Mistä se oikein alkoi? Syksyllä sanoa töksäytin kesken taajamahakutreenien Minnalle, että musta tuntuu, että meille tulee länderi. Minnalla oli matkassa pieni brassipentu ja sekö lie laukaisi tämän ajatuksen. Minna nyökytteli ymmärtäväisesti, Miss Carlalle vaan terkkui. Mikko oli lievästi kauhuissaan, kun totesin saman asian illalla kotona. Hain googlesta Mikolle kuvan rodusta.
Miten edetä? Kuulin, että lähipiiriin oli tulossa länderi, otin Essiin yhteyttä. Sekä muutamiin seuratason tuttuihin, joilla rodunedustajat. Tivasin kaiken mahdollisen ja mahdottoman rodusta, ja pyysin kasvattajasuosituksia. Kiitos teille kaikille kärsivällisyydestä.
Pohdin asiaa monelta kannalta, laumadynamiikkaa, harrastuksia, logistiikkaa, ajankäyttöä. Rodun ominaisuuksia, terveyttä, luonnetta ja rakennetta. Mieli ei muuttunut. Otin yhteyttä kasvattajiin. Sain paljon vastauksia, sain hyviä vastauksia, sain ajatuksiaherättäviä vastauksia. Änkesin Essin mukaan hakemaan Milka-pentua. Samalla kyselin kasvattajalta, Alobelin ihanalta Päiviltä niin paljonkuin ikinä kehtasin.
Länderiyhdistys järjesti loppuvuodesta agilitykisat, jonne tarvittiin apuvoimia. Tälläsin itseni päiväksi sinne. Samalla kun napsuttelin tulospalvelua kuulin, näin ja opin taas lisää. Tutustuin länderiväkeen. Aloin udella pentuesuunnitelmia.
Hanke käynnistyi. Pentuetta vasta suunniteltiin kevään juoksuista, mutta otin heti yhteyttä tulevan emon kotiväkeen. Sain kilometrin pituisen viestin emästä, tulevasta isukkiehdokkaasta, terveysriskeistä, luonteesta, käytöksestä, harrastuksista. Videoita agilityradoilta, kuvia. Olin tutustunut Hannaan.
Sovittiin alkuvuoteen agitärskyt, että tapaisimme Hannan kanssa ja tapaisin tulevan Maman, Ilven. Varasin hallin ja laitoin Kasvattaja-Päiville viestiä, että tässä ollaan ihan tosissaan liikenteessä. Mutta ei me koskaan ehditty sinne hallille...
Muuttunut aikataulu. Puhelin piippasi metsälenkillä, Ilven juoksut olivat alkaneet, puoli vuotta etuajassa. Hämmennyin niin, että kotimatkalla ostin marketista paitsi sen maidon niin pennulle sopivan ruokakipon. Mikko kysyi, että menitkö nyt jotenkin sekaisin. Siinä sitten jännättiin viimeiset terveystarkit ja ensimmäistä kertaa taisin jo kaivaa kalenterin esiin, entä jos...
Isukki. Pentueen isä Vipu matkusti lemmenlomalle tänne etelään, ja sain iloksen kutsun tutustumaan paitsi iki-ihanaan Ilveeseen niin myös isäpappaan, joka osoittautui vallan hurmaavaksi herrasmieheksi. Niinpä olen tavannut nämä pennut jo kun olivat se kuuluisa pilke isänsä silmäkulmassa. Seurasin keskimmäisen astutuksista.
 |
| Ilve &Vipu, kuva Hannan |
Odotus. Malttamattoman pennunodottajan etu on paitsi kärsivällinen kasvattaja, joka jaksaa vastata loputtomiin kysymyksiin, niin myös aktiivinen yhteydenpito emon kotoa. Hanna jaksoi päivittää Ilven kuulumisia ja laittaa kuvia pyöristyvästä mahasta. Ultrakuva tuli lähes reaaliaikaisena puhelimeen.
 |
| Kuva Hannan |
Synnytys. Synnytyksen käynnistymisestä saatiin hyvin tietoja ja kätilötiimi päivitteli tietoja syntyvästä pentueesta läpi yön. Seuraavaksi päiväksi oli jo editoitua videomateriaalia tapahtumista. Kaikki meni ihan kamalan hyvin. Ilve sai viisi kaunista tytöntylleröä ja kolme pikkupoikaa. Tasainen pentue alkoi heti hienosti kasvamaan. Kävin vähän väliä katsomassa kuvia pentulaatikosta.
 |
| 30.1.2017, syntymäpäivä, kuva Hannan |
4 vrk. Pääsin jo ensimmäistä kertaa kurkkimaan pentulaatikon äärelle. Ihanat, pienet nassikat. Maitobaarissa ja pötkötellen. Ja sitten sama alusta. Ilve otti minut upeasti vastaan, luottavainen, rauhallinen emä. Päivi ja Hanna esittelivät jokaisen yksilön yksitellen. Olin ihan myyty. Pennuista oli paljon kyselyitä, joten en ihan vielä uskaltanut toivoa saavani meille yhden vekaroista.
 |
| 4 vrk, kuva Hannan |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti