Pakkauspuuhia

Matkalaukut kannettu esiin. Yritän haalia kaupunkilomalle soveltuvaa retonkia esiin. Samalla täyttelen koirien kyläilylaukkua, pääsevät äidilleni hoitoon. Tiedossa ainakin oravajahtia pitkin pihaa. Ainahan se on vähän haikeaa jättää koirulit, mutta onneksi tulemme jo sunnuntaina back. Täytyykin muistaa katsastaa Lontoon kirjakauppojen cairnkirjallisuus. Ja ehkä vähän heeleri-kirjallisuutta. Mulla on törkeä koirakuume ja jostain syystä olen löytänyt itseni selailemasta heelerisivuja :D

Eikä tätäkään viikkoa ilman agilitya. Eilen Ojanko cupissa töissä ja ehdin seuraamaan tuttujenkin suorituksia.  Onnittelut Minnalla ja Pipulle hienosta radasta ja kolmossijasta eilisellä mölliradalla. Nero-Sohvin poika- Nerpaus toimi erinomaisena kisamaskottina ja seurasi tarkkaavaisesti sylistäni koko Minnan ja Pipun radan.

Ja tänään vielä Popparin treenit ennen kyyditystä hoitoon. Koulutehtävissä luki rengas ja pussi sekä takaaleikkaukset putkeen. Sohvi saa tehdä vähän keppejä pihalla. Just tulikin sopiva pilviverho tuomaan vähän viileyttä treeneihin. Päästiin ensi viikolla Hillin Sadulle välitsekkiin noiden keppien osalta, jos päästäis taas vaikka etiäpäin. Onneksi agirotuun ilmoittautumiseen on vielä hetki aikaa...

Mukavaa viikonloppua. Lontooseen on luvattu +16 ja pilvistä ja ehkä jopa sadetta, täydellistä :D

Keppipäivitys

Tässäpä tämänhetkinen tila. Toisella puolella kokoverkot, toisella puolella alussa ja lopussa. Harjoitukset jatkuvat...

Ihunaiset

Jaksan edelleen hämmästellä miten erilaiset terrierit meillä kotona asustaa. Ympäristö on molemmille ollut kutakuinkin sama, koirien kanssa tehdään todella paljon ja kaikkea mahdollista. Koirat ovat kiintyneet kotiväkeensä ja kotiväelle koirat ovat perheenjäseniä, mutta laumanjohtajuus on selvä (tai no Sohvi kyllä luulee olevansa Mikkoa ylempänä, mutta Mikko ei tajua sitä ;)

Sohvi on aina ollut itsenäinen koiruli, joka ei koskaan ole ollut erityisen rapsuteltava saatika syliintuleva. Siltä suurin kunnianosoitus on kantaa herkkuluu viereen ja pyytää pitämään kiinni. On kuitenkin kiintynyt omaan laumaan ja pitää silmällä sitä ja erityisesti minua, jota myös tarvittaessa puolustaa. Agilityssa tekee kimpassa töitä tosi hyvin. On ihan ässäkoira harrastaa mitä vain. Ei osta mitään ellei itse koe sitä hyödyllisenä tai hauskana.

Popsi on sitten meidän halipulla. Leikkien väsyttämänä kiipeää päättäväisesti suoraan syliin, käpertyy kiepille ja huokaisten nukahtaa niille sijoilleen. Perheensä lellikki, jolle kukaan ei voi olla kovin vihainen. Syvästi kiintynyt perheeseensä, jää aina ikkunaan katsomaan kaipaavasti ja odottaa siellä, kun palaat. Superkiltti. Hönö. Ja niin rakas. Ei osaa itse päättää, mitä mieltä uusista jutuista on. Odottaa ensin joko Sohvin tai Mamman ratkaisun. Ja jos pelottaa liikaa, niin pötkii pakoon hippulat vinkuen.

Juuri nytkin katson uutisia Pomppu sylissä kuorsaten. Mikko selvittää yksityiskohtia fillarikisoista ja eilisestä fudismatsista. Sohvi nukkuu saunan jäljiltä viileässä eteisessä. Itse mietin hajamielisesti alkuviikon duunikuvioita ja loppuviikon Lontoon matkaa. Pitää käydä hakemassa NEUn alkuviikoksi sulamaan. Oma omituinen perheeni, jossa arki on ihan parasta.

Tuttujuttu

Cairnien yhteislenkillä Vaakkoin metsäpoluilla oli tuttua porukkaa. Mukana riekkuivat mein tyttöjen kanssa Perro-paappa, Ellulellu, Pipu ja Nerpaus sekä Ellilelli. Onneksi Minna ja Markus vetivät lenkin, olin eksynyt jo 100 m taivalluksen jälkeen (kiitos!). Pipu ja Pomppu uivat, muut lähinnä kastautuivat. Paitsi Elmeri, joka pysytteli turvamatkan päässä järvestä, että ei vain tulisi uitetuksi.Yhden jäljen Pipsa ja Sohvi kävivät katsastamassa, mutta tulivat muutamassa minuutissa takaisin. Koirapilli oli matkassa ja sillä kutsuin harharetkeläisiä takaisin.

Lenkin kunniajäsen: ihana Pappa.

Nuorison tärähtänyttä temmellystä.

Ryhmäkuvaan järjestäydy. Vasemmalta oikealle Elli, Pipu, Pappa, Sohvi ja Pops, alhaalla Nerpaus ja Elmeri.

Kiitos kaikille osallistujille aina niin rennosta seurasta :D

Nyt kirjoitain cairnlehteen lupaamani tekstin loppuun ja sitten saunan lämmitykseen. Mikko kotiutuu pian onnellisena, mutta kramppaavien reisien kanssa maantiepyöräkisoista.

Automatkailun uudet tuulet

Juhuu. Vihdoin. Variocage asennettu. Mikon mukaan kohtuulliset ohjeet ja pääosin helppo koota. Aikaa paloi parisen tuntia. Yhdessä nostettiin autoon, en tiedä saisinko yksin nostettua. L-koossa aika mukavat omat yksiöt tylleröille.

Häkki liinoitettu kunnolla kiinni, koeajo tehty ja vielä muutamaa kattoruuvia kiristetty. Vanha autohäkki lähtee kierrätykseen Minnalle.

Hieno HYLly

Käytiin juoksemassa Tehis Cupissa hieni hyllyrata. Hyllytettiin vihoviimeisellä esteellä, kun koira karkasi selkäni takaa putkeen. Silmät loisti ja oli niin kivaa että eihän siinä voinut kuin nauraa. Lisäsin tähän vielä tuon radan, jotta voidaan ottaa treeneissä uudestaan.

Kakkosradalla pieni mokia siellä täällä, mutta pidettiin kivaa ja otettiin kunnon pysäytykset puomilla. Tykkäsin. Huomasin videoista (kiitos Minna ja Markus!), että koira todella karkasi kahdella radalla kaksi kertaa selkäni takaa putkeen eli sekä tuossa ensimmäisellä kierrokselle että toisella. Mitäköhän tuohonkin pitäisi osata tehdä, hmmm.

Pipu teki hienoja ratoja ja vain yksi kontaktivirhe oli pieni kauneusvirhe. Nyt vain Pipsalle pysäytykset työnalle.

Sohvilla on nykyään niin paljon kierroksia tuolla radalla ja kun on vielä alkanut irtoamaan, niin hallittavuus onkin jo ihan eri tavalla vaikeaa kuin kädessä roikkuvan koirulin kanssa :D Nyt Sohvi pääsee ansaitulle agitauolle pariksi viikoksi.  Keskitytään seuraavaksi Pompun kanssa työskentelyyn.

Tulin Ojangosta myöhään iltasella ja suuntaan sinne aamuvarhain. Melkein olisi voinut jäädä suoraan hallille yöksi ;)

Valssi, valssi ja sitten valssi

Sohvin treeneissä teemana valssi. Ja sitä sitten piti tehdä sen joka esteelle. Yritin jupistella jotain toimivammista sokkareista, mutta kun valssi oli opetussuunnitelmassa, niin sillä sitten yritettiin mennä. Olen aina vähän myöhässä, joten koira ei taivu niin hyvin kuin se voisi. Tosi kökköä ohjausta, mutta koira kesti sen hyvin ja vaikkei sujuvasta menosta voida puhuakaan, niin pystyttiin suorittamaan rata virheettä. Pitäisi vain saada noi kuviot omaan selkäytimeen. Tässä mä olen ehdottomasti se heikoin lenkki, koira korjaa, minkä pystyy.

Pointsit Sohville siitä, että kentän sadelammikot eivät haitanneet, vaan hienohelma porskutti niistä läpi (oho!). Samoin teki tosi kivasta muutamia meille aika uusia putkikuvioita esim. mutkaputkesta piti kääntyä putken taakse. Tänään myös kehut hyvästä irtoamisesta pimeään putkeen.