Erottelua

Hyvä hyppytekniikkatreeni eilen. Sohvi hyppää teknisesti ehdottomasti paremmin kuin juniori. Käyttää kuitenkin herkästi takaosaansa epätasaisesti. Näitähän mun on lähes mahdoton nähdä ilman tällaista treeniä ja kouluttajaa. Samoin lähdössä koiran paino on tosia paljon edessä, johon sain hyviä vinkkejä harjoitella.

Putki-puomi -erottelua:

Sohvi hakeutuu herkemmin kontaktille, joten putkiinohjaukset tuli tehdä tosi voimakkaasti ja pitää ohjaus riittävän pitkään. Puomille kiipeää sujuvasti, kun nostaa ohjauksen ylös ja lähtee itse pinkomaan. Taidettiin kovasti tsempaten ja voimakkaasti blokaten saada pyöritys läpi :)

Ohen keppiharjoitukset sisäänmenojen suhteen ok, keskellä muutama hairahdus. Reippaan sisännmeno jälkeen minun pitää vielä aavistus rauhoittaa omaa menoani.

Jännää tämä jännitys

Ihmettelinkin, kun en ole yhtään jännittänyt viikonlopun kisailuja, ei edes lähtölistojen lukeminen ole aiheuttanut kipristelyä. Vähän vain nauratti nähdä meidät siellä kakkosluokassa. Luulin, että vähän turhankin nopea luokkanousu purki jännitystilani ja nyt voin rauhassa käydä kokeilemassa kakkosen ihmeellisyyksiä ja harjoitella sitten rauhassa.  Tänään kuitenkin löysin itseni selailemasta tuomarinna Huittisen ratoja ja jopas se jännittäjäkin sieltä jo löytyi. En mä osaa tollasta, mitenköhän toikin pitäisi ohjata, tosta me ei selvittäisi ikinä....Asenne kohdallaan, hah.

Agi.fi lehdessä on Teemu Linnan artikkeli ohjauksen yksinkertaistamisesta. Lehteä en ole selausta enempää lukenut, mutta aiheesta käydään värikästä keskustelua Agi.fi -verkkosivuilla. Tunteita herättävä laji. Me menemme tunteilemaan Sohvin kanssa illan treeneihin, hyppytekniikkaa ja putki-puomierottelua lupasi valkkumme Heidi.

Hieno pieni koira

Pompun kanssa on ollut kiva harrastaa agilitya. Kun en vielä oikein tiedä onko siitä varsinaiseksi kisaavaksi koiraksi, niin aika rennoin mielin ja löysin rantein on harrasteltu. Välillä pieni kuitenkin väläyttelee, niin kuin tänään. Teki innolla, haki jo vähän paremmin esteille, vaikea persjättökin onnistui, kun ohjaaja ensin uskalsi sen tehdä, kepit verkoilla hienot ja kontaktit aina niin hauskat. Putki-A-erottelussa haki oikean. Hyvänmielentreenit eilisen itsenipistelyn jälkeen. Hyvä pieni Popparini.

Iltalenkillä tavattiin tuossa lähimetsälenkillä ketturepolainen. Tillitteli rauhassa meitä keskellä tietä, vähän väisti metsän puolelle, kun ohitin sen karjuvien terrierien kanssa ja lähti peräämme. Oli pakko jo vähän hushussata sitä kauemmaksi, kun pelkäsin, että nappaa Pompun iltapalaksi. Kaunis eläin oli kyllä ja toivottavasti syö kaikki pupujuupelit lähialueelta.

Kriikun kraakun

Ääni ei ole vielä palautunut, joten melkoista kraakkumista Sepon treeneissä. Ei mitään hirveän ihmeellistä menoa meiltä, perushuttua. Niistot toimii, huonoilla valsseilla (eli niitä, joita osaan) koira kääntää huonosti ja lenkittää tosi paljon, kepeillä parit huonot sisäänmenot, putki-puomi erottelussa hakee mielummin kontaktiesteelle, joten putkiohjaus pitää olla vahva ja matala, paino koiranpuoleisella jalalla, käsiohjaus pysyy, kunnes koira putkessa. Kontaktit kivat, vapautin osan heti, osalla seisotin. Oli tarkka tyttö. Takaakierrossa potki hyvin vauhtia.

Onpas sitä surkea ohjaaja, äh. Onneksi koira ei niin vällää, kunhan tehdään yhdessä ja juostaan ja välillä lentää lihapulla kitusiin :D

BOT tuli taloon

Nyt se sitten saapui tännekin. Back on Track-verkkoloimi. Kotiinkuljetettuna. Kiitos Lotta (Pro Equus) ja Minttu. Kyseessä siis ns. funktionaalinen tekstiili, johon liitetyt keraamiset partikkelit sitovat kehosta vapautuvaa lämpöä ja heijastavat sen takaisin infrapuna-aaltoina kiihdyttäen verenkiertoa, laukaisten lihasjännitystä ja toivottavasti näin myös ennaltaehkäisten vammoja. Loimea käytetään myös lieventämään tulehdusperäisiä oireita.

Piti ottaa muutama edustava otos Sohvin päällä. Mutta Sohvi nukkui mejäilyjen jäljiltä ketarat kohti kattoa. Pomppu hääräsi omiaan. Puin loimen sille, mutta naperopa huokaisi tyytyväisenä ja nyt sekin nukkuu kuin tukki uusi mantteli niskassaan. Saiskohan ton kieputettua oman kaulan ympärille, jos vaikka auttaisi tähän raakuntaan.

Huomenna loimi jo tositoimissa ennen ja jälkeen treenin. Ja uinnin jälkeen kylpytakkina :)

Käheää Halloweenia

Pahuksen viirus päätti kiinnittyä kurkunpäähän ja ääntä lähtee enää kuiskaamalla. Koirilla päät alkaa kummastuksesta pyöriä, kun yritän puhua jotain.

Eilisissä aamuageissa kulki onneksi vielä ääni, ja päästiin Popin kanssa muistutteleman kontakteja alla olevan mukaisesti.

 

Puomille haettiin vauhtia lisää. Keinu edelleen erillisenä esteenä. Yllätyksen ipana kuitenkin järjesti erillisessä keppihrjoituksessa, pujottelemalla ensimmäistä kertaa puhtaasti ja ilman avuja 12 keppiä. Oho! Kävellen rauhallisesti menee, mutta silti palat alkavat loksahdella paikoilleen.

 

Tässä vertailuksi Sohvin nykyiset kepit. Vähän on tullut vauhtia lisää ja rytmittää jo paremmin alusta. Vedättämällä saan vauhtia lisää, mutta myös virheitä herkemmin.  

 

Iltapäivällä käytiin tekemässä jälkiä uusiin maastoihin Sipoonkorven Hindsbyn puoleisiin metsiin.
Kohta pitäisi käydä ne ajamassa. Onneksi tuossa lajissa ei tarvita meikäläisen ääntä. Melkoista pihinää enää irtoaa. Mikko lähti työmatkalle ja käsi- ja häntäpari kävi kentällä heiluttamassa heipat. Tytöissä olisi taas pärjättävä viikko.

Pyhäinpäiväviikonloppuna olen lisäksi sytytellyt kynttilöitä ja muistanut. Vähän herkistynyt muistojen äärellä, mutta vielä enemmän hymyillyt.

Marraskuu

Aamulla satoi. Tykkään sateen ropinasta katolla. Sadevaatteet päällä lenkillä. Sohvi huokaili alkumatkan, mutta piristyi metsässä. Otsalamppua tarvitaan nyt aamuisinkin poluilla. Pari sinnikästä työmatkapyöräilijää ja yksi juoksemassa koiran kanssa. Muuten tarvottiin keskenämme. Kumpparit jalassa töihin, korkkarit kassissa. Mä en vaan voi tälle mitään, mutta syksy on musta vaan niin ihanaa.

Töissä cairnkalenterin marraskuun pikkukuvassa kurkkaa Sohvi. Kuva syksyltä 2011.

Päässä soi Heikki Salo, tässä teillekin korvamato:

Ohi syyskuun

läpi repaleisen lokakuun

kaipuun kaljakori kilisee

yli taivaan

päivät niinkuin varisparvi

raahautuu

 

Mua vaivaa

ikävistä ikävin

milloin beibi palaat takaisin

etko tiedä

voi yksinäisen miehen viedä

marraskuu