Intensiteetti

Tänään oli meidän yhdet parhaimmista agitreeneistä. Ei niinkään siksi, että koira tai minä olisimme tehneet mitenkään täydellistä rataa, vaan siksi, että Sohvi jaksoi keskittyä ihan koko treenin ajan. Innostus ja intensiteetti pysyi korkella alusta loppuun. Häntä heilui ja silmät loistivat. Ja koira pysyi upeasti kontaktissa ja tarjosi hienosti liikettä.

Noo, palataanpas sitten maanpinnalle ja tarkastellaan itse treeniä. Minä sain Mintulta piiskaa turhasta kiireestä ja siitä, että kovaa mennessä unohdan vaikeissa paikoissa edelleen välipalkata koiran. Pitää muistaa rauhoittua ennen vaikeita kohtia, ohjata hallitusti ja MUISTAA PALKATA onnistunut suoritus myös radan keskellä.

Meillä oli ratana tänään 3 viistoa hyppyä (muista koiran lähtölinja!), josta vaikeahko kääntö U-putkeen. No problem. Siitä jatketiin pituuteen, otetiin kulma hypylle ja sitä seurasi muuri. Kaikki meni kuin tanssi. Kunnes viimeisenä esteenä oli musta U-putki, jossa tehtiin persjättö. Koira sukelsi ensimmäisellä kerralla tykkinä putkeen, mutta ilmeisesti törmäili putken sisällä ja peruutti naama hiekasta harmaana putkesta pois. Sen jälkeen siihen putkeen ei enää mentykään sukkana, vaan jäätiin epäilevänä hengailemaan suuaukolle. Tätä sitten hinkkailtiin eri tavoilla ja menihän Sohvi sen putken moneenkin kertaan, mutta aina pienellä lisätyöllä. Jätettiin onnistuneeseen suoritukseen ja oltiin kokonaisuuteen tyytyväisiä.

Itsenäisinä harjoituksina rengasta ja keppejä. Rengas tuntuu jo aika varmalta ja se voitaneen ottaa meille jo rataan mukaan. Kepit osaan edelleen ohjata vain toiselta puolelta, jolloin koira alkaa jo liikkumaan suoraviivaisesti. Mutta jos vaihdan vaikealle puolelle, sekoilen ja koira sekoilee. Supertyytyväinen olin, että Sohvi jaksoi tahkota näitäkin useampaan otteeseen. Kehuin ja palkkasin ylenpalttisesti, ja molemmat poistuimme tyytyväisinä harjoituksista.

Treenin jälkeisellä yhteislenkillä Perro-vaarikin kulki magneettina Sohvin perässä, joten juoksut tekevät tuloaan. 5 kk edellisistä, huokaus.