Hundkarusell, osa 2

Pennut kasvoivat silmissä, ja kävin niitä lähes viikottain palluttelemassa. Täytyy kyllä kiittää kasvattajaa ja emon perhettä, että jaksoivat aina ottaa vieraita vastaan ja lähetellä paljon videoita, kuvia ja kuulumisia.

Aika pian tuli vahvistus, että meidän perheeseen saataisiin yksi tytöistä. Yhdessä mietittiin, kuka voisi olla meille se kaikkein paras.

Pentue oli hurjan tasainen, joten valinnanvaikeus oli ihan todellinen. Harvinaisen miellyttävä ongelma. Kaikki pennut olivat hyvin samankokoisia, mutta väritys vaihteli. Kaikille avautuivat kauniit tummat silmät. Kasvattaja pystyi vähitellen arvioimaan yksityiskohtia, mutta suuria eroavaisuuksia ei ulkonäöstä voitu saada. Toisille näytti kehittyvän nopeammin pidempi karva kuin toisille.

Luonnepuolet alkoivat vähitellen näkymään, vaikkei niissäkään ihan hirveitä ääripäitä tuntunut olevan. Reippaita nassikoita kaikki tyyni. Hanna teki valtavan työn pentujen kokemusten kasvattamisessa, ne pääsivät ennen luovutusikäänsä matkustamaan lyhyitä ja pitkiä reissuja autolla, yöpymään eri paikoissa, tutustumaan erilaisiin ympäristöihin kuten rautatieasema, työpaikat, agilityhallit. Pennut vierailivat lapsi- ja koiraperheissä. Pentuja käytettiin myös hihnassa yksin ja niitä totutettiin kulkemaan talutettavan polkupyörän kanssa ja lastenrattaiden kanssa. Ne ulkoilivat oman perheen koirien kanssa ja vieraiden koirien kanssa. Niiden elinympäristössä oli paljon virikkeitä, erilaisia alustoja ja leluja.

Pennut agilityhallilla ja madalletulla A-esteellä. Kuva Toni Lahdensivu. Kiitos Hanna!

Suosikit alkoivat erottumaan. Vielä odoteltiin terveystarkastus ja pentutestaus. Testitilanne päästiin videoimaan ikkunan kautta ja oli tosi mielenkiintoista seurattavaa. Pennut eivät tunteneet testaajaa ja testi suoritettiin niille vieraassa ympäristössä. Jokaisesta pennusta kirjattiin dokumentti, jossa arvioitiin pennun käyttäytymistä sylissä, rohkeutta, kontaktia testaajaan, taistelutahtoa, noutamista, koulutettavuutta, dominanssia, palautumista, ääniherkkyyttä ja käyttäytymistä pöydällä, toimintakykyä ja laumaviettiä. Tasaiset olvat nämäkin pisteet pennuilla. Joitain yksityiskohtia nousi esiin, jotka ehkä vahvistivat muutamia valintoja.

6 wk pentuja tiiraamassa Oulussa

Kasvattaja oli kuulostellut tulevien kotien näkemyksiä ja testauksen jälkeen soitti ja esitti oman ehdotuksensa pennusta, joka oli kyllä helposti hyväksyttävissä. Alobelin Hepsankeikka muuttaisi meille. Hepsis sai pentutestauksessa keskiarvoltaan 3,84 pistettä, jolloin pentua kuvataan: Pentu on melko kova ja itsevarma, mutta tasapainoinen. Ei suositella ensimmäiseksi koiraksi. Erinomainen harraste/kisakoira. Terveystarkissa ainoa kommentti Hepsankeikalla oli hampaista, jotka eivät olleet kaikki vielä puhjenneet. Kapeahkoon alaleukaan ja hampaiden asettumiseen piti kiinnittää huomiota.

Videolla Hepsankeikka syö luuta, kun muu jengi koisaa.