Sorsana uuteen vuoteen

Innolla odotamme uusinta vuotta. Eilen piippasi puhelin hepan selkään. Jollain on niin sanotusti pullat uunissa... Katsotaan kasvaako siellä jo pikkusisko mein laumaan...

Hallilla piipahdettiin jumppailemassa ja temppuilemassa. Ja eilen käytiin eläinlääkärissä vuositsekissä ja ottamassa tarvittavat rokotukset. Valitettavasti Poo sai nyt ensimmäistä kertaa kennelyskän nenärokotteesta hengitystievaikeuksia viime yönä eli suomeksi sai lievän kennelyskän. Eli tämän vuoden viimeinen koko yö meni sitten valvoessa ja rauhoitellessa koiraa. Nyt pidellään peukkua, että menisi tästä pian ohi. Tylsimmässä tapauksessa joudutaan hoitamaan ab pois, mikä tarkottaisi sitä, että rokote jouduttaisiin ottamaan uudestaan, pöh. Kävin katsomassa rokotteesta tehyt haittavaikutusilmot Fimean rekisteristä, ja kyllä niitä yksittäisiä on vuosittain ollut. Vaihtuu nyt sitten Poolle jatkossa piikkimuotoiseksi. Harmi, kun toiminut älyhyvin aiemmin.

Illalla kotoillaan kera koiralauman. Toivomme rauhaisaa vuodenvaihdetta ilman räiskettä täällä maalla.

Hyvää Uutukaista Vuotta kaikille. Ensi vuonna leikitään taas.

Ihan Joulunas

Rentoa joulunaikaa.  Yksi nose work ennätettiin tehdä ennen joulurauhaa. Pahvilaatikot toimivat eri hyvin, mutta seinäetsinnässä keskittyi ilmaisemaan tarrat, repimällä ne seinistä oli niissä hajua tai ei. Just.

Muuten me on vaan lenkkeilty ja kotoiltu. Ja vähän jumppailtu, kun pukki toi ne uudet tasapainotyynyt. Aatosta löytyi muutama foto lahjojenjaosta.

Vielä muutamat hajuetsinnät ja aksatreenit, ja se olisi tämä vuosi taputeltu. Seuraavan vuoden kalenterissa lukee vanhojen tuttujen lisäksi hakutreenit ja rakennusetsintä. Ja huomenna on aika jännä päivä, nyt saa peukuttaa....

21122011

Poo syntyi viisi vuotta sitten. Ei ehkees se järjenjättiläinen, mutta aina hyväntuulinen ilopilleri, pentumainen sählä edelleen. Nukkuu sohvalla sylissä ja sängyssä kainalossa. Arka uuden edessä, mutta tutustuessaan tykkää poikkeuksetta kaikista ja kaikesta. Poon tavaramerkkinä on juoksuhepulit ja oma kähinäkieli, jota Mamma osaa sen kanssa jutella.

Syntymäpäivää juhlistettiin treenaamalla nose workia ja etsimällä kolme vaikeaa piiloa. Hyvin nuuskutti menemään, vaikka innosta meinasikin ensin revetä liitoksistaan ja hepuloi ympäri etsittävää tilaa...

19.

Kaudenpäätös. Agilityn koulutusryhmäni syyskausi päättyi. Huisinmukava ja hämmästyttävästi kehittynyt ryhmä, jonka matkassa on ollut iso ilo olla mukana. Nykyisessä seurassa on ollut tapana sekoittaa ryhmiä säännöllisesti, jotta koulutettavat pääsevät nauttimaan mahdollisimman monipuolisesti eri kouluttajista. Ymmärrän edut, mutta aina yhtä haikeaa luopua mukavista koirakoista. Onneksi sentään muutaman sai pitää kevään ryhmässäni. Kaudenpäättäjäisissä herkuteltiin, otettiin aikaa koirakoille hassunhauskalla radalla ja saatiin kunniavieraita, kun treeneissä olivat mukana Kerttu 12,5 vuotta ja Aku 13 viikkoa.

Kouluttaja sai lahjaksi paljon kahvia, kiitos ja sydän. 

Nyt pari viikkoa taukoa koulutuksesta, ja keväällä jatketaan tuplaryhmillä. Ensin alokoirakoita ja sitten mölli/kisaavat -ryhmä.

Omilla koirilla on ollut suht tiivis koulutusjakso nyt joulukuun. Poo tekee ilmaisutreenejä, joista nyt naksuteltu kaikki osa-alueet läpi:

1. Missä ukko? Etsii maalimiehen, kopauttaa kuonolla maalimiehen kädessä olevaa kohdetta. Meillä kertakäyttöpahvimukin pohja maalimiehen kädessä.

2. Kerro! Juoksee täyttähönkää takaisin luokseni ja vetää taskusta roikkuvasta hihnasta.

3. Näytä! Etenee takaisin maalimiehen luokse kanssani. Asettuu maalimiehen edessä olevalle alustalle.

Sohvilla on aikalailla helpompaa. Etsiä ukkoa ja haukkua louskuttaa löydöllä :D

Nose workin parissa Sohvi teki suht suvereenit haut pitkästä tauosta huolimatta. Viisi erilaista kohdetta: purkkirata, verkkokorit, tötteröt, tuolit ja agilitysiivekkeet. Ilmaisu on tällä hetkellä pysähtyminen kohteelle, haistelun tiivistyminen hajulähteeseen. Myös häntä alkaa useimmiten heilumaan. Jos en naksauta siitä, alkaa pitämään ääntä, räppää tassulla tai pahimmassa tapauksessa nappaa tarran suuhunsa ja sylkäisee näyttävästi ulos. Siinä se haju on, uskotko jo!! Meillä voi olla pieniä vaikeuksia kehittää tuo ilmaisu kilpailukelpoiseksi. Toisaalta niin kiva laji ihan vain harrastellakin, että ehkä en ota tuosta nyt stressiä.

Monta luukkua kerralla

Ruuhkaa luukuilla. Viikon sisällä matkoilla ja kiiretyöviikko, kahdet ilmaisutreenit, nose work-kurssin aloitus, fyssari ja lenkkejä kavereiden kanssa. Ilmaisun osa-alueet naksuteltu läpi, nyt vahvistellaan ja ketjutellaan. Onpas ollut kiva kurssi ja kannustava ope. Nosetusta uusissa ympäristöissä, siitä myöhemmin lisää.

Fyssarilla Sohvin statukseksi vaihdettu tuttu ja turvallinen ennaltaehkäisevä fysioterapia melkein vuoden kestäneen kuntoutuksen jälkeen, sou häpi.

Kun saan viimeisenkin työmatkan vklp pulkkaan, niin nostetaan Joulufiilikset kattoon. Hau vaan teillekin.

7.

Meillä jumppaa kaikki. Tai no mies ehkä vähemmän. Mutta minä ja hevonen ja erityisesti koirat. Joulupukki on tänä vuonna luvannut tuoda täydennyksiä välineistöön...

Videojumppaa

6.

Itsenäisyyspäivän teemana näy ja tule kuulluksi. Eli uudet valopannat ja ilmaisutreenit.

Ilmaistessa Sohvi haukkui hyvin, enää ei tarvita käskyä, vaan haukkuu löydön suoraan. Nyt vain kasvatetaan haukunkestoa. Poo ei haukkunut edelleenkään, vaikka kokeiltiin sitä ja tätä ja tuota. Niinpä vaihdettiin sitten suosiolla: maalimiehen etsintä (Ukko!), löydön kertomiseen valittiin tarttuminen taskustani roikkuvaan hihnaan ja siitä yhdessä maalimiehen luokse (Näytä!).

Naksuttelin tuon hihnaan tarttumisen tässä Linnan juhlien ohessa :D

5.

Mursumaanantaita.

4.

Luukusta neljä kurkkii Sporttinurkka.

Oho, sama kuin hevosen kalenterista. Meillä ei pyhänä pötkötellä. Ensin aamusta tallille, että ehtii lähitallin maneesille omalla vuorollaan. Sitten lounaan kautta huurteiselle metsälenkille rekkujen kanssa. Jumpat päälle.

Tulipa tumma kuva, mutta kuvailen. Poo jumppaa tasapainotyynyllä ja Sohvi esittelee viimeistä temppuaan: Tutilullaa, jolla painaa pään maahan. 

Ja illaksi ohjaamaan agilityä viidelle koirakolle. Tänään hallille mukaan pakattiin pullo kuohuvaa. Olen joskus tarjonnut ratatreenien nollakoirakoille muumi- tai smurffilimpukkaa. Viimeksi rata oli aika vaikea kisarata ja ryhmäläiset korottivat panoksia skumppapulloon. Pakkohan sitä oli lähteä vetoon mukaan. Ja niin ne Jaana ja Kössi tekivät vakuuttavan nollan eikä auttanut kuin kipittää skumppakauppaan :D

3.

Luukku 3: Taide.

Meillä kun lähdetään lauantaina galleriakierrokselle, niin luonnollisesti rekut pakataan mukaan. Kyseessä oli tänään avattu näyttely Läsnäolon laboratorio Galleria Huudossa Jätkäsaaressa, jossa taiteilija Riikka Latva-Somppi kuvaa eri aistien välityksellä ihmisen ja hevosen vuorovaikutusta.

Ensin kirmattiin kaupunkilenkille keskelle rakennustyömaata Jätkäsaaressa. Koirista näytti olevan kivaa päästä citylenkille, vaikka itse päivittelin miehelle, että ei ehkä ihan koiranomistajan paikka asustaa. Vihreää länttiä sai etsiä betoniviidakosta aika kauan.

Galleria toivotti koirat tervetulleiksi ja keitti ihmisväelle tuoreet kahvit. Ihana paikka ja tunnelma. Lopulta koirat kirmasivat ympäri näyttelytilaa ja taitelijoiden työtilaa vapaasti, ja me nautimme olostamme.

Mikko testaa ridasimulaatiota satulasta ja keinutuolista.

Kahvitauko, galleristi taustalla lulluttaa koiria :D 

Lounaalle eivät koirat enää päässeet mukaan, mutta Sohvi päivysti vänkärin paikalla...

2.

Luukku 2: perjantaisauna. Pistä ovi kiinni, lämmöt karkaa! Miten niin täällä on jotain ylimääräistä?!

1.

Joulukalenterin enimmäinen luukku. Lemmenloma etelään.

Ilve loves Vipu

Viralliset poset.

Kävin kurkkaamassa häämatkalaiset, ja samalla toteamassa, että toisinaan astutuspuuhat ovat varsin helppoja, kun luonto hoitaa homman ihan itse. Kyseisestä romanssista lisätiedot  Päiviltä/Alobelin. Nyt kovasti toivotaan IlvenlapsiVipusia. 

Pahnanpohjimmainen

Ai että. Elämme jännittäviä aikoja. Eräiden lemmenloma on käynnistynyt romanttisissa merkeissä. Vielä en tohdi enempää hehkutella, kun on vielä niin monta välietappia tavoitteeseen.

Uusi rotumme on joka tapauksessa kromfohrländer. Länderi eli läntsy. Seurakoira, hyvänen aika. Olisin voinut vannoa, että jos ei terrieri, niin paimen, lammaskoira, palveluskoira tai edes noutava, mutta että SEURAkoira.

Rotu on kuitenkin kiinnostanut pitkään. Omaan laumaansa kiintyvä, osallistuva perheenjäsen ja oiva harrastekoira, kuitenkin ilman mainittavaa riistaviettiä. Kompaktin kokoinen ja silmää miellyttävä. Rodun geenipohjan kapeus ja terveystilanne sekä pidättyväisyys jopa arkuus ovat taas olleet niitä itseäni pohdituttaneita seikkoja. Geenipohjaa pyritään rodussa laajentamaan roturisteytyksillä. Tässä katsaus aiheeseen. Länderi-ihmiset tuntuvat pohtivat paljon terveyspuolta ja koiria kuvataankin jo jonkin verran. Olen saanut kysymyksiini hyvin vastauksia kasvattajilta ja omistajilta, asioista tunnutaan puhuvan ääneen ja avoimesti. Tapaamani koirat ovat olleet hurmaavia, kohteliaita ja ystävällisiä, taitavia harrastekoiria.

Katsotaan mitä tuleman pitää ja odotetaan oikeaa...

Voi sydän. Kuva Hanna Degerman.

Mainio marraskuu

Lumesta rännän kautta vesisateeseen. Koko sääkirjo saman kuun aikana.

Näin kaunista oli vielä viikko sitten, kun laitettiin tinteille ja kavereille sapuskat.

Säänmuutokset ovat aikaansaaneet myös epätyypillisiä treeniasusteita. Toppahousuin varustettu ohjaaja meinasi hallilla tukehtua ja treenasi pitkillä kalsareilla. Voi apua.

Toisella kerralla ohjaaja puhalsi edellisillan pikkujouluijen margaritoja, ja mies juoksi treenit. Sillä kyllä pysyi housut jalassa.

Mun pentukuume ei ota laantuakseen. Asiaa ei hirveästi edesauttanut Milka-neiti, joka kävi kylässä.

Elämme jännittäviä aikoja.

Pentulullutusta

Äääk, en kestä. Essi lähetti kuvan Jädestä ja Milkasta...

Kuva Essin. 

Ja lisää länderisutinaa tiedossa lauantaina Lahdessa, jossa Suomen Kromfohrländer ry:n järjestämät Marraskisat ja jonne minäkin suuntaan.

Pentukuumeilua

Lupasin lähteä pennunhakureissulle mukaan. Mies jo tiedustelemaan, että löytyykö autosta "salamatkustajia". Vakuutin kaikkien pentujen olevan visusti varattuja :)

Piipahdimme hakemassa Essille pienenpienen Milka-länderin Alobelin-kasvattajalta. Samalla sain tutustua ja kuulla lisää rodusta, rapsutella lisää läntsyjä ja nuuhkutella pennuntuoksua. Teki tosi hyvää kuumeilulleni... Pentu sai ison repun matkaansa maailmalle. Matka uuteen sujui kyydin osalta mainiosti, nassikka nukkui Essin sylissä koko matkan. Ja me saimme höpötellä koiraa mennentullen.

Ihanaa eloa Milkalle, Milkan isosiskolle Jädelle ja Essille. Tulkaa pian kylään!

Cairnien Agipäivä

Tuli tuossa loppukesästä sellainen fiilis, että olisi kiva saada viettää päivä parhaassa agilityseurassa. Niinpä varasin hallin, buukkasin Korhosen Maijun valmentajaksi ja avasin ilmon. Paikat täyttyivät mukavasti ja 9 cairnia aloittelevista koirakoista kisaaviin ja SM-edustajistoon asti pääsivät paikalle.

Koko päivä kului hallilla agilityn, lenkkeilyn ja rupattelun merkeissä. Vitsit, että rodun parista löytyy vallan taitavia agilityosaajia, motivoituneita, nopeita ja ketteriä koiria ja ohjaajia. Ilo sitä oli seurata. Omista koirista Poppari pääsi varsinaisiin treeneihin ja Sohvi humppailemaan päivänpäätteeksi. Ilmassa oli myös perhejuhlan tuntua, kun treenaajien joukosta löytyi myös Sohvin poika Nero ja Sohvin pojantytär Kuje. Lisäksi Sohvin toisen pojan Basson ihana perhe oli ajanut Jyväskylästä asti seuraamaan päivää. Bassolla itsellään epäiltiin kennelyskää, joten koirat olivat vielä visusti karenssisssa.

Salla ja Luca.

Minna ja Pipsa

Kaarinan Pluysh.

Maiju, Kaarina ja Vauhti.

Agipäivän pähkinät.

Mökillä

Vaikka nykyinen koti on samalla meidän mökki, niin välillä sentään maltetaan vaihtaa maisemaa. Nyt pakattiin kimpsut ja kampsut ja maastopyörät, sorkat ja koirat autoon ja huristeltiin Jämille mökkeilemään. Seuraan saapui kavereita ja koirakavereita.

Jämi tarjoaa hienoja harjumaastoja ja lukuisia ulkoilureittejä. On siellä hiihtotunnelikin, mutta siihen putkeen me ei menty. Koirat malttoivat nukkua yöt, mutta muuten niitä vietiin aamusta iltaan. Mukana koiraseurueessa oli ennestään vieras chihu neitokainen 8kk, joka jännäsi ärrejä ja etenkin Poolle pörisi ja ärisi. Poo jaksoi ekan vrk olla vieraskorea, mutta alkoi vierailun edetessä ärsyyntymään enemmän ja pariin kertaan naisväen keskinäiseen päristelyyn piti jo puuttua. Sinällään harmi, kun nuo meidän vanhemmat koirat osaavat olla varsin lungisti keskenään.

Lenkkien ja leikkien lisäksi kävin vetämässä verijäljet koirille. Intoa oli niin, että melkein lähti homma lapasesta.

Virtuaalitodellisuutta... Sylittelemässä omien lisäksi chihuvieraista vanhin Sylvi, joka on jo pennusta kulkenut Sohvin kanssa. Tulee loistavasti mein koirien kanssa juttuun. Yksi hienoimmista rotunsaedustajista, jotka olen tavannut. 

Chihutkin pääsivät kokeilemaan jälkeä. Yllättävän rohkeita ensikertalaisia olivat. Tutustuivat niin tarmokkaasti puuhaan, että olivat enemmän vähemmän verisia koko koirat :D Kolmesta kaksi käytti hyvin nenäänsä heti alkujaan, ja vain yhtä ei metsässä rämpiminen juuri kiinnostanut. Sorkka ei juuri inspiroinut ketään pikkukoirista. Omiltani kun sitä on vaikea saada pois.

Ainiin, mun pentukuume senkuin kasvaa. Hankalaa sinällään, kun harkitsemamme rodun saanti ei olekaan ihan yksinkertaista. Viime vuonna niitä rekattiin maassamme 32. Mutta eipä tässä nyt kiirehditä, tutustutaan rauhassa rotuun, kasvattajiin ja omistajiin.