Viiden minsan rataantutustuminen, jossa EI edes päässyt vaklaamaan järjestystä etukäteen. Ja kun vielä ensimmnäisenä radalle, niin meinasihan se rata unohtua puolessavälin, jolloin juoksin kuin heikkopäinen ja huusin samalla menemään, että enmuistarataaenmuistarataa. Sohvi ei onneksi antanut moisen kimityksen häiritä ja jotenkin onnistuttiin etenemään esteet oikein.
Oli kyllä erinomaisen hauska huomata, miten tällaisissa kisamaisissa suorituksissa, joissa on "tuomari, ratahenkilökuntaa ja ajanotto", ihan alkaa jänskättämään, mikä tietysti oli koko leikin juju. Sohville pojot lähdöstä ja kaikesta muustakin tekemisestä. Teki just niin hyvin kuin osasin ohjata. Yksi rima alas, kun jäin takaakierto-päällejuoksussa koiran tielle. Kaikenlaista varmistelua toki ohjaajan puolelta ja keppihipsutteluni sai "tuomarin" huokailemaan ärtymyksestä ääneen :D
Tokalla kiekalla saatiin jo ohjeistus matkaan ja kokeiltiin varsin villejäkin ratkaisuja estevälillä 5-8, joka oli radan pähkinä. Tällä toisella kiekalla jo palkkailin koiraa niin lähdössä kuin kontakteillakin. Yhdellä huonolla ohjauksellani päräytti pitkästä aikaa muurin kunnolla hajalle, jonka jälkeen hyppäsi saman kohdan todella tarkasti, että ei varmasti Mamselliin osu rämisevät muurinpalikat. Muuria onkin tehty aika vähän vaikeilla lähestymisillä, että hyvä tämäkin oli testata.
Olin joutunut ottamaan Popparin mukaan treeneihin, joten se pääsi toisten vielä tutustessa rataan tekemään muutaman kontaktin ja putkia. Ehkä intopiukkana ja Heidiltä kommentit koiran potentiaalista, jos emäntä malttaisi oikeasti keskittyä tämän nuorimmaisenkin harkkaamiseen.
Hyvänmielen treenit kruunasi Merjan ja Väiskin alkuvisiitti ja Leean ja Viksun loppuvisiitti. Leea käy Popparin velipojan Vikin kanssa torstaisin viereisellä kentällä tokoharkoissa. Siskokset pääsivät treenien jälkeen hetkeksi lekaamaaan pihalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti