaossa.
Odottelen vielä kuvia, mutta tässä ensiräpsyt.
.jpg) |
| Palkintojenjako. Kiitos Leea kuvasta! |
 |
| Kiitos Leea kuvasta! |
 |
| Vasemmalta oikella perjantain poniryhmä olkaa hyvä: Hannamari ja Velho, minä ja Jii, Milla ja Wäinö, Leena ja Santos. |
 |
| Olipas mukavaa ensituomari. Tarkka, mutta kiltti meille ensikertalaisille. |
Naksnaksnaksnaks
Eipä ole naksutin ole vähään aikaan ollut näin kovalla käytöllä.
Ensin se soi Dream Team Areenalla koirien temppukurssilla, jonka veti Nadja kera taitavien koiriensa. Nadjan blogi on tuolla seuraamieni blogien luettelossa, ja sielläkin tarinaa kurssista.
Sohvi opetteli peruuttamista jalkojen välistä, peruuttamista ryömien, sivuaskelia, olkapään yli kurkkaamista, pupuasentoa tuella. Pikku-Pookin pääsi hetkeksi pyörähtelemään. Siitä tosin päivän paras osuus oli Tatu-Eemelin kanssa ulkona vedetty urporalli. Paljon hyviä vinkkejä uusiin ja vanhoihin temppuihin. Matka sujui mukavasti menomatkalla puhuen koiraa ja paluumatkalla hevosta. Kiitos Minttu ja Nuttunen seurasta. Miks kummassa ne miehet ei innostunut mukaan...
Eilen alkoi naksukurssi hevosille eläinkouluttaja Minna Lindströmin vetämänä.
Tehtiin pääosin töitä tallissa. Jiin kanssa ensin luopumista, sitten kuolaimiin koskemista ja lopuksi meidän bravuuri eli targetpalloon koskeminen. Nyt kriteeriä nostettiin siten, että hevonen ottaa pallosta kiinni. Ensin palkkailtiin pelkästä hypistelystä ja loppuun otti jo kunnolla hampailla kiinni. Tämä meni tosi hyvin. Lopullisena tavoitteena olisi, että nostaisi kohteita pyydettäessä maasta minulle. Lisäksi seurattiin naksuopetusta hevosten kanssa, joilla ikäviä tallitapoja, imppaamista tai ei-toivottua käytöstä karsinaan mentäessä. Hämmästyttävän nopeasti saatiin muutosta käytökseen. Yksilöitähän hepat olivat. Toiset olivat aivan suvereeneja ja toisilla kiinnostus sammui tosi nopsasti. Targetlätkiä ja naksuääntä pelkäsi osa. Jiille luopuminen ja pallo ihan suosikkeja. Kuolainten epämiellyttävyyden huomasi siitä, että tarjosi kosketusta turpahihnaan, niskahihnaan, käteen, mielummin mihin vain muuhun kuin itse kuolainosaan.
Ulkona tehtiin peruutusharjoituksia. Avut pienenivät kerta kerralla ja lopulta Jii tarjosi itse koko ajan peruuttamista. Hömelö pakitteli alvariinsa, vaikka tehtävät oli jo tehty. Kerroin kouluttajalle, että ihan vastaavasti kuin koirat, Jackie reagoi voimakkaasti jo kun kuulee naksun helinän tai näkee pallon. Yhtä innolla lähdössä hommiin. Hauska kurssi, joka jatkuu vielä ensi viikonloppuna.
Ensin se soi Dream Team Areenalla koirien temppukurssilla, jonka veti Nadja kera taitavien koiriensa. Nadjan blogi on tuolla seuraamieni blogien luettelossa, ja sielläkin tarinaa kurssista.
Sohvi opetteli peruuttamista jalkojen välistä, peruuttamista ryömien, sivuaskelia, olkapään yli kurkkaamista, pupuasentoa tuella. Pikku-Pookin pääsi hetkeksi pyörähtelemään. Siitä tosin päivän paras osuus oli Tatu-Eemelin kanssa ulkona vedetty urporalli. Paljon hyviä vinkkejä uusiin ja vanhoihin temppuihin. Matka sujui mukavasti menomatkalla puhuen koiraa ja paluumatkalla hevosta. Kiitos Minttu ja Nuttunen seurasta. Miks kummassa ne miehet ei innostunut mukaan...
Eilen alkoi naksukurssi hevosille eläinkouluttaja Minna Lindströmin vetämänä.
Tehtiin pääosin töitä tallissa. Jiin kanssa ensin luopumista, sitten kuolaimiin koskemista ja lopuksi meidän bravuuri eli targetpalloon koskeminen. Nyt kriteeriä nostettiin siten, että hevonen ottaa pallosta kiinni. Ensin palkkailtiin pelkästä hypistelystä ja loppuun otti jo kunnolla hampailla kiinni. Tämä meni tosi hyvin. Lopullisena tavoitteena olisi, että nostaisi kohteita pyydettäessä maasta minulle. Lisäksi seurattiin naksuopetusta hevosten kanssa, joilla ikäviä tallitapoja, imppaamista tai ei-toivottua käytöstä karsinaan mentäessä. Hämmästyttävän nopeasti saatiin muutosta käytökseen. Yksilöitähän hepat olivat. Toiset olivat aivan suvereeneja ja toisilla kiinnostus sammui tosi nopsasti. Targetlätkiä ja naksuääntä pelkäsi osa. Jiille luopuminen ja pallo ihan suosikkeja. Kuolainten epämiellyttävyyden huomasi siitä, että tarjosi kosketusta turpahihnaan, niskahihnaan, käteen, mielummin mihin vain muuhun kuin itse kuolainosaan.
Ulkona tehtiin peruutusharjoituksia. Avut pienenivät kerta kerralla ja lopulta Jii tarjosi itse koko ajan peruuttamista. Hömelö pakitteli alvariinsa, vaikka tehtävät oli jo tehty. Kerroin kouluttajalle, että ihan vastaavasti kuin koirat, Jackie reagoi voimakkaasti jo kun kuulee naksun helinän tai näkee pallon. Yhtä innolla lähdössä hommiin. Hauska kurssi, joka jatkuu vielä ensi viikonloppuna.
perjantai 13. maaliskuuta 2015
Linssiluteilua
Aurinkoinen vapaapäivän kannattaa viettää metsässä.
Eka setti koirien kanssa.
Ja toka hevosen kanssa. Alkukävelyt kentällä, työt maneesissa ja lopuksi satula nostettiin pois ja painuttiin puoleksi tunniksi metsään kävelemään. Sieltä vielä Spa:han kokopesulle.
Eka setti koirien kanssa.
Ja toka hevosen kanssa. Alkukävelyt kentällä, työt maneesissa ja lopuksi satula nostettiin pois ja painuttiin puoleksi tunniksi metsään kävelemään. Sieltä vielä Spa:han kokopesulle.
torstai 12. maaliskuuta 2015
Ilme
"Toi sun hevoses ilme on ihan erilainen nykyään." Näin moni on meille tänä keväänä todennut. Levollinen, rauhoittunut, lempeä, hyväntuulinen. Ja sikamaisen mutainen. Kevät on tullut ja mudassa on piehtaroitu antaumuksella. Viikonloppuna pitänee harkita pesulakäyntiä.
Ilmeistä puheenollen. Facessa kiertää haste ympäröidä koira nameilla. Tietty meinkin koirat osallistuivat.
Ilmeistä puheenollen. Facessa kiertää haste ympäröidä koira nameilla. Tietty meinkin koirat osallistuivat.
keskiviikko 11. maaliskuuta 2015
Hammashuoltoa ja agilityn haasteita
Hammaslääkäriin pääsi meidän isoin. Itse istuin puhelin kourassa kokouksessa ja jännitin kuin kummassa tyttelin käy. Hyvin kävi; pienten päiväkännien säestyksellä hamamskalusto todettiin aika mallikkaaksi, ei piikkejä, yksi kuluneempi hammas ja jotain mainintaa ientaskusta, joka näytti kuitenkin puhtaalta ja terveeltä. Enpä olisi uskonut tällä pitkähköllä raspausvälillä. Tarkoituksena jatkossa kurkkailla suuhun pari kertaa vuodessa. Kiitos tallikamuille, että assisteerasivat.
Iltapäivällä, kun pääsin itsekin tallille, niin silmät olivat jo kirkkaat ja putte liikkui tunnilla hyvin. Jatkoimme perusmerkkiradan harjoituksia. Ravipätkät sujuvat, tosin harjoitusravin pidän turhankin hitaana, jotta voisin istua kunnolla alas. Hengitä, hengitä, kanna kädet, leuka ylös, pienemmät avut laukasta raville siirryttäessä, istu alas, älä katso sitä hevosta, muista kulmat laukassakin, hengitä edelleen.
Kävin kotona kääntymässä, tankkasin lennossa ja Sohvin kanssa Jennan tehisreeneihin.
Olipas kiva rata, väliin vaikeampaa ja sitten taas luukutettiin. Kepit kävelin vastaanottamaan ekaan väliin. Tehtiin pakkovalssilla ja suoralla linjalla, ei eroa, saan valita kumman vain. Putkijarru toimi meille normisti. Hypyillä 14-15 porukat teki japanilaista. Minäkin sitä sitten miettimään, mutta kun Jenna kuuli, että olin ajatellut vain vedolla ottaa mukaan, niin halusi nähdä. Tämä toimi, joten piti unohtaa japanilaiset. 17-19 pätkä opeteltiin targetin avulla leijeröimällä, Parin palkkauksen jälkeen oli huima tunne jäädä keppien toiselle puolelle ja koira juoksi itsenäisesti hypyltä A:lle. Tämäkin rata tehtiin alusta loppuun. Aloitettiin ensimmäistä kertaa valavasti keskustelemaan juoksu-A:sta. Äh ja puh.
Uusi cairnlehti tupsahti postista. Nauratti, että piiperöinenkin oli päässyt listalle huimalla yhdellä kilpailullaan.
Iltapäivällä, kun pääsin itsekin tallille, niin silmät olivat jo kirkkaat ja putte liikkui tunnilla hyvin. Jatkoimme perusmerkkiradan harjoituksia. Ravipätkät sujuvat, tosin harjoitusravin pidän turhankin hitaana, jotta voisin istua kunnolla alas. Hengitä, hengitä, kanna kädet, leuka ylös, pienemmät avut laukasta raville siirryttäessä, istu alas, älä katso sitä hevosta, muista kulmat laukassakin, hengitä edelleen.
Kävin kotona kääntymässä, tankkasin lennossa ja Sohvin kanssa Jennan tehisreeneihin.
Olipas kiva rata, väliin vaikeampaa ja sitten taas luukutettiin. Kepit kävelin vastaanottamaan ekaan väliin. Tehtiin pakkovalssilla ja suoralla linjalla, ei eroa, saan valita kumman vain. Putkijarru toimi meille normisti. Hypyillä 14-15 porukat teki japanilaista. Minäkin sitä sitten miettimään, mutta kun Jenna kuuli, että olin ajatellut vain vedolla ottaa mukaan, niin halusi nähdä. Tämä toimi, joten piti unohtaa japanilaiset. 17-19 pätkä opeteltiin targetin avulla leijeröimällä, Parin palkkauksen jälkeen oli huima tunne jäädä keppien toiselle puolelle ja koira juoksi itsenäisesti hypyltä A:lle. Tämäkin rata tehtiin alusta loppuun. Aloitettiin ensimmäistä kertaa valavasti keskustelemaan juoksu-A:sta. Äh ja puh.
Uusi cairnlehti tupsahti postista. Nauratti, että piiperöinenkin oli päässyt listalle huimalla yhdellä kilpailullaan.
maanantai 9. maaliskuuta 2015
Tipu
Perjantaina satoi räntää. Oli vapaapäivä ja käytiin hurttien kanssa hallilla riehumassa. Välistävetoja ja temputtelua. Räntälenkillä nauratti. Illalla lämmittelin hevosen siinä samaisessa rännässä. Pukeutumis- ja asennoitumiskysymys. Ratsastusvalkussa tehtiin sitä merkkirataa, vaihtelevalla menestyksellä. Kun yhden palikan saa kuntoon, niin joku toinen levähtää. Just nyt toimii alku- ja lopputervehdykset (hah!), tosin niissäkin lopputervehdys ravista saisi olla vähemmän levoton. Vaatetuskin on valmis ja Jii saa sykeröt.
Viikonloppuna tuli vietettyä yli 8h seuran kisojen tulospalvelussa. Ei pitänyt niin pitkään, mutta kun ei riittänyt työntekijät ja sanan EE-II opettelujakso on vielä kesken. Onneksi kiltti mies lenkitteli koiria ja Jiillä kävi tuttu ratsuttaja sen aiemmilta vuosilta. Samalla pääsin juhlistamaan seura- ja treenikavereiden Jennin ja staffi Marun luokkanousua, kolmosiin hoplaa.
Horse Fairin läpikävelin, kuuntelin pari luentoa ja napsin matkaani muutaman messutarjouksen.
Eilen puin hikiselle ja pestylle hevoselle tipunkeltaisen kuivatusloimen. Naisten kotkotuksia. Pääsiäinen on ihan just.
Viikonloppuna tuli vietettyä yli 8h seuran kisojen tulospalvelussa. Ei pitänyt niin pitkään, mutta kun ei riittänyt työntekijät ja sanan EE-II opettelujakso on vielä kesken. Onneksi kiltti mies lenkitteli koiria ja Jiillä kävi tuttu ratsuttaja sen aiemmilta vuosilta. Samalla pääsin juhlistamaan seura- ja treenikavereiden Jennin ja staffi Marun luokkanousua, kolmosiin hoplaa.
Horse Fairin läpikävelin, kuuntelin pari luentoa ja napsin matkaani muutaman messutarjouksen.
 |
| Hain tilaamani satulavyön messuilta. Kahden käyttökerran perusteella passeli meille. Ja kyllä, meilläkin alettiin sitten syömään tuota chiaa. Vähän skeptinen, mutta kunolitoimessutarjous jne. |
Eilen puin hikiselle ja pestylle hevoselle tipunkeltaisen kuivatusloimen. Naisten kotkotuksia. Pääsiäinen on ihan just.
torstai 5. maaliskuuta 2015
Keskiviikon kuviot
Tällaista humppaa eilen.
Tein välistävetoina molemmin puolin. Sohvi on noissa kiitollinen ohjattava, kun tulee nätisti laskevaan käteen, ei tarvita puolivalsseja ja muita ohjaajalle tuskallisia jalatsolmuun liikkeitä. Lähdössä pysymiset ovat jo aika nätit. Näitä olen tukenut kotiharjoituksilla, joissa molemmat koirat ovat paikkamakuussa, ja kutsun koiran kerrallaan luokseni. Joutuvat oikeasti pohtimaan kummalla on lupa lähteä. Luonnollisesti paikalleenjäävä koira palkataan ruhtinaallisesti.
Poo teki myös hurjan pätevästi. Tosin esteväli 5-6 aiheutti oikeasti päänvaivaa, sillä hakeutui automaattisesti takaakiertoon. Hetken palkkailin pelkkästä luoksetulosta, jonka jälkeen lähti sujumaan. Pompulalla pitkät harjoitusvälit näkyvät paitsi innokkuutena myös stipluherkkyytenä esimerkiksi kepeillä. Viimeinen keppiväli meinaa herkästi jäädä pujottelematta. Mutta nassikalla tuntui olevan kivaa.
Tallielämässä olemme käyneet Jiin kanssa esteillä. Maanantaina suijuivat vain maapuomit. Pienenpienillä oksereilla vei tätiä kuin tiskirättiä. Päätin jättää esteklubit siihen. Liian vaarallista, molemmille. Ratsiope oli eri mieltä ja tiistaina asetteli taas ristikoitaan minun vastusteluita kuulematta. Puomit ok, raviristikot ok. Ekan pikkuokserin vei, mutta sitten muutin vähän taktiikkaa, otin tosi pitkällä laukkalähestymisellä, keskityi ulko-ohjaan ja kevensin sisäohjaa. Ja heppa keveni, rauhoittui ja hyppäsi rauhallisesti ja hyvin. Meinasin ilosta tirauttaa. Minttu kävi katsomassa tunnin ja toi tyttelille omppuja ja porkkanoita, joita olemme nauttineet pitkin viikkoa, KIITOS! Eilen lompsoteltiin pitkin peltoja maastakäsin ja tänään tarkoitus suunnata maastoilemaan autotien varteen siedätyshoitoa saamaan.
Huhut saivat päätöksensä eilen, kun talli oli laitettu virallisesti myyntiin. Ei välttämättä huono juttu ollenkaan...
Tein välistävetoina molemmin puolin. Sohvi on noissa kiitollinen ohjattava, kun tulee nätisti laskevaan käteen, ei tarvita puolivalsseja ja muita ohjaajalle tuskallisia jalatsolmuun liikkeitä. Lähdössä pysymiset ovat jo aika nätit. Näitä olen tukenut kotiharjoituksilla, joissa molemmat koirat ovat paikkamakuussa, ja kutsun koiran kerrallaan luokseni. Joutuvat oikeasti pohtimaan kummalla on lupa lähteä. Luonnollisesti paikalleenjäävä koira palkataan ruhtinaallisesti.
Poo teki myös hurjan pätevästi. Tosin esteväli 5-6 aiheutti oikeasti päänvaivaa, sillä hakeutui automaattisesti takaakiertoon. Hetken palkkailin pelkkästä luoksetulosta, jonka jälkeen lähti sujumaan. Pompulalla pitkät harjoitusvälit näkyvät paitsi innokkuutena myös stipluherkkyytenä esimerkiksi kepeillä. Viimeinen keppiväli meinaa herkästi jäädä pujottelematta. Mutta nassikalla tuntui olevan kivaa.
Tallielämässä olemme käyneet Jiin kanssa esteillä. Maanantaina suijuivat vain maapuomit. Pienenpienillä oksereilla vei tätiä kuin tiskirättiä. Päätin jättää esteklubit siihen. Liian vaarallista, molemmille. Ratsiope oli eri mieltä ja tiistaina asetteli taas ristikoitaan minun vastusteluita kuulematta. Puomit ok, raviristikot ok. Ekan pikkuokserin vei, mutta sitten muutin vähän taktiikkaa, otin tosi pitkällä laukkalähestymisellä, keskityi ulko-ohjaan ja kevensin sisäohjaa. Ja heppa keveni, rauhoittui ja hyppäsi rauhallisesti ja hyvin. Meinasin ilosta tirauttaa. Minttu kävi katsomassa tunnin ja toi tyttelille omppuja ja porkkanoita, joita olemme nauttineet pitkin viikkoa, KIITOS! Eilen lompsoteltiin pitkin peltoja maastakäsin ja tänään tarkoitus suunnata maastoilemaan autotien varteen siedätyshoitoa saamaan.
Huhut saivat päätöksensä eilen, kun talli oli laitettu virallisesti myyntiin. Ei välttämättä huono juttu ollenkaan...
sunnuntai 1. maaliskuuta 2015
Kyläilyä ja ratsutusta
Eilinen kului tutustumalla kahteenkin eri talliin pääkaupunkiseudulla. Ensimmäinen oli todellinen helmi Nurmijärvellä, oikea hevosen paratiisipaikka. Tallikin oli niin valoisa, avara ja putipuhdas. Isoissa tarhoissa tyytyväisenoloisia heppalaumoja, ja tallinomistajat välittömiä ja tosi mukavia alansa ammattilaisia. Pari kenttää ja maastot omilla mailla. Maneesinkäyttöoikeus lähitallilla. Ratsuja, upeita lämminverisiä ravureita, pullaponeja ja westernheppoja. Varsoja ja eläkeläisiä. Asiakkaita kymmenen vuoden takaa. Tuollaiseen talliin voisin omanikin viedä.
Toinen talli oli taas Storgård, jonne tallikamumme Varri ja Hessu tänään ovat muuttaneet. Kävimme viemässä kamppeita ja Hessu näytti meille vähän paikkoja. Hyvältä vaikutti tämäkin, varmasti kaksikkomme kotiutuu tuonne hyvin. Toivotamme hyvää eloa uudessa kodissa.
Jossain välissä kiiruhdin aikataulusta pahasti myöhässä omalle tallille, ja pikapikaa hevonen kuntoon Karolle, joka aloitti kevyen Jiin läpiratsastelun. Ja kyllä se on ihmeellistä, miten osaava ratsastaja sai tyttelin rentoutumaan alkukäynneistä lähtien. Tekivät lyhyesti ja laadukkaasti töitä vajaa puolisentuntia ja voi että oli hienoa katsoa, miten hevonen heti kantoi itseään paremmin. Karo laittoi loppuun vielä minutkin selkään tekemään käynnissä samaa taivuttelua, ja pääsin minäkin jyvälle hommasta. Onneksi saimme manguttua Karon käymään keväällä muutamaan otteeseen.
Koirat olivat eilen tallipuuhissa mukana. Ja muutamaa riehautumista lukuunottamatta osasivat käyttäytyä maneesissa ja tallilla. Hiekalla maustettuja kikkareita nautittiin koko rahan edestä.. Käytin ne metsälenkillä, ja Poo juoksi varmaan koko viikon edestä hepuleissaan ympäri männikköä. Jaksaakohan vielä innostua tämänpäiväisellä cairnien yhteislenkillä...
Toinen talli oli taas Storgård, jonne tallikamumme Varri ja Hessu tänään ovat muuttaneet. Kävimme viemässä kamppeita ja Hessu näytti meille vähän paikkoja. Hyvältä vaikutti tämäkin, varmasti kaksikkomme kotiutuu tuonne hyvin. Toivotamme hyvää eloa uudessa kodissa.
Jossain välissä kiiruhdin aikataulusta pahasti myöhässä omalle tallille, ja pikapikaa hevonen kuntoon Karolle, joka aloitti kevyen Jiin läpiratsastelun. Ja kyllä se on ihmeellistä, miten osaava ratsastaja sai tyttelin rentoutumaan alkukäynneistä lähtien. Tekivät lyhyesti ja laadukkaasti töitä vajaa puolisentuntia ja voi että oli hienoa katsoa, miten hevonen heti kantoi itseään paremmin. Karo laittoi loppuun vielä minutkin selkään tekemään käynnissä samaa taivuttelua, ja pääsin minäkin jyvälle hommasta. Onneksi saimme manguttua Karon käymään keväällä muutamaan otteeseen.
Koirat olivat eilen tallipuuhissa mukana. Ja muutamaa riehautumista lukuunottamatta osasivat käyttäytyä maneesissa ja tallilla. Hiekalla maustettuja kikkareita nautittiin koko rahan edestä.. Käytin ne metsälenkillä, ja Poo juoksi varmaan koko viikon edestä hepuleissaan ympäri männikköä. Jaksaakohan vielä innostua tämänpäiväisellä cairnien yhteislenkillä...
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)