Kauramoottori tekee tallin pyynnöstä vielä tammikuun muutamia opetustunteja kaurojensa eteen. Piipahdin tallilla hoitamassa ja lulluttelemassa tamman, huomatakseni, että aika moni ratsastaja oli ilmoittamatta jättänyt tulematta tunnilleen. Niin myös Jackien oppilas. Eipä siinä mitään, seepraviltti selkään ja kävelylle pimeään, sohjoiselle kentälle. Siellä me tarvottiin yhdessä. Kuunneltiin kauempaa kuuluvia yksittäisiä paukahduksia. Onni on heppa, joka ei turhaan hermoile mitään. Vaihdettiin suuntaa, pieniä ja isompia ympyröitä. Peruutuksia. Odottamista, luoksetuloa. Vajaa tunti lumisohjossa ja molemmilla oli lämmin. Sinne jäi perusteellisesti puunattuna tyytyväisenä odottamaan iltaheiniään.
Hauskaa nykyisin tulla tallille, kun ääneni kuullessaan yksi pää nousee muita korkeammalle. Ja hörökorvat seuraa tarkasti, kun oma ihminen saapuu. Ja oman ihmisen taskusta löytyy lähes poikkeuksetta omena.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti