maanantai 24. marraskuuta 2014

Tuuliselta Pyynikiltä kertailuja

Kauheesti kaikkea. Piti tulla tänne Pyynikille asti ennen kuin ehti koneelle pidemmäksi aikaa. Tosin nytkin aikaa on vain sen verran kun mies viihtyy juoksumatolla... Radat ja kuvat tulee sitten leiter.

Tehiksen treenit olivat ensimmäistä kertaa huikeat, ohjaajan asennemuutos tuotti tulosta. Tuosta keppikulmasta olen erityisen ylppis, meni sekä pakkovalssilla että lähettämällä+persjätöllä. (ratapiirustus)

Viikon luontobongaus oli vaellus Nuuksiossa, joka tietty on joiltain osin hyvinkin tuttua seutua, mutta nyt painuttiin länteen. Käytiin kiertämässä Saarilammen ja Kurjolammen reitti. Lammet olivat riitteessä. Samalla reissulla koluttiin luontokeskus Haltia.

Perjantaina satoi lunta, ja minä sahasin edestakaisin pahimmassa liikennesumassa. Kesärenkailijat prkl. Yhden auton työnsin penkasta, kun oli Ojangossa ja oli koiraväkeä ;) Koirat hoituivat samaan aikaan fyssarilla. Sohvi oli suorastaan hyvä! Juhuu. Patricia läpikävi nyt ensimmäistä kertaa Poon, eikä ollut ihan tyytyväinen sen toiseen takajalkaan, samaan jota on pompottanut pennusta alkaen. Polvi naksuu eikä kinnerkään saanut erinomaisia arvosanoja. Koira on kompensoinut heikkouttaan vahvistamalla vastapuolta, ja oli näin toispuoleinen. Kunnon fysiointi molemmille ja yksilölliset jumppaohjeet. Seuraava aika kalenterissa.

Fyssarin jälkeen koirat lepäsivät pari päivää, ja minä keskityin ratsastamaan. Tuntuma, tuntuma, tuntuma oli viikon teema. Lisäksi huutia edelleen laukkaympyröiden istunnasta. Paino valuu oikeassa kierroksessa edelleen sisälle. Ainoastaan ilman jalustimia saan istuttua ne pääosin suorassa.

Eilen yhteislenkillä koirametsällä kera seitsemän cairnin. Koirat vetivät lumisissa maisemissa kuin mielipuolet ja ihmisväki taituroi perässä. Uusiakin oli mukana. Ja kerrankin sai pakata puhtaat koirat metsältä mukaan. Ihana lumi.

Mielipuolinen meno näytti illammalla vähän kostautuneen, kun Poo kevensi levon jälkeen toista takastaan. Ja kun sama toistui aamulla piti pitää pikapalaveri ja miettiä suunnitelmat uusiksi. Tarkoitus oli viettää alkuviikko Helvetinjärvellä vaeltamassa, mutta jalkapuolella reissuun ei lähdettäisi. Onneksi täydenpalvelun koirahoitola Oma Äiti pystyi näin nopealla varoitusajalla ottamaan pirpanan hoitoon, ja me loppujengi pääsimme kuin pääsimmekin matkaan. Onpas ollut vähän outoa matkustaa vain yhden koiran kanssa. Kohta kyllä pitää soittaa ja kysyä kuin pahnanpohjimmainen voi.

Palailen kuvien ja vaelluskuulumisten kanssa. Pitäkää mössarnoista kiinni, täällä ainakin tuulee vimmatusti.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti