Söhveli

Viimeistä vailla

2012-02-09T22:22:00.000+02:00

Maanantaina uitiin Pipsan kanssa. Pipsa viihtyi vedessä, Sohvi enemmän altaan ympäriämpäri juoksemalla. Haki lelun moitteetta muutamaan otteeseen, jonka jälkeen näytti siltä, että ui ite hakemaan, kun sitä sinne koko ajan viskot. Veden lämpötilaa oli laskettu edelliskerroista enkä tiedä vaikuttiko se meidän hienohelman viihtyvyyteen.

Lauhana startannut viikko kääntyi kipakoille pakkasille juuri kun piti suunnata agitreeneihin. Niinpä skipattiin ratahurvittelyt ja tehtiin yksittäisharjoituksia siivekkeiden ympärillä ilman rimoja. Takaakiertoa, välistävetoa, pimeää putkea, pintaharjoituksia, pöytää, keinua pöydällä ja muutamat kepit verkoilla. Meni ihan ok, harjoitusten välillä otti vähän häiriötä muista ja olisi niin mielellään käynyt moikkaamassa vieressä treenannutta velipoikaa. Loppulenkillä piti lämpöä yllä leikittämällä Lucaa.

Laumamme siis kasvaa viikon päästä yhdellä pienellä ja pörröisellä cairntyttösellä. Sappihappotestitulokset sain kasvattajalta tänään ja Poppiksen arvo ok. Kasvattajan mukaan pylleröt voivat kaikenkaikkisen mainiosti ja ovat siis kamalia riiviöitä.

Vielä pitäisi kotiutua täältä työmatkalta ja käydä kokeilemassa kuinka täti pysyy lumilaudalla pystyssä. Sohvi menee ensi viikoksi äidilleni hoitoon, kun me käymme korkeanpaikan viimeistelyleirillä. Siitä sitten suoraan äitiyslomalle. Aika rennosti valmistaudun pentuaikaan, kun vertaa aikaa vajaa pari vuotta sitten kun Söhvelöinen saapui. Kamppeet on jo olemassa ja uskon vakaasti, että apukasvattajasta on apua. Ja Mikko saa fanilaumaansa yhden uuden naisjäsenen.

Invat

2012-02-08T14:03:00.002+02:00

Läpikävin taannoin Söhvelöisen lelukoppaa pennun kotiutumista silmällä pitäen. Lempilelut näyttivät jokseenkin rakastetuilta terrierin tapaan.

Jalkapuoli Strutsi ja silmäpuoli Ankka.

Hyvä puoli on, että ei imuroi noita osia kitusiinsa, vaan on pienestä pitäen sylkenyt ulos. Josta tuleekin mieleen pikku-Luca-vintiö, jota Minttu aina välillä pyytää tyhjentämään mahalaukkunsa sisällön esille ja sieltä sitten kaivellaan mitä mielenkiintoisempia osia ja esineitä. Josta tulikin mieleen muistaa soittaa Tapiolaan ja ottaa Poppikselle täyskasko voimaan heti kotiutumispäivästä alkaen...

Popcorn

2012-02-07T09:11:00.000+02:00

Blogi ylpeänä esittelee: Prankster's Winterpoppy eli Poppis, jota myös Poppariksi kutsutaan

Kuva Kennel Prankster's

Jos kaikki menee hyvin, niin tällainen paukkumaissi meille pitäisi muuttaa vajaan parin viikon päästä...
Kyseessä siis sijoituspentu, joka pääsee meidän perheeseen rakastetuksi laumanjatkoksi.

Pienet kullanmurut

2012-02-05T20:42:00.000+02:00

Kävimme pentuja kurkkaamassa ja sinne jäi pieni pala sydäntämme. Valinta alkaa olla selvä, mutta odotellaan vielä eläinlääkärin käynti sekä pentujen isän kasvattajan näkemys pikkuisista. Pikkuinenhan tulee meille mitä todennäköisimmin sijoitukseen, kun samaan pakettiin tuntui löytyvän niin jalostukseen kuin harrasteisiin sopivia ominaisuuksia. Kiitos Taru taas kerran.

Mikko otti piiperöistä myös hulvattoman videon. Katsotaan osaanko modata siitä pätkiä tänne.

Sohvi pääsi samalla reissulla kampaajalle, ja hieno pieni otus kuoriutui esiin. Reissun jälkeen agitunnilla oli koiralla jo unihiekkaa silmissä, joten unohdettiin vaativimmat ratakiemurat. Muutama radanpätkä kovasti kehuen ja reilulla palkalla, ja loppuun kepit verkoilla. Keskeltä kepeistä puuttui verkot, mutta ei ongelmia. Otettiin hypyllä ja silti meni tooosi hienosti.

Minttu ja Paavo teki hienosti osin kinkkistäkin rataa. Ei voi kuin ihailla kaksikon reipasta työskentelyä yhdessä, hyvähyvä.

Virikkeet luolassa

2012-02-04T20:47:00.000+02:00

12 reipasta cairnia tutustui tänään Hanna Vuokilan johdolla virikeluolastoon. Hannalla oli luolaston lisäksi tutustuttavaksi kokonainen supi. Oli suorastaan hämmentävää, miten erilaisia reaktioita nähtiin. Vain kaksi koirista haukkua päräytti supin, osa ihastui lemuun ikihyväksi ja piehtaroi elukan kimpussa ikuisuuksia. Osa nuuhki kiinnostuneena, mutta jatkoi sitten matkaansa. Ja osa tyytyi vain epäluuloisena nuuhkaisemaan etäältä.

Luolastoon kurkki kaikki. Osa tyytyi tutustumaan sisäänmenoaukkojen lähialuetta, osa uskaltautui pidemmälle ja muutama vietti oman vuoronsa kokonaan luolaston eri osissa. Hannan mielestä kaikki tämänpäiväiset koirakot voisivat viihtyä lajin parissa jatkossakin. Osa saisi purettua ylitsepursuavan energiansa luolaston hajujen ja erilaisten rakenteiden ja pintamateriaalien sokkelikossa. Ja osalle luolaston haasteet voisivat tuoda itseluottamusta lisää. Ja isolle osalle luolasto tarjoaisi vaihtelua arjen kuvioihin ja kertakaikkisen kivaa puuhaa.

Erityisesti mieleen jäi viimeinen, arka Remy-tyttö, jota pelotti alkuun koko paikkaan tulo. Ja niin vain kokosi pieni koira itsensä ja alun maanittelun jälkeen uskaltautui luolastoon sisään. Ja sinne se sitten lähti, takajalat jännityksestä väpättäen. Kesti piiitkä tovi ja ulos putkahti luolaston toiselta puolelta silmät loistaen ja häntä tötteröllä iloinen pieni otus, joka halusi luolastoon hetiäkkiä takaisin. Ihan tuli itsekin hyvälle mielelle.

Kiitos kaikille osallistuneille cairnisteille mukavasta tapahtumasta!

Väiski tutustuu supiin. Luolaston kehittäjä Hanna Valkila seuraa tuttavuuden kehittymistä.

Josko vähän piehtaroisi tässä jumalaisessa tuoksussa.

Saman reaktion aiheutti pelkkä synteettinen ketun tuoksu pullossa!

Mylpyrä keli

2012-02-03T16:13:00.001+02:00

Voihan vitsi miten sekoitti lumipyry liikenteen. Katseltuani työmatkalla autoja poikittain siellä sun täällä ja rekkoja tukkimassa liittymiä, päätettiin Minnan kanssa siirtää illan uintireissu ihan suosiolla maanantaille. Mukava, että koirauimalalta löytyi joustoa.

Niinpä sitten vaihdettiin pulikoinnit metsäkahlailuksi. Onneksi alemmat pakkaslukemat mahdollistivat jo ihan kunnon lenkin. Vielä lumityöt päälle ja saunaan. Viikonlopun ohjelmaan kuuluu lisäksi cairnien virikeluolastokurssilla auttelu, pentulaatikon äärellä piipahtaminen <3, Sohvin trimmi ja agitreenit.

Lajin vaihto

2012-02-01T21:02:00.000+02:00

Näillä pakkasilla agihalli on JÄÄkylmä, joten vaihdoimme suosiolla agitreenit rally-tokoon. Suvi-kiltti-pieni toi meille kamppeet ja veti treenit. Siellä sitten möngersi 5 cairnikkoa toppavaatteet päällä rally-toko rataa.

Kivaa oli, mentiin pari rataa ilman hihnaakin, kun sotkeudun aina siihen remmiin. Ja meillä meinaa Sohvin kanssa mennä aina vähän juoksuksi, kun nopeammin on jotenkin kivempaa :D

Tehtiin sivussa muutama siivekkeen kierto takaakiertona ja sylivalssina. Taitava pieni hörökorva osasi hienosti.

Jäähdyttelylenkillä jäähdytys toimi (-17,5C) ja koiratkin alkoivat jo vähän tassuja nostelemaan. Onneksi sunnuntaina saa treenata T-paidassa lämpimässä sisähallissa.

Quattro keli tammikuun yhteislenkillä

2012-01-29T15:39:00.000+02:00

Pirttimäen yhteislenkille osallistui kolme pakkasta ja hiihtäjiä uhmaavaa koirakkoa: Pipsa, Elli ja Sohvi. Auton mittari näytti -12,5C, kun lähdettiin matkaan. Taisi olla eniten miinusta kuin koskaan aiemmin näillä meidän vetämillä lenkeillä.

Paikka kuhisi hiihtäjiä, joten oli iloinen yllätys löytää lumikenkäilijöiden metsään vetämä polunpohja. Kiitos Pipsan perheelle hyvästä vinkistä. Kauniin lumisessa metässä oli mukava tarpoa ja koirat saivat olla koko lenkin vapaana. Pipsa ilmeisesti sai vainun jostain metsäneläimestä, kun katosi hetkeksi ajopuuhiin. Vähän nyrpistellen palasi kutsusta, olisi selvästi halunnut jatkaa lenkkiä ihan toisessa seurassa :D

Polku tarjosi paikka paikoin haastavaakin kuljettavaa, joten koko revohkalla tuli kuuma kylmän sijaan. Kiitos reippaille kanssalenkkeilijöille! Kotiuduttuamme koira hetken narskutteli ydinluutaan silmät lupsien ja nyt kuorsaa kanttuvei.

Pöllyää vain, kun neliveto etenee.

Tämänpäiväistä meno: Pipsa lähdössä keulilta omille teilleen. Sohvi seuraa, että minne sä nyt, mäkin tuun, ehkä. Ja Elli kääntynyt varmuudeksi tsekkaamaan, mis mun Mamma.

Kiivetkää tekin tänne.

Reippaat lumikuonot.

Kotikutoista

2012-01-28T20:37:00.000+02:00

Meillä voidaan nykyisin harjoitella kontakteja myös kotona. Apuna puulauta ja kontaktialusta. Ja tavoitteena siis two on two off sekä puomille että A:lle. Keinu on vielä kysymysmerkki, kun olen saanut perusteluita puolesta ja vastaan enkä vielä päättänyt. Tdn otan senkin pysäytyksellä.

Lauta nostettu loppupäästä, jota saan koiralle kulmaa pysäytykseen. Voidaan tehdä myös toisinpäin laskevana.

Huomaa taustalla neidin pehmolelukokoelma levitettynä ympäri olkkaria :D

Halli haltuun

2012-01-28T20:22:00.000+02:00

Nyt on sitten vedetty ekat treenit Ojangon koiraurheilukeskuksen Vuokkoset-areenalla. Ja voi kyllä antaa paikalle arvosanaksi kiitettävä.. Kenttä oli riittävän iso, nurmipinta toimi ja esteiden kunto oli hyvä. Ja siellä oli LÄMMIN, voi ihanuus. Kylmässä hallissa jäätyy sormet ja koirat pitää pukea ja on ainainen huoli onko koira riittävän lämmitelty, kun lähdetään tykittämään radalle. Lisäpisteet myös omille oville joka kentälle sekä ns. vaihtoalueelle, joka varmasti helpottaa ryhmien vaihtoa. Tänne me tdn palaillaan harkkailemaan muodossa tai toisessa.

Nyt hallissa ei agiliitänyt muita, mutta siellä tehtiin kunnostustöitä, ja Sohville meinasikin radanreunalla tikkaille kiipeileva hemppa olla liikaa. Sinkosi ekasta startista kertomaan mielipiteensä asiasta. Yritin anella Mintulta, että odotetaan, mutta ehei, kuulema häiriössä treenaamista tulee harjoitella.

Tehtiin samaa rataa kuin keskiviikkona, mutta pidempänä versiona. Eli välistä vetoja. Ja nyt oli verkko-kepitkin radalla. Targetpalkka keppien alussa ja lopussa. Ihan jees treeni meiltä, ei superhyvä, mutta kulmikkaan keskinkertainen. Välistä vedot onnistuvat, mutta ovat edelleen kömpelöitä ja vaativat voimakkaan ohjauksen. Sohvi haki kepit suht hyvin. Mutta jostain syystä Sohvin etenemisnopesu kepeillä oli tänään vähän laiska. Muutenkin pää pyöri ja keskittymisessä oli toivomisen varaa. Lopettelin takaakiertoharjoitukseen ja putkihurvitteluun.

Muilla sen sijaan meni erityisen hienosti. Erityisesti kepeillä nähtiin supersuorituksia kaikilta. Topilta suorastaan kuuluin sellainen oikea keppisaundi, kun otti ne niin vauhdilla ja tiukasti. Targetpalkka oli koirista niin ihana, että melkein kaikki ehtivät jossain välissä rosmota palkan ohimennessään tai kuten Lempi jonka piti tarkastaa targetalustat moneen kertaan, josko niihin taas olisi ilmestynyt joku herkku.

Mukava laumalenkki hienossa pakkassäässä kruunasi päivän. Loppuun kuva/ koirakko (paitsi Miaa ja Ellua en ehtinyt kuvata, sorisoirisori). Valitettavasti meno oli niin vauhdikasta kaikilta, että melkein kaikki vähänkään tarkat kuvat on kepeiltä

Altsu oli päivän keppihirmu. Ja voi taivas tuota Sannan vaavamahaa. Meidän tiimissä kun on tapana harkkailla synnytykseen asti. Mahtava tsemppi ja kunto!

Suvi ja targettien valtiatar Lempi,

Linda ja Topi.

Linda onnistui nappaamaan tarkan etenemiskuvan minusta ja Sohvista. Olkapäät ehkä suurinpiirtein niin kuin pitää, vastakäsi nappaa koiran, katsekontakti säilyy ja kuitenkin edetään.

Tiimin uusin ja nuorin jäsen Luca, joka Mintun kanssa teki targetpalkalla siivekkeiden läpijuoksua ja irtoamista. Myös putki niin suorana kuin mutkalla menee pikkumieheltä jo mallikkaasti. Tervetuloa tiimiin Luca.

Kuka arvaa?

HERÄTYS

2012-01-28T09:22:00.001+02:00

Lauantaiaamuna varhain herään siihen, että koira tapittaa lähietäisyydellä. Eiköhän me nukuta vielä - mutinaani seuraa iloinen hännänheilutus. Harmi, että mies on työmatkalla enkä voi yrittää ujuttaa tehtävää hänelle. Yritän vielä kaivautua syvemmälle vällyihin, mutta sinnikäs terrieri kaivautuu perässä.Eikun kamat niskaan ja kauniiseen auringonnousuun. Koira saa juosta metsässä vapaana ja jahdata aamuäreitä oravia samalla kun minä yritän herätellä itseni. Lenkin piristämänä kahvinkeittoon ja aamupalat molemmille. Kun pääsen kahvikupin ja hesarin ääreen, koira kiipeää sänkyyn, asettuu kiepille tyynylleni ja onnellisesti huokaisten käy nukkumaan. Just.Toisaalta nyt voi viettää kiireettömän aamun, puuhailla pientä ja valmistautua rauhassa päivän agiharkkoihin, jotka siis pidetään cairnporukalla uudella Vuokkoset-hallilla. Treeniraporttia seuraa.

Vaavat

2012-01-27T21:28:00.000+02:00

Oi ihanuus, tänään pääsin nuuskuttelemaan pennuntuoksua Prankstersilaan. Vaavat ovat kasvaneet ponteviksi 5-viikkoisiksi viikareiksi. Vilistelivät kaikki hännät pystyssä vastaan, möyrivät syliin ja reijittivät sormet. Töppöjaloilla pistivät menemään minkä pääsivät, kellahdellen välillä nurin. Selälleen käännettyinä sudittelivat pontevasti vastaan, jollei maharapsutus pistänyt takajalkaa vispaamaan. Murinaa ja purinaakin kuultiin. Pennut ovat saaneet seuraa paitsi emostaan niin kasvattajalan kahdesta aikuisesta koirasta. Ella-emo oli yhtä ihana kuin aina ennenkin. Erityisen hauskaa oli katsoa, kun mamma leikitti lapsosiaan.

Siis aivan ihania kaikki tyyni. Vaikea olisi valita noin reippaista söpöläisistä. Onneksi kasvattajalla oli jo näkemys pennuista ja niiden eroista. Tietää lisäksi mitä minä haen ja tuntee myös Sohvin. Vähän vielä seuraillaan luonteenpiirteitä lähiviikkojen aikana. Mutta on meillä on jo muutama suosikki... Ja ne ulkonäköjutskat jätän ihan Tarun kontolle :D

Sohvi nuuhki mut tosi tarkkaan, kun palasin. Eipä tiedä vielä Söhvelöinen mitä tuleman pitää.

Muutaman sisäkuvan maltoin ottaa, kun pennut oli leikkihetken jälkeen väsytetty.

Iso pieni koira

2012-01-27T14:22:00.000+02:00

Aina välillä lenkkimme sivuaa Pitkäkosken isoa koirapuistoa Keskuspuistossa. Silloin kysyn terrieriltä, että mennäänkö koirapuistoon? Sen jälkeen sitä ajatusta ei voi enää peruuttaa, vaan sen jälkeen kipitetään kaameaa kyytiä puistolle.

Eilen luulimme tehneen hutikäynnin, kun puisto kumisi tyhjyyttään. Mutta viereisestä isojen puolelta sen sijaan kuului leikin melskettä. Niinpä marssimme rohkeasti portille ja huikkasin siellä seisoneille immeisille, että mahtuiskos yksi tällainen pieni joukkoon?

Porukka toivotteli meidät hyväntuulisesti mukaan toteamalla, että tulokkaan ego on kuitenkin aitauksen suurin. Yritin siinä piipitellä, että meidän tytteli on kyllä enemmän pehmeä kuin kova. Mutta kun Sohvi juoksi tassut edellä isoimman nöffin kuontaloon, niin eipä nuo tainneet uskoa. Hyvät leikit kuitenkin irtosi, vaikka maavara jäi isojen perässä hangessa viipottaessa vähän liian matalaksi.

Sohvi lähestyy kyllä kaikkia pelottomasti ja itsevarmasti, mutta peruuttelee kyllä, jos pärinät alkavat käydä vakavammiksi. Ei haasta riitaa eikä hevin provosoidu, ja voisi noille pojille sanoa vähän tiukemminkin. Sohvi viimeksi riekkui Paavon kimpussa lenkillä ja Pave ottikin vähän jyrkemmän lähestymisen. Kurnutteli meidän neitiä siinä aikansa, kunnes lopulta saamistaan lumipesuista sisuuntunut tytteli jo oppi antamaan takaisin.

Hyvin

2012-01-25T22:44:00.000+02:00

Agitreeneissä paahdettiin kolmen cairnin voimin. Tehtiin välistä vetoja ja takaakiertoja. Välistä vedoissa tarvitsen vielä puolivalssin ja äänituen, jotta saan koiran varmasti mukaani. Takaakierrot menivät tänään hyvin. On hieno tunne, kun jokin aiemmin hankalalta tuntunut kohta yht'äkkiä alkaakin sujumaan.

Linda teki hyvää työtä Topin kanssa tänään. Velipoika hoksasi välistä vedot melkein kerta laakista. Emännällä taisi kestää kauemmin ;) Minttu teki tosi sujuvaa rataa Paveliinin kanssa.

Kennelyskästä oli varoituksia. Valitettavasti taitaa taas olla liikenteessä.

Viiideo

2012-01-25T16:00:00.002+02:00

Tässä ensimmäistä livekuvaa. En osannut laittaa suoraa kuvaa, joten linkin kautta. Kyseessä pätkä meille kovin työläistä treeneistä Satulinnassa. Teemme tuossa välistä vetoja ensimmäistä kertaa ikuna, joten suonette kulmikkuuden. Laittakaa hyvät ihmiset äänet pois ettei kaamea kiekumiseni kuulu :D Hah, onnistuin saamaan musat päälle...

Kamalan noloa, mutta jostain se on aloitettava.

Minttu kuvasi. Kiitos.

YouTube_Satulinna_22.1.2012

Suurpiirteisyys

2012-01-24T20:34:00.000+02:00

Mies mielellään listaa minua ja Sohvia yhdistäviä luonteenpiirteitä Siellä on ainakin sisukkuus, joka saattaa ajoittain kääntyä itsepäisyydeksi ja kärsimättömyys, oli kyseessä sitten oman vuoron tai ruoan odottaminen.
Kolmas on varmasti suurpiirteisyys.

Treenataan nyt tuota laatikon sulkemista naksulla. Opetin ensin koiran koskeman kädessä olevaa post-it lappua kuonolla, jonka jälkeen lappu siirrettiin avoimeen laatikkoon. Nyt Sohvi jo tökkää lappua kuonollaan, kun osoitan laatikkoa. Sohvi äkkäsi nopeasti, mistä on kyse. Minulta vain vaaditaan kärsivällisyyttä ja tarkkuutta, sillä koira tökkii paitsi lappua, myös sitä pitävää kättä tai on vain tökkäävinään lappua, ja sitten pöyristyneenä tuijottaa, että miksi et naksauta, mähän tökkäsin!! Yritän itse olla tässä vähemmän suurpiirteinen, jotta kriteeri täyttyisi mahd oikein.

Naksulla opettaminen on vaan niin hauskaa ja nopeaa. Aika harvoin naksutinta käyttävänä olen aika kömpelö naksuttelija, mutta onnistuu se näinkin.

Kotitöitä

2012-01-24T18:41:00.000+02:00

Kysymys käytäiskö koulua saa yleensä innostuneen vastaanoton Sohvilta. Koulunkäynti tarkoittaa meillä pieniä temppuja ja harjoituksia kotona. Vähän laiskasti on tullut viime aikoina opeteltua uusia temppuja, joten lähinnä vanhoja oppeja läpikäydään. Nyt ajattelin kyllä kaivaa naksuttimen jostain pölyyntymästä ja opettaa sillä koiran sulkemaan laatikot. Ehkei se ihan välttämättömin taito ole, mutta saapa rekku aivovoimistella välillä.

Nyt olen lisäillyt lukujärjestykseen muutamia uusia harjoituksia, joista elättelen hyötytoiveita agikentille. Ensimmäinen on leikki tällä kontaktialustalla, 5-10 etutassukontaktia ja palkka tippuu suuhun. Nyt hakee jo alustan hyvin, mutta seuraavaksi siihen pitäisi malttaa jäädä vielä olemaankin, vaikka minä liikun.

Toisena uutena asiana treenataan paikalla pysymistä härkkien. Toisin sanoen jätän koiran odottamaan ja sen kuuluu vain odottaa tapahtuu ympärillä sitten mitä vain. Kotonahan koira odottaa kiltisti naminpiilotusleikit ja lelunheitotkin, mutta agihurmoksessa lähtökäskyn odottaminen tuppaa välillä olemaan liian kova pala ja tirriäinen aikaajoin aavistaa/varastaa. Tein harjoituksen kotona kuten oltaisiin kentällä, jätin koiran istumaan ja matkin päättäväistä kulkuani ensimmäiselle esteelle, pysähdyin, katsoin koiraa ja nostin käden, niin jo läks. Nyt ollaan jo siinä vaiheessa, että kädet saa nousta ja laskea, voin vaihtaa puolta ja ottaa sivusuunnassa juoksuaskeleita. Terrieri seuraa tarkkana, mutta tietää, että malttaessaan odotella pian kiikutetaan lihapullaa suuhun. Tai kuuluu vapauttava käsky kirmata luo.

Ja tähän sopii se meidän lempislogan: Kyllä se kotona osaa :D

Vaikea laji

2012-01-22T19:39:00.000+02:00

Ajattelin agia aloittaessani, että eikös se riittää, että koira suorittaa esteet oikeassa järjestyksessä. Niinpä me pitkään harkkasimme vähän kuin este kerrallaan, että kun yksi este saadaan tehtyä, niin tuuletetaan ja sitten vasta katsotaan, että missäs se seuraava olikaan ja mites kummassa sinne päästäisiin.

Satulinnan treeneissä työstettiin ratatyöskentelyä jo pidemmälle ja mietittiin, miten koiralle viestittää riittävän ajoissa seuraavan suuntiman. Ennakoivaa valssia sitten hinkattiin niin ilman koiraa kuin koiralla. Katso mistä koira ponnistaa, koiranpuoleinen käsi, kyykisty, takajalka, lähetä koira, käänny, pidä takakäsi kurissa, katso koiraa, muista olkapäälinja, liiku...argh, miten vaikeaa. Ja miten kömpelöltä se oma työskentely tuntuikaan ja miten ne kädet heiluukaan ihan holtittomasti. Lisäksi ajaudun edelleen herkästi liian kauas esteestä. Tästä kaikesta jäi järkyttävää videomateriaalia, joten olen voihkien näin jälkikäteen katsonut.

Takaakiertoihin tuli kertaheitolla vaikeusasteta, kun rata jatkuikin hypyn jälkeen alkuperäiseen suuntaan eli et voinut vetäistä koiraa suoraan esteen yli vaan kuin sivuttain, jotta suuntima saatiin heti oikein ja vauhti säilyi. Ensimmäistä kertaa radalla myös ns. välistävetoja puolivalssilla. Ne menivät kömpelöstä ohjauksesta huolimatta paremmin kuin nuo takaakierrot.

Muutama keppiharkka loppujäähdyttelyksi meni suht hyvin.

Huhhuh, kyllä veti Satu taas hikisen tunnin. Minttu ja Paavo vetivät hienosti ja saivat paljon onnistumisia. Me taas olemme Sohvin kanssa ehkä aavistuksen liian vaativassa sarjassa.. Mutta niin on emäntä sisukas kuin on terrierinsä, joten treenit ja lopputulos tiukkaan mietintään, yritetään ottaa opiksi ja poimitaan tuolta pieniä palasia mukaan omiin treeneihin.

Satu näyttää.

Ja Minttu seuraa ohjeita.

Askelmerkit.

Ja sitten askelletaan rytmissä. Pave ihmettelee, että mitä kummaa..

Ja kun menee riittävän kierteelle, niin toimii!

Sohvi hakee keppejä jo itse.

Verkottomia kohtia vahvistettiin vielä palkalla ja minä vahdin, ettei tule ulos.

Jäähdyttelylenkki.

Lumikuonot. Älkää välittäkö urveloilmeestäni, olin edelleen ilmeisen pöllämystynyt tiukasta tunnista.

Voihan Vanna

2012-01-21T20:33:00.001+02:00

Aamusta suuntasin Ojangon Vuokkoset-hallin avajaisiin ja katsomaan agikisaamista. Halli vaikutti ihan mukiinmenevältä, kiva päästä sinne ensi lauantaina harkkaamaan. Ja ykkösten rata näytti niin mielenkiintoiselta, että olisin heti halunnut koittaa sitä Sohvin kanssa :D Yhtään cairnia en radalta enkä starttilistoilta bongannut.

Hirmu vähän oli väkeä, ilmeisesti aamun sankka lumipyry piti katsomot tyhjinä. No, pääsipä seuraamaan kisaamista aitiopaikalta ja myyntikojuilla oli väljää. Mukaan lähti Pompan mantteli ulkoiluun (vanha takki on käynyt pieneksi ja periytyy Hännänhuipulle), pullokaupalla edullista Nutrolinia ja kasapäin luita. Lisäksi kotimatkalla haettiin paikallisesta eläintarvikeliikkeestä uusi isompi kevythäkki, jonne mahtuu kaksi lyyliä tilavasti.Vielä kun saadaan matot vaihdettua pentumallisiksi, niin koti alkaa olla valmis vastaanottamaan Himpulan <3

Loppuvuoden rapasäissä kaipasin palavasti Käpylän kodin ammetta, jossa kurat oli niin kätevä huuhtaista. Täällä uudessa kodissa koira vilistelee pitkin kylppäriä ja koiran tassujen lisäksi kastuu aina myös suihkuttelijan omat jalat. Lisäksi rapaa on joka paikassa. Amme on tilattu tännekin, mutta se odottaa kylpyhuoneremonttia, jonka toteutusaikataulua ei vielä ole asetettu. Väliaikaratkaisuksi hankin lastenammeen Ikeasta, joka on tasainen pohjaltaan ja jonne Söhvelöinen mahtuu juurikin. Tällaisilla säillä koira kantaa metsälenkiltä melkoiset lumipaakut matkassaan, joten vanna kutsui kulkijaa tälläkin kertaa.

Maavara ei meinaa riittää.

Mutta vauhti ja into korvaa puuttuvan säkäkorkeuden.

Demokuva kertoo mitä mieltä koira näistä kylvyistä on.

4 wk

2012-01-18T21:29:00.001+02:00

Pennut täyttävät 4 viikkoa. Ensi viikolla suuntaan pentulaatikon ääreen tirriäisiä ihastelemaan. Katsotaan erottuuko meidän Hoppuli jo joukosta...

Nollaratoja tarjolla

2012-01-18T21:17:00.001+02:00

Tänään cairnikoiden ryhmärämän agility tehtiin ilman Minttu-opea. Sen sijaan kukin meistä toimi vuorollaan valekouluttajana. Yllättävän hyvin oltiin sisäistetty miten toimia, kun joku kohta ei toimi. Vaihtokuri vähän löystyi, kun Minttu ei ollut hoputtamassa :)

Tehtiin helpohkoa aiemmin tehtyä rataa, joka oli ohjaukseltaan suoraviivainen, mutta tarjosi monipuolisesti esteitä ml kontaktiesteet, rengas ja pituus. Ja niin taisi käydä, että nollaratoja tarjosi useampikin koirakko. Stiplujakin toki oli, mutta ne korjailtiin tyylillä pois. Hyvä Me!

Tein yksittäisharjoituksena lähetystä putkeen, takaakiertoa ja kontakteja. Sekä uutena sylivalssiharkkausta, jota ollaan vähän harjoiteltu kotona. Nyt otin hypyn kanssa ja toimi ihan kohtuullisesti. Pidin harjoitukset mahdollisimman lyhyinä ja intensiivisinä. Koiralla riitti virtaa ja sain lopetettua treenin hyvässä vireessä.

Jäähdyttelylenkki tehtiin mukavassa säässä ja kauniin lumisissa maisemissa. Tästä hyvin mielin seuraavaksi työkeikalle Etelä-Pohjanmaalle ja Sohvi jää Mikon rapsuteltavaksi.

Pakkasen purema lenkki

2012-01-15T16:59:00.001+02:00

Käytiin lenkkeilemässä Pirttimäeltä Luukin suunnalle, kun yritän löytää meille kivaa reittiä cairnien yhteislenkille kuun lopulle. Nyt reitti oli ihan huippukunnossa, mutta tätäkin polkua "uhkaa" ladut, jos lumitilanne tästä paranee.

Harjoittelimme samalla uuden videokameran käyttöä. Muutamia älyvapaita pätkiä saatiin tallennettua, mutta ei vielä mitään julkaisukelpoista :)

Karvoille kyytiä

2012-01-14T20:12:00.000+02:00

Olin auttelemassa Cairnkerhon trimmauskurssilla, jossa ahkerat kurssilaiset opettelivat keritsemään (pahoittelen epäammattimaista termiä :) karvakuonojaan. Prankster'sin Taru veti hyvän kurssipäivän selkeine teorioineen ja hyvine käytännön vinkkeineen. Kaikki kurssilaiset nyppivät ahkerasti ja kurssin lopuksi vein roskiin toistakymmentä pussillista karvaa, joten muodonmuutoksia oli saatu selvästi aikaan.

Kiitos kaikille ahkerille kurssilaisille ja erinomaisille opettajille Tarulle ja Tarjalle! Suurkiitos myös trimmauspöytiä kurssilaisten käyttöön lainanneille Tarjalle, Mintulle ja Sannalle. Teidän avulla kaikille saatiin pöydät käyttöön.

Kotiväki avusti tarvittaessa.

Martta, kurssin kuopus ja armoitettu linssilude <3

Sohvin uinti- ja verijälkikaveri Pipsa ottaa lungisti.

Huiskuhäntä odottaa trimmiä :)

Kysyks kukaan multa osallistumishalukkuutta...

Suloinen Siiri, mallioppilas.

No, katsokaa nyt tota Martta-lepakkoa.

Sohvin Topi-veli syynissä.

Riku (Sohvin velipoika tämäkin) ottaa kynnenleikkuut rennosti.

Marttaakin alkoi ramaisemaan.

Sandran alkuperäinen ilveskorva ja mallikorva.

Pitkä penni

2012-01-12T15:15:00.000+02:00

Kuten kaikki muutkin Mustin ja Mirrin asiakkaat sain sähköpostitse tiedon ostosuorittista kertyneistä bonuksista. Tuijotin epäuskoisena kohtaa, jossa todettiin minun käyttäneeni muutamassa kuukaudessa 2000 euroa kyseiseen liikkeeseen. Piipahdanhan siellä toki säännöllisen epäsäännöllisesti, mutta eikanytsentään. No ei, eli viesti pilkkuvirheestä seurasi perässä.

Toisaalla työkaverini totesi, että eihän sellainen koiran kanssa harrastelu voi paljoa maksaa. Eihän?

Olen joskus kieltäytynyt laskemasta paljonko koiranpito maksaa, ei kai nyt lapsista tai kumppanistakaan sellaisia laskutoimituksia tehdä. Tosin meillä Mikko the talousvastaava taisi joskus esittää minusta jotain käsittämättömiä kulukäppyröitä :D

Kyllähän koiramainen elo toki maksaa. Koiran hankkiminen maksaa, sen sapuskat, luut ja virikepallot, pannat ja remmit, häkit autoon ja harrasteisiin, manttelit pimeään sekä vesi- ja pakkassäälle, hoitopaikat, trimmaukset, vakuutukset ja rokotukset. Puhumattakaan mahdollisista eläinlääkärikuluista, jotka voivat nostaa kulut pilviin.

Ja ne harrastukset. Koirakavereiden tapaaminen, lenkkeily, metsässä vaeltaminen ja verijälkitreenit eivät juuri kukkaroa kevennä, mutta kaikki muu sen sitten tekeekin. Yhdistyksiin kuuluminen, näyttelyt, luolailut, uimavuorot, tokotreenit ja meillä tietysti agility etunenässä. Hallivuokra, kurssit ja ohjaajakulut sekä kulkeminen harrastuksiin nielevät ihan kiitettävän summan harvase kuukausi.

Toisaalta harrastaminen on ollut ihan älyttömän kivaa, töiden vastapainoksi lähes terapeuttista puuhaa. Harrasteet antavat paljon ainakin itselleni eikä tuo aktiivisessa kodissa elävä koirakaan kovin pahastuneelta vaikuta. Mieli on virkeä ja kuntokin pysyy kohtuullisena. Tulee ulkoiltua ja tavattua koirakavereita säännöllisesti. Uusia kokemuksia ja välillä huikeaa onnistumisen iloa. Saa se nyt sitten vähän maksaakin.

Ja loppuun tunnustantunnustan, että kevensin juurikin tiliämme tilaamalla muutaman oman agiesteen pihaamme koristamaan. Siivekkeet ja puomin alastuloa jäljittelevän liuskan sentään onnistuin kinuamaan puusepäntaidot omaavalta tutulta (kiitos Kari!), mutta putki ja kepit menivät ihan tehdastilauksena. Onneksi sentään saimme kimppatilauksen, että rahdissa säästetään.

Teoriassa

2012-01-12T07:47:00.000+02:00

Teoriaoppia tarjolla. Se näyttää helpolta, se kuulostaa järkevältä. Hyvin perusteltu. Noin mäkin teen. Ehdottomasti.

Kuin kummassa se käytännön toteuttaminen onkin aina niin paljon vaikeampaa.

Sohvista pätkä oli parasta katsottavaa vähään aikaan. Kehotin hurttaa keskittymään erityisesti keppioppeihin...

Treenitunnelmat

2012-01-11T22:02:00.001+02:00

Päivän agit oli kivat. Onnistuttiin jossain ja sählättiin jossain. Mutta kuten piiskurimme Minttu aina sanoo, että sellaisista treeneistä, joissa kaikki olisi helppoa kuin heinänteko, ei ole mitään hyötyä. Pitää olla vaikeusastetta, jotta kehitystä tapahtuisi. Mutta voisi niitä heiniäkin joskus... :)

Kompaktilla radalla meinasi oma vauhti pysähtyä, jolloin pysähteli koirakin. Eli keilaus paikaltaan ei saanutkaan koiraa etenemään, vaan sekin alkoi jarrailemaan. Noo, rytminvaihdoksella ja tepsutteluaskelilla sain terrierin etenemään jotenkuten. Valssit osuivat sinnepäin. Minttu oli tehnyt hienot verkot keppeihin, joita tein lähettämällä koiraa.

Olen muuten hankkinut videokameran, joten kohta saatte sellaista viihdykettä, että ei herkkähermoisille.

Pst. Vaavat ovat 3 wk ja sen kunniaksi Kasvattajalasta saatiin tuoreita kuvia pikkuisista. Silmät ymmyrkäisinsä ihmettelevät maailman menoa. Ja kiinteää ruokaakin on jo maisteltu. Tuskin maltan odottaa, että pääsen tutustumaan pikkuisiin terrierinalkuihin ja pennuntuoksua nuuhkimaan.

Ratapörinä keskiviikolle

2012-01-09T15:51:00.003+02:00

Tällaista harkataan keskiviikkona. Kompakti rata, mutta kinkkinen luulen ma. Ainakin pimeää putkea ja ennakoivaa valssausta saa harjoittaa taas.

Keilaa se koira

2012-01-07T16:35:00.001+02:00

Tänään Sohvi ja Paavo ohjaajineen pääsivät taas Sadun oppiin Satulinnaan. Rata oli täynnä valssia ja keilausta (koira lähetetään kuin keilaten esteelle). Päräytin siinä sitten hienot valssit näytille, mutta eihän ne sitten menneet sinnepäinkään :) Teen ihan nopeita ja liikkuvia valsseja, mutta kun suuntima on minne milloinkin, kun sen pitäisi tietysti olla kohti seuraavaa estettä. Samoin voin ennakoida valssin jo todella hyvissä ajoin, jolla saan koiran aika kivasti tiukoilla linjoilla mukaani. Sohvi on kuulemma hyvin ohjausherkkä, joten jos ohjaan hyvin koira tekee hienosti ja päinvastoin. Eli arvatkaapa kumpaa tänään(kin) koulutettiin....

Kontakteja otettiin kontaktialustan avulla. Ja aloitettiin keppiharkat verkoilla. Oma kädet piti vain oppia pitämään kurissa. Huh, tuli taas paljon hyviä huomioita ja pohdittavaa.

Ai niin. Alkuun opiskeltiin rataa kuivaharjoitteluna ja koirat odottivat erillisessä tilassa häkeissä. Mietin, miten lähetän koiran pimeään putkeen, kun putkesta alkoi kuulua rapinaa ja Sohvi syksyi esiin. Meidän pieni Houduni on oppinut avaamaan näppäränä tyttönä kevythäkin vetskarin ja päätti aloittaa lämmittelyt sen siliän tien.

Kiitos Mintulle ja Pavelle mukavista veryttely- ja jäähdyttelylenkeistä, joilla koirat kirmasivat pitkin lumista peltoa ja me harjoitimme tiukkaakin tiukempaaa analyysiä.

Loppiaisen Loiskaus

2012-01-06T19:18:00.000+02:00

Päivä kului viimeisiä kiinnityksiä asunnossa tehden ja Sohvilla uimapuuhissa.

Sohvi sai viimein eteiseen omat koukut hihnoille yms. Ja huomatkaa taktinen kolme :)

Sohvi noutaa jo moitteetta vedestä. Vesiriistatreenit voisi olla kokeilemisenarvoista ensi kesänä.

Pipsa seuraa varmuudeksi tarkasti, että pienimmäinen pysyy pinnalla.

Pipsa pysyi vedessä koko vuoron, mutta meidän neitokainen lepäili välillä reunalta kurkkien.

500 kcal ja pala harmistusta

2012-01-04T20:54:00.000+02:00

Läpi loskan taivallettiin agitreeneihin. Hallikin vuosi paikkapaikoin eikä meidän rinsessa missään tapauksessa voinut odottaa radallelähtöä sellaisessa kohdassa. Hänen korkea-arvoinen takamus siinä olisi voinut kastua. Kiemurrellen jäi sentään seisomaan starttiin.

Rata oli tosi kiva ja helppo. Mutta. Jotenkin se meni meiltä koko ajan vain sinne päin. Kontaktit tuppasivat liukumaan alas, pussiin jäätiin syömään nameja, hypyn sijaan valittiin houkuttelevampi puomi ja pari harvinaisempaa estekiertoakin nähtiin. Ja sitten häiriötä viereisen tokokurssin vinkulelusta ja loppuun komea karkumatka lähdöstä portille seuraavan vuoroon tulijoille haukkumaan. Eikun koira kyytiin ja leikki loppui siihen. Ehkä se tästä taas. Tai sitten ei, sillä nyt näyttää koira vasta palautuneen juoksuista ja valeraskauksistaan eli tämä on ehkä se normitilanne keskittymisen kanssa. Ou-nou.

Ja miten sitä itse oppisi pitämään mielen rauhallisena ja treenin hallinnassa, kun koira huitelee omiaan. Sinä alkaa väkisten ilme kurtistumaan ja poskihampaat väkisten narskumaan. No oliko jotain hyvää? Tuskin. Minttu lohdutteli, että koira sentään hakee esteitä hyvin itsenäisesti.

Muilla sen sijaan meni ihan hirveän hienosti. Alli tekee alkuun varmaan treenin ainoan puhtaan radan, hienoa Sanna!! Ja Topin kontaktit ovat mielettömän hienot, siinä meillekin tavoitetta. Mia ja Ellu vähän fiilisteli, jos Elmeri vielä innostuisi puuhasta.

Minulla oli sykemittari tänään päällä; radan rakennus, omat treenit ja yhteislenkki päälle: vajaa kaksi tuntia, melkein 120 keskisykkeellä ja kilokaloreita kului yli 500.

Kuin hullu puuroa

2012-01-02T20:01:00.000+02:00

Terrieri sekosi lumesta. Ja iltalenkkikin nähtiin tehdä lumen valaisemassa metsässä. Lumityöt siihen päälle. Eikä meinannut saada koiraa sisälle millään.

Ihana lumi. Ja pitenevät päivät. Ja kohta vaavakin tulee <3

Ei hullumpi maanantai.

12 cairnin voimalla

2012-01-01T16:14:00.002+02:00

Hienossa aurinkoisessa pakkassäässä yhteislenkille starttasi niin vanhoja tuttuja kuin uusia tulokkaitakin. Mukana Elli, Siiri, Pipsa, Sohvi, Sudden, Sandie, Perro, Elmeri, Perron poika Paddy (?) sekä ihanat pikkuiset Viljami, Martta ja Manu pian 7kk (muistinkohan nimet oikein...).

Ensin lenkiteltiin Silvolan tekoaltaan ympäristössä. 12 cairnista koostuva vapaana viipottava ryhmä näytti kyllä hauskalta. Muutama vastaantulija vaihtoikin suuntaa nähdessään lähestyvän ryhmän. Pääasiassa koirat kuitenkin otettiin sivuun, kun tuli vastaantulijoita. Pienet olivat melkein niitä innokkaimpia rymistelijöitä. Hauskaa näytti olevan. Ja mukava päästä itsekin vaihtamaan kuulumiset cairnväen kanssa. Loppuun melkein kaikki piipahtivat vielä koirapuistonkin puolella jatkamassa leikkejä.

Kiitos kaikille hyvästä seurasta. Lenkki teki tehtävänsä ja Sohvi vetelee nyt antaumuksella sikeitä. Yritän laittaa noita uusia lenkkikohteita mahdollisimman pian kalenteriin.

Riviin järjesty. Ja meidän hyvätapainen koira pummipuuhissa.

Sandiekö se siellä pomppii rivissä?

Baana auki.

Jääpuikkoparta.

Kuuluuko, kuuntelen

2012-01-01T11:01:00.002+02:00

Upouusi vuosi otettiin vastaan ilman probleemeita. Pauketta, jylinää ja räiskettä riitti enemmän kuin olin täällä rauhallisella pientaloaluueella uskonutkaan. Olimme varautuneet tarjoamaan suojaisaa huonetta, muuta ääntä yms, mutta kattia kanssa. Sohvi katseli ja kuunteli rauhallisena ikkunalaudalla menoa. Halusi ehdottomasti Mikon mukaan vuodenvaihteessa ulos pihalle ja mennä tohotti normisti menemään ja kävi tarpeillaan, vaikka ympäristö oli kuin sotatanner. Komennettuani lopulta molemmat sisälle, koira heittäytyi sohvalle rapsutettavaksi ja nukkua nuupahti ikkunalaudalle. Eli ei toistaiseksi havaittavissa merkittävää ääniherkkyyttä täällä päässä.

Sen sijaan aamulla täydellisen raivarin koiralle aiheutti kurre, joka tapitti makkarin ikkunasta sisään. Orava osuu kyllä kipeästi meidän koiran hermoon :) Jahka saamme tilanteen tästä tyyntymään, niin suuntaamme cairnien yhteislenkille Pitkäkoskelle. Kävin eilen ajamassa muutaman polun maastopyörällä, ja yritin löytää meille kivan lenksun, joka päättyy koirapuistoon. Katsotaan saadaanko lenkkiseuraa...

2011 -> 2012

2011-12-31T18:07:00.001+02:00

Vanhaa vuotta vielä muutama tunti jäljellä. Hieno vuosi täynnä koiramaisuuksia. Kaikkea uutta ja ihmeellistä tehtiin ja kokeiltiin yhdessä. Koekappaleeni kesti hyvin menossa mukana, ja kasvoi siinä samalla kuin huomaamatta isoksi koiraksi. Perheensä silmäterä ja isännän hemmottelema turriainen viettää toista uutta vuottaan kotona saunoen, pizzaa uuninikkunasta vahtien ja lampaanluita kaluten.

Hauskaa Uutta Vuotta Rakkaat Lukijat (tilastot näyttävät, että teitä on nykyisin muutama enemmän kuin ne alkuperäiset kolme: kasvattaja, äitini ja Topiveljen Linda)...

Pst. nyt klo 18 jälkeen paukkuu ja kumuaa jo lähes taukoamatta. Toistaiseksi neitokainen vetelee lenkin ja saunan jäljiltä sikeitä ikkunalaudalla eikä korvaansa lotkauta.

Rata poikineen

2011-12-29T20:17:00.001+02:00

Samalla postikyydillä tuli meille nippu agiratoja. Hahaa, vaviskaa tiimiläiset...

Das innovative für Hunde

2011-12-29T20:05:00.000+02:00

Posti toi LumiVision -valopannan. Led-panta on ladattava, palaa vain pannan ollessa kiinni, istuu kohtuullisen hyvin ja NÄKYY.

Saa asetettua myös sadetakin päälle.

Liikkeellä, vauhtiviivoilla :)

Agivuoden päätös

2011-12-28T21:15:00.000+02:00

Agikausi laitettiin pulkkaan tänään. Helppoa, rentoa rataa, jossa sai päästellä menemään. Sohvi innostui ensimmäisellä radalla karkaamaan pari kertaa Topiveljen häkille, mutta tuli sitten suosiolla jatkamaan ratahurvittelua. Kontaktit me pysäytellään nyt järjestelmällisesti. Takaa kiertokin meni, vaikkakin minulta kömpelösti ohjaten.

Mutta sitten se pienenpieni nytkähdys eteenpäin eli kepit, alku verkoilla ja loput ohjureilla. Pari ohjurin ylitystä/alistusta alkuun, Mintun tsemppaaminen ja muutama ihan mallikas suoritus. Ja loppuun kepit radalle, ekaa kertaa ikinä. Ja parasta oli, että koira osasi hakea kepeille, meni toki ohikin, mutta muutaman kerran hienosti sisään ja pujotteli nätisti ja vauhdilla loppuun. Jotenkin ensimmäistä kertaa tuntui, että koira alkoi vähän tajuta koko estettä. <3

Loppuun vielä vauhtihurvittelut hypyllä, putkella ja pussilla. Jeejee, mentiin ihan täysillä ja loppuun leikkipalkka. Kiva lopetus kaudelle. Kaunis kiitos vielä kertaalleen Mintulle, joka kärsivällisesti ja jämptisti on luotsannut meitä eteenpäin, ja uskonut meihin vankkumatta silloinkin kun oma usko on jo aikaa sitten kuopattu :) Ja lämpimät kiitokset myös koko ryhmärämällemme Linda ja Topi, Suvi ja Lempi (Hertta kannustusjoukoissa), Mia ja Ellu (Perro-pappa kannustusjoukoissa) ja Sanna ja Alli: on ilo treenata kanssanne!

Tästä eikun kohti uusia ratoja vuonna 2012. Nyt pitäisi varmaan alkaa miettimään niitä tavoitteita ensi vuodelle. Ensimmäinen tavoite on kuitenkin ehdottoman helppo asettaa: pitää yhdessä hauskaa.

Vitsin Himpulat

2011-12-27T19:33:00.001+02:00

Katsokaa nyt miten ihania pötköjä. Pötköillä ikää tässä 4 päivää. Aikas tanakan näköisiä pimuja. Ja yksi tuollainen lillanlalleri.

Kuva Taru/Prankster's.

Mitäsmitäs tuolla tapahtuu?!

2011-12-27T19:24:00.000+02:00

Löysin uimakuvasarjasta hyvin koiraamme kuvaavan hetken tallentuneena. Oli pakko laittaa tännekin, vaikka toinen kuva ei tarkka olekaan.

Sohvi suunnitteli pulikoivansa Pipsaa vastaan, mutta kesken kaiken se huomaa uimaopettajan puuhailevan jotain altaan toisessa päässä.

Nyt siellä on sitten kaksi vaihtamassa sitä suodatinta =)

Kinkku sulamaan

2011-12-27T18:11:00.001+02:00

Kävimme tänään Pipsan ja Minnan kanssa tutustumaan Helsinkiin joulukuussa avattuun uuteen koirauimalaan. Uimala oli tiloiltaan uusi ja siisti ja uimaopettaja oikein mukava. Altaita on kaksi ja ne ovat kieltämättä aika pienet, ainakin, kun ehti tottumaan Hyvinkään pidempään altaaseen. Allas riitti kuitenkin meidän neitokaisille hyvin ja varmasti tuolla tulee talvella käytyä säännöllisesti.

Pipsahan on himouimari, joka harrastaa etenkin uimahyppyjä. Lisäksi Pipsa pelastaa kaikki mahdolliset tahot vedestä ml uimaopettaja ja Sohvi, joita hellästi tökkien ja näykkien ohjasi ylös altaasta :) Sohvi meni ensimmäistä kertaa hallissa itse uimaan ja nouti vesilelua, joten tässä suhteessa ollaan menty aimo harppaus eteenpäin. Ja koirilla näytti olevan kivaa, mikä on se tärkein juttu hyvän liikunnan lisäksi.

Pientä emmintää lähtöviivalla, Pipsa painaa jo menemään.

Rohkaistui se meidän neitikin.

Peräkanaa, Pipsa ui usein Sohvin perässä varmistaen, että tirriäinen osaa rannalle.

Pipsan loiskaisuja.

Vesilelun yhteiskuljetus.

Saukkosukkula.

Kyselin vähän jo pentu-uinneista tulevaa pikkusiskoa varten. Sohvi vietiin noin 6-7 kuisena uimaan ja viimeistään silloin aloitellaan nuorimmaisenkin kanssa. Taitaa vain tuleva penneli päästä alkuun suoraan luonnonvesiin pulikoimaan.

Aurinkoa etsimässä

2011-12-26T14:57:00.001+02:00

Myrskyä ja sen aikaansaannoksia uhmaten lähdimme etsimään aurinkoa.

Pilkottaiskos tuolla päällä.

Tuolla vois ehkä paistaa.

Bingo!

Sohvi rakastaa punaisia nahkarukkasiani, jotka ostin törkyhalvalla kesähelteillä Luoston kyläkaupasta. Tosin wieniläinen torikauppias epäili, että harrastan nyrkkeilyä :))

Käveltyämme toista tuntia metsässä kiersimme vielä Pitkäkosken koirapuiston kautta, jossa oli kinkunsulatusleikit käynnissä. Hyvä, että leikkihetken jälkeen ylipäänsä sain terrierin sieltä edes pois, niin mukavaa oli mutapaini kavereiden kanssa.

Lenkin jälkeen Sohvi asettui päivystyspaikalle ikkunalle ja kuorsaus vain kuuluu.

Jouluilut

2011-12-26T11:23:00.000+02:00

Jouluviikonlopussa lienee Sohvista ollut parasta yhdessäolo, pitkään nukutut aamut, poro ruokakupissa, metsälenkit, lahjojen avaaminen (kiitos kaunis lahjoista!), ydinluu, tuijotuskilpailu oravan kanssa, öiset lenkit koko perheen voimin, päikkärit Sohvalla Mamin kanssa...
Sään tarjottua monipuolisesti kaikkea kaatosateesta myrskytuuleen nyt näyttää siltä, että Tapaninpäivän lenkki tehdään auringonpaisteessa. Joten eikun mahat kantoon ja lenkille mars.

Rennoin rantein

2011-12-23T16:48:00.000+02:00

Kaiken remontti- ja muuttohässäkän jälkeen valmistautuminen Jouluun on sujunut ilman suorittamista. Eilinen tunnelma siivittäköön rentoon Jouluun: iltalenkin ja saunan jälkeen kaivaudutaan nojatuoliin koira syliin käpertyneenä ja nautitaan uusin cairn-lehti kera hyvän punaviinin.

Tupla-Veet

2011-12-23T10:10:00.002+02:00

Tässä ensimmäisiä kurkkauksia pentulaatikkoon, kyseessä siis Prankstersilan W-pentue. Vitsi, miten pontevan näköisiä kavereita. Saldonahan siis neljä W-tytteliä ja niiden Weikka. Kuuleman mukaan ja kuten kuvasta näkyy maitobaarissa on viihdytty ja masut ovat pyöristyneet mukavasti.

Kaivoin Sohvin syntymätiedot ja kuvat esiin puolentoista vuoden takaa. Aavistuksen isompia tyttöjä ovat nämä ja selvästi vaaleampia kuin 'ässä'-pentue oli. Kertakaikkisen ihania joulupaketteja.

Kuva Taru/Prankster's.

Se eka

2011-12-21T22:54:00.000+02:00

Emme ole juurikaan tavanneet toisia koirakoita täällä uudella asuinalueella. Koirakot häviävät Keskuspuiston teille ja poluille ja toisaalta sateiset säät lienevät lyhentäneet useimpien lenkit minimiin. Olemmekin vähän jo kaipailleet tiheää ystäväkoirakkojoukkoa Käpylästä. Siellä ei voinut iltalenkkiä tehdä ilman, että joku tutuista käveli vastaan.

Mutta tänään iltalenkillä vastaan marssi terrieri-mix Mindy melkein naapurista. Ikää neitokaisella oli 10 kk ja tytöt pistivät leikit pystyyn siltä seisomalta. Eikun koirat irti ja vartti vauhdikasta takaa-ajoleikkiä, pystypainia, makuupainia ja nuhjuamista. Ihmisväki tutustui sillä aikaa. Sohvilla oikein silmät loisti, kun kiitettiin seurasta ja jatkettiin matkaa. Siitä se lähtee.

JouluAgi

2011-12-21T21:16:00.001+02:00

Tänään ageiltiin samaa rataa kuin viimeksi ja haastetta tuntui riittävän vielä tällekin kerralle. Sohvin meno tyssäsi pimeään putkeen, jonka päätä ei meinannut löytää oikein millään. Hinkattiin ja ähkittiin sitä joka kerralla. Mintulta tuli moitteita omasta sijoittumisesta ja väärästä rintamasuunnasta esteeseen. Lisäksi heti kun alan epäilemään, että koira ei osaa, alan hyysäämään sitä ja talutan sen esteelle, ja tästäkin satikutia.

Renkaassa ei moitteita. Kontaktit otettiin ajatuksella ja menivät ihan ookoo. Olen viime sunnuntaista asti harkannut sellaisella kontaktialustalla, jolle Sohvin tulee asettaa etutassut ja heti tippuu palkka suuhun. Sitä on tehty ahkerasti kotona ja tänään myös hallilla. Tarkoitus on saada alusta mahd vahvaksi ja siirtää se sitten radalle puomin ja A:n alastuloihin.

Meillä oli jouluinen tiimi vauhdissa tonttulakkeineen ja kimallusnauhoineen: vasemmalta oikealle minä ja Sohvi, Suvi ja Lempi ja Allin takaa kurkkii Sanna.

Joululahjoja

2011-12-21T07:17:00.001+02:00

Oi, mitä uutisia Kasvattajalasta on tänään kantautunut. Sinne on saatu ihania paketteja, kun Ellan ja Maurin pennut ovat syntyneet. Prinsessavoittoinen pentue. Onnea Pransktersilaan Tarulle! Olemme vähän miettineet, josko jokin noista rinsessoista muuttaisi meille Sohvin pikkusiskoksi... Mutta katsellaan jahka paketit tästä kehittyvät, että minkälaisia tyttöjä sieltä oikein kasvaa.

TV:n katsotuimmat

2011-12-20T10:01:00.002+02:00

Sohvi katsoo satunnaisesti telkkaria ja muistaa murahdella siellä esiintyvät kissat ja koirat ja muuten vain epäilyttävät. Nyt näyttäisi jonkinsortin lemppari löytyneen, sillä erityisen tarkkaan seuraa Pasilaa pitkät pätkät. Pää vain kääntyy puolelta toiselle, kun Repomies mylvii. Ei mitenkään huono valinta.

Mutta myös anti-kohde on löytynyt, ja hieman yllättävältä taholta. Mikko teki havainnon ensimmäisenä Karjala-turnauksen aikana. Aina kun selostaja Aravirta tuli kuvaruutuun, alkoi terrieristä kuulua matalaa murinaa ja Aravirta sai kuulla kunniansa, kunnes katosi ruudusta. Meillä on tulossa mielenkiintoiset ajat kotikatsomossa, jos ja kun Aravirta komentoi kevään kotikisoissa...

Satulinna

2011-12-18T14:46:00.002+02:00

Agilitypainotteinen viikonloppu, joka sisälsi molemmille päiville agi-oppeja. Eilen omissa ylimääräisissä aamuharkoissa jatkettiin jaakotusharjoituksia radalla. Ne sujuvat, joskin minä olen vielä aavistuksen kankea omissa sijoittumisissani, mutta koira etenee kohtuuhyvin. Haastavimman pähkinän meille tarjosi kuitenkin U-putki, josta rata jatkuikin putken takana. Lähetin koiran putkeen ja tein takaaleikkauksen. Putken tehtyään Sohvi jäi hämmentyneenä putken päähän ihmettelemään, että mihin Mamma katsoi ja mitäs nyt pitäisi tehdä. Kuultuaan kiekumiseni, kurkkasi putken taakse ja yhtenä kysymysmerkkinä tuijotti, että miksi sä siellä takana olet. Meni neljästä radasta kerran sujuvasti. Tietääpä taas, mitä harjoitella.

Tänään taas suuntasimme Mintun ja Paavon kera upouuteen Satulinnan -agihalliin Espooseen, josta meille oli varattuna tunti Satu Hilliltä. Halli on lämmin sisähalli, joka on varustettu keinonurmialustalla, ja toimi mielestäni hyvin. Ja voi pyhä jysäys sentään, että asiaa ja uusia oppeja tuli sitten ihan koko tunnin edestä! Satu teetti meille rataa kahdessa pätkässä, jonka jälkeen korjaili linjoja ja antoi käytännöllisiä ja hyvin konkreettisia vinkkejä. Olen ohjannut itse turhan kaukana esteistä ja levellä käsiohjauksella. Nyt kädet jätettiin alas ja lähennyttiin estettä, ja sieltä se terrieri tykitti menemään. Opiskeltiin valssin oikeaa kohtaa ja opin samalla palkkaamaan liikkeessä. Takaakierrot menivät yllättävän hyvin, mutta niissäkin kiinnitettiin huomiota ns. vetävään käteen ja rintamasuunnan pitämiseen oikein. Minttu ja Paavo tekivät ihan mielettömän hienosti tämän kohdan vauhdin pysyessä molemmilla kovana.

Iso osuus tunnista käytettiin kontaktiharjoituksiin, jossa me aloitamme nyt näin jälkijunassa two on- two off -harjoitukset. Tähän tuli meille paaljon uuttaa asiaa, joten sulateltavaa riittää pitkäksi aikaa. Olimme Mintun kanssa niin tohkeissamme tunnin jälkeisellä koiralenkillä, että Minttu katsoi parhaaksi viilentyä tulvivassa ojassa loppurevohkan seuratessa huolestuneina penkalla. Onneksi ei käynyt kastumista kummempaa ja lenkkikin saatiin tehtyä.

Nyt suuntaan rautakauppaan, tarvitsemme hiukan osia, jotta pääsemme tekemään kotiläksyjä. Niistä myöhemmin lisää...

Kaunis harmaa

2011-12-15T17:32:00.000+02:00

Livahdin töistä nippanappa valoisaan aikaan, ja suuntasimme "pentulaatikon" ääreltä metsälenkille. Kumikoirasta vierotettu Söhveli oli tänään päättänyt vielä ruveta sijaisemoksi lapaselleni. Oli aika veikeä näky, mutta yritin hienotunteisesti olla nauramatta :))

Metsässä koira sai muuta ajateltavaa ja juoksenteli vapaana ihan entiseen malliin. Sateeseenkin oli tullut juuri lenkinmittainen tauko ja metsässä oli ihana kävellä. Nyt kun kaikki valittaa pimeyttä ja harmautta, niin kannattaa suunnata valoisalla ajalla metsään, siellä ei todellakaan ole likaisenharmaata, vaan syvänvihreää ja -ruskeaa ja harmaakin on hienoa helmen- ja hopeanharmaata. Työpaikan puheensorinan jäljiltä oli ihanan hiljaista. Kumisaappailla lätäköt eivät haitanneet eikä vastaantulijoita juuri näkynyt.

Mutta nyt on koira kuivattu ja ruokittu, ulkona on pilkkopimeää ja alkoi sopivasti satamaan, joten nyt me suunnataan autotalliin penkomaan joulukoristeita. Postissa olisi tilattuna lisää lyhtyjä pihalle, mutta sinne ei taida tänään kannattaa mennä.

Jaakotus

2011-12-14T21:37:00.001+02:00

Viikon agitreenit ovat menneet ihan kivasti, vaikka meillä tätä jälkikasvua nyt onkin siunaantunut. Maanantaina fiilisteltiin helpohkoa rataa, jossa viimeisenä oli pöytä ensimmäistä kertaa radalla. En edes muista milloin olisin viimeksi pöytää edes harjoitellut. Hyvin meni, vaikka ylimeno oli kyllä hilkulla, sai juuri jarrattua. Loppuarvosanaksi Sohvi sai kurssilta hienosti kiitettävän, kehuja tuli nopeudesta, ohjautuvuudesta ja irtoamisesta. Miinusta oli ne kuulut kontaktit, jotka ovat kuulema enää yhden tassun varassa.

Tänään Mintun treeneissä rata olikin jo huomattavasti kimurantimpi ja vihdoin pääsin harjoittelemaan jaakotusta. Muutaman kerran Sohvi vähän ihmetteli, että mitäs siinä väärinpäin patsastelet, mutta äkkäsi homman juonen tosi nopeasti ja pystyttiin heti ottamaan tämä kuvio mukaan radalle. Vitsi, että tuo koiruli osaa olla välkky. Toinen palaute Mintulta, jota en ole osannut ajatella, oli se, että koira kulkee tarvittaessa ihan vierelläni, kaartaa esim. jaakotuksissa ihan vierestä eli ei tarvitse ns. omaa tilaa työskennellessään.

Puomilla ja A:lla nyt sitten aloitettiin pysäytyskontaktit. Koira tuntee pinta-käskyn, mutta malttaa pitää pyrstön paikallaan vain noin joka toinen kerta. Otetaan tuohon nyt pysäytyskäsky mukaan ja katsotaan pääsenkö jossain vaiheessa jo irtoamaan muutaman stepin.

Virtuaalivauva

2011-12-14T21:08:00.000+02:00

Kolmas valeraskaus tuotti tulosta ja Sohvi pyöräytti viime yönä potran joskin kumisen pennelin. On tehnyt nyt muutaman illan pesää, tänään jätti hyvin poikkeuksellisesti aamuruoan väliin ja kun menin katsomaan, niin tälläinen näky odotti:

Nuolee hartaasti oletettua jälkikasvuaan ja asettelee sitä huolella maitobaariin. Lenkiltä on kamala kiire pennun luokse. Vieroitan tämä kaksikon vaivihkaa iltalenkin aikana. Voi rehveliä. Ruoka onneksi jo maistuu ja illalla jaksoi agitreeneissä ihan mallikkaasti, vaikkakin ilme oli jotenkin eteerisen kaipaava, voidaanko mennä jo pian kotiin...

Radalla

2011-12-12T13:49:00.002+02:00

Ratamestari lähetti keskiviikon treeniradan. Numerointi ei ihan täsmää, kun osa esteistä on jätetty väliin tilapuutteen vuoksi. Teoriassa soveltaisin tuohon muutamaa valssiaskelta ja takaaleikkausta. Käytännössä ehkä jotain ihan muuta...

Kuka kumma täytti kalenterini

2011-12-12T12:19:00.001+02:00

Kotiinpaluu sujui mukavasti Sohvin ilohepuleiden säestämänä. Ihana tirriäinen halusi nukkua koko yönkin ihan vieressä toimien melkoisena lämpöpatterina. Ja aamulenkillä itki teatraalisesti perääni, kun kiiruhdin töihin Mikon jatkaessa lenkkiä. Joutui kuulema kantamaan koiraa hetken, jotta sai sen jatkamaan eri suuntaan.

Tässä vielä vähän tuliaiskuvia.

Nyt sitten yritän sovittaa loppuvuoden tunnit tarkasti. Jokaikinen vuosi vannon ja vakuutan, että joulukuussa rauhoitun, siivoan kiireettä, koristelen ja valmistelen Joulua, poltan kynttilöitä, juon glögiä ja kuuntelen joululauluja. Teen vain vähän töitä, tapaan ystäviä ja lenkkeilen koiran kanssa pitkiä ja rauhallisia metsälenkkejä.

Pah. Töissä on kamala kiire ja pari työmatkaa sekä muutama prosessin- ja yksikönkehittämispäivä pitäisi ehtiä kahlaamaan läpi. No, onneksi koira pääsee aika usein mukaan; tällä viikolla kalenterimerkinnät viitenä päivänä koskevat myös Sohvia...

Hempeilyä

2011-12-09T17:49:00.001+02:00

Kaupunkikierroksemme Wienissä on sisältänyt myös tutustumista paikallisiin lemmikkieläinkauppoihin. Mukaan lähti lelut niin Sohville kuin ekaa kertaa myös tulevalle pennulle. Vaikka en yleensä näissä hankinnoissa hempeile, niin nyt mukaan pakattiin ylisöpö pieni vaaleanpunainen pehmoluu Himpulalle.Pientä tyttöpentua odotetaan jo innolla maailmaan ja meidän perheeseen. Tuleva "isosisko" lomailee täysihoidossa ja nauttii kuulema olostaan.Täällä kaikilla koirilla on koosta ja rodusta riippumatta kuonokopat matkassaan. Liekö paikallinen asetus/määräys, mutta tuntuu aika hassulta.Niin ja pahoittelut, jos tekstiformaatti on kökkö, tabletti ei ymmärrä rivinvaihtoja oikein.

Vähemmän on enemmän

2011-12-07T22:51:00.001+02:00

Illan agitreeneissä oli yliyksinkertainen rata: 2 U-putkea päissä ja 4 estettä välissä. Ja siinä oli tarjolla sen kymmenen variaatiota. Tehtiin valssilla, persjätöllä, takaaleikkauksella ja loppuun irroteltiin ovaalilla koko rahan edestä. Sohvi meni kivasti, jos itse maltoin antaa koiran mennä ja lähettää reilusti. Myös ylenpalttista kumarteluani pyrittiin karsimaan pois.

Myös kanssatreenarit Sanna ja Alli sekä Suvi ja Lempi esittivät mukavan vauhdikasta katsottavaa. Lempi on niin tohkeissaan touhusta, että tänään päätti oman suorituksensa jälkeen jäädä radalle sooloilemaan. Ei voinut kuin nauraa, kun toinen on vain niin tohkeissaan lajista ja mennä tohotti esteitä menemään :)

Äsken pakkasin koiran viikonloppukassin ja huomenna vien karvahanurin viikonlopuksi hoitoon viiden tähden luksushotelliin (= äidilleni), kun ihmisväki suuntaa viikonlopuksi minilomalle. Matkalaukku jäi täytön yhteydessä hetkeksi lattialle ja karvakorvamme nukkuu nyt siellä.

Velipojan kanssa

2011-12-07T16:24:00.001+02:00

Käytiin Sohvin kanssa moikkaamassa Topi-veljeä sekä perheen pienenpientä poikavauvaa. Tiitiäinen makoili tyytyväisenä vaunuissa koko lenksun ajan. Keväällä saadaankin sitten agitreeneihin miesvoimia :)

Siskokset olivat taas varsinainen painimaajoukkue. Leikkejä tosin häritsi Sohvin tuoksut, jotka sekoittivat Topin pään. Olen huomannut, että Sohvi tuoksuu juoksujen jälkeen koko ns. valeraskausajan kovasti poikien mieleen.

Valkoista

2011-12-06T11:22:00.001+02:00

Itsenäisyyspäiväksi väritettiin maa valkoiseksi, laitettiin linnuille ruokaa ja vahdittiin, että kurre ei pääse lähellekään ja leikittiin pihalla. Seuraavaksi lähdetään hakemaan Topi-veli lenkkikaveriksi.

Mamma, heitäheitä!

Ei ehdi.

Ei ehdi ei.

Tarkkailuyksikkö sohvan selustalla/ikkunalaudalla.

Kierroksia koneessa

2011-12-05T22:26:00.001+02:00

Illan treeneissä tehtiin tylsiä keppejä ihan urakalla, ensin neljää ja siten kuutta. Ohjurit oli käytössä. Sujui ajoittain jo vähän, mutta sitten taas ei. Vaatii harjoitusta ja erityisen työläs harjoite pitää koiran motivaatiota yllä. Yllättäen Sohvi teki paremmin, kun ohjastin vasemmalta, vaikka se on itselleni hankalampi puoli.

Loppuun rataa, jossa otin kontaktit huolella, mutta ei kuitenkaan pysähdyksellä. Camillan palaute oli sama kuin Mintun; joudun juoksukontakteilla hidastamaan koiraa puomilla ja teen sen liian aikaisin, jolloin koira hidastelee liian aikaisin. Eka treeni meni hyvin, vähän renkaalla haparoiden (johtui ehkä renkaan suht omituisesta täytöstä,jolla pyrittiin estämään välistä hypyt).

Ennen vikaa harjoitetta Sohvi seurasi edellisen koiran menoa ja otti kiitettävästi kierroksia. Ja se sitten menikin yli eikä koira meinannut millään pysyä hanskassa. Suoritettiin loppujen lopuksi rata rillutellen, pidettiin hauskaa eikä välitetty aikaylityksistä :)

Treenin jälkeen luminen iltalenkki sai terrierin onnesta sekaisin.

Messari

2011-12-04T16:06:00.001+02:00

Koiramainen viikonloppu kului Messarin hulinassa, Cairnkerhon standilla jutustelemassa cairneista, shoppailemassa tiliä tyhjäksi ja vähän kehän reunassakin kurkkien ja valiokakkuja maistellen. Ja kaikki piparkakutkin syötiin jo ekana päivänä eli kannatti paistaa niitä messuvieraiden iloksi.

Jätin tällä kertaa Sohvin kotiin, kun ajattelin koiran tarvitsevan rauhallisempaa menoa muuttohulinoiden jälkeen. Sen sijaan erinomaisina standiemäntänä ja -isäntänä toimivat Rita ja Basso sekä Päivi, Sinikka ja Taru. Kiitos kaikille hienosta standista ja mukavasta seurasta. Tänä vuonna standilla kävi viimevuotista enemmän henkilöitä ja perheitä, jotka jo vakavasti harkitsivat cairnin hankkimista laumanjatkoksi. Pyrimme jakamaan tietoa rodusta sekä antamaan yhteystietoja keskusteluiden jatkamiseksi. Tietysti moikkaamassa kävi myös paljon cairnisteja, joilta oma turjake kotoa jo löytyykin.

Messutarjouksina kotiin kannettiin joulunpunainen puolikurkkari agilityn pantashowta nopeuttamaan ja emännälle rukkaset sävysävyyn. Pompan punainen talvimantteli, joka pääsee agitreeneihin lämmittäjäksi, ruokasäkki ja sekä iso kasa luita. Heti käyttöön pääsi koirien joulukalenteri, jonka nappasin lähtissäni ale-hintaan mukaan.

Tässä kuvia messuemännistä ja yhdestä -isännästä. Sekä muutama otos Rally-toko esittelystä, jossa Suvi ja Hertta esiintyivät oikein mallikkaasti.

Agipäivä 2012

2011-12-01T07:33:00.001+02:00

Ilmoitin meidät ensi kevään cairnien agipäivään. Hienoa päästä oppimaan lisää ja ennen kaikkea näkemään muita agilityhurjia.

Tosin eilisten omien treenien jälkeen tunnelmat oli ristiriitaiset. Meidät kontaktit on pikku hiljaa muuttuneet surkeiksi. Tässä on ihan klassinen tausta: koira eteni alkuun puomilla ja A:lla rauhallisesti ja hallitusti tassutellen aina nätit kontaktit mennen tullen. Eikä meidän koskaan ollut tarkoitus kuin vähän harrastella, joten mitässillänytonväliä... Minttu on alusta asti pyöritellyt päätänsä, kun en ole vahvistanut kontakteja kunnolla. Ja nyt sitten vauhti on kasvanut ja sitä mukaan kontaktit muuttuneet huonoiksi. Kyllä ne vielä menee muutamalla tassulla, mutta ei välttämättä kovin kauaa.

Joten palaamme nyt sitten kontaktien perusoppeihin. Tässä vaiheessa se vasta helppoa onkin... Tai sitten mennään nykytekniikalla eli riskillä ja opetetaan vasta seuraava otus kunnolla :) Näen jo Mintun ja muutaman muun tuomitsevan katseen porautuvat meihin :)

Tanssitaito

2011-11-28T20:56:00.001+02:00

Viikon agitreenien teema näkyy olevan valssi. Sitä oli tarjolla tänään ja keskiviikon ratapiirustuksen mukaan myös cairntreeneissä tanssahdellaan.

Tänään työstettiin yksinkertaista rataa hypyistä ja putkista ja sen sata valssia väliin. Sohvi toimi hyvin, vaikka ohjasin ajoittain huonosti. Loppuun rauhoitin, keskityin kunnolla ja osasin itsekin. Saimme jopa Camillalta varovaisen ehdotuksen kokeilla möllien hyppyrataa kisamielessä. Heh ja hui.

Piparkakkutalkoot

2011-11-28T15:40:00.001+02:00

Pidin tänään vielä vapaapäivän, kun tarkoitus oli purkaa muuttolaatikoita. Mutta heti aamusta tuli tupa täyteen keittiönasentajaa ja muuta reipasta remppamiesta, joten pakkasin koiran ja kaksi kiloa piparkkkutaikinaa autoon ja huristelin äidilleni hätämajoitukseen. Niinpä päivä käytettiin piparkakkuja Messari-vieraita varten leipoen. Niitä siis kannattaa tulla viikonloppuna Cairnkerhon standille maistelemaan.

Voi härregyyd, että alkaa keittiö näyttämään ihan keittiöltä :) Tosin homma jatkuu vielä välitilanlasinasentajan, putkarin ja sähkärin osalta. Koira pitäneekin ottaa huomenna töihin mukaan.

Ei säävarausta

2011-11-27T15:22:00.001+02:00

Vettä alkoi satamaan juurikin kun oli aika startata marraskuun yhteislenkille Rinnekodin Reitti 2000-osuudelle. Se ei tätä ryhmää haitannut, vaan pienten parkkipaikkajärjestelyiden jälkeen metsäpolulle suuntasi 7 cairnia, 1 cavalieri ja 8 ohjaajaa. Tällä kertaa kaikki lenkkiläiset olivat yhteislenkeillä ennenkin käyneitä, joten tutulla porukalla edettiin. Koiria ei sade haitannut, vaan viilettivät totuttuun tapaan iloisena isona laumana. Lauttasaaren Sydden viritteli romanssia Espoon Pipsa-neidin kanssa, Shandie haki Sohvia leikkimään, Eetu viiletti ekana, Elmeri oli siellä missä tapahtui ja Perro-pappa ei hötkyillyt.

Vitsi, miten reipasta jengiä. Kiitos ja kumarrus kaikille!

Yhteislenkkiläiset Huom!

2011-11-24T12:09:00.001+02:00

Meillä muutetaan viikonloppuna, joten en välttämättä pääse posteihini pe-su. Jos sunnuntain lenkistä tai sijainnista on kysyttävää, niin ringatkaa. Aika- ja paikka- ja yhteystiedot cairnkerhon sivuilta.

Työnjohtaja väsyi seuraamaan pakkaamista ja nukahti matkalaukkuun.

Joskus osataan

2011-11-23T21:40:00.001+02:00

Minttu kera Mian oli valinnut ratatreenit tälle päivälle.

Rataa modifioitiin hieman tilapuutteen vuoksi ja muun muassa rengas oli kakkosesteenä. Päivän pähkinä oli takaa hypättävä este puomin jälkeen.

Ja tänään oli vaihteeksi se päivä, että osattiin. Elmeri oli suorastaan hyvä. Poikahan alkaa innostua touhusta ihan tosissaan. Alli osasi ja Sanna muisti radan ongelmitta. Ja Lempi oli kyllä päivän yllättäjä, trimmattu ent. turnipsi veti Suvin kanssa aerodynaamisimman suorituksen ikinä. Ja oli Sohvikin aikas hyvä. Toisen putken (8.) jälkeen jää odottamaan perässä puuskuttavaa ohjaajaansa vaikka karjun hyppyä, minkä hengitykseltäni kykenen. Kun toiselle kierrokselle siihen vaihdettiin pussi, niin minäkin ehdin paremmin mestoille. Takaa kierto meni ensimmäisellä radalla innostuksesta hypyksi, mutta jatkossa osasin vaatia tiukemman kontaktin, jolla koira kiersi esteen jo hyvin. Sohvi osaa takaa-käskyn oikeasti jo suht hyvin, mutta kierrokset vie ajoittain kuulon, jolloin ehtii lähteä lapasesta. Eikä unohdeta Minttua, josta on kehittymässä melkoinen kouluttaja ja piiskuri: ryhmä kiittää ja kumartaa.

Meillä oli tänään treeneissä mukana cairnisti Riina, joka halusi tutustua treeniryhmäämme. Riina ja superenerginen nuorimies-Luka liittyivät yhteislenkille harjoitusten jälkeen. Mukava tavata uusia cairnihmisiä, jotka suunnittelevat agilityn aloittamista koiransa kanssa. Toivottavasti Riina on tätä mieltä vielä nähtyään treenimme ;)

Teematreeni

2011-11-21T20:37:00.001+02:00

Maanantain teematreenit meni jo huomattavasti paremmin kuin viimeksi. Koiria vähemmän, treenissä juoni ja kontrolli. Alkuun heti keinulle, ei ongelmia. Heijailtiin ja hidasteltiin.

Sitten keppejä aimo annos. Tasaisen epävarmaa, molemmilta. Me ei varmaan ikinä opita niitä.

Eteenlähettämistä. Tämä meille helppo, kun Minttu on treenauttanut meitä hyvin. Koira tuijotti targettia ja luvan saatuaan ampui kolmen esteen takaa moitteetta.

Loppuun kiihdyteltiin S-radalla: puomi, putki, valssilla kolmelle esteelle, putkeen ja A:lle. Meille helppo rata, mutta rimat ovat tuolla Konalassa korkammalla kuin omissa treeneissä ja Sohvi tipautteli rimoja 1-2 esteellä/rata. Sainkin ihan mielenkiintoisen kommentin kouluttajalla: jos juoksin koiran edellä esteillä, Sohvilla oli niin kiire perääni, että teki hypyt laakeina ja tiputteli rimoja. Kokeilin lähettämällä ja juoksin maksimissaan koiran rinnalla ja ongelmaa ei ollut. Kontaktit oli kyllä tosi nätit, toki juoksusellaiset, mutta silti.

Ihana pikku saukkosukkulani.

Pakkasen purema jälki

2011-11-20T20:35:00.001+02:00

Jälkitreenissä aurinko paistoi huikeasti ja pakkanen puri posket punaisiksi. Teimme normijäljet, joissa kaarteita ja vaikeitakin kulmia riitti. Jälkeä vanhennettiin vähintään tunti, jonka aikana lenkkeilimme kauniin huurteisessa metsässä. Ja tietysti kameran akku caput, pöh.

Jälki meni Sohvilta kohtuullisesti, kuono nousi kyllä aika korkealle ja haki selvästi ilmavainulla. Mutta eteni pääasiassa oikein ja muutaman kulmat otti tosi nätisti. Löysi välimakuun ja maalin ongelmitta, loppua kohden työskentely taas parani. Loppupalkkana olleen kalkkunankaulan hotki paikanpäällä.

Minna ja Pipsa tekivät taas hienon jäljen, vaikkakin vauhti on juoksunluokkaa. Pipsan kanssa voisi melkein jo miettiä mejä-koetta.

Päivän merkittävin edistyjä oli kuitenkin Perro-paappa, joka vetäisi eleettömän tyylikkään ja varman jäljestyksen, vau Mia ja Perro.

Katsotaan ehditäänkö vielä ennen pysyvää lumipeitettä jäljestämään.

Hyvin ehtii

2011-11-19T19:05:00.001+02:00

Taas viikonloppu yrittää kiihdytellä kamalaa kyytiä ohi, mutta yritellään nyt jarrutella. Perjantaina huristelin töitten jälkeen Kasvattajalaan, kun Sohville oli varattu salonkiaika. Taru taikoikin meidän hipistä mukiinmenevän saukkosukkulan. Samalla juteltiin Sohvin 'pikkusiskosta', jonka toivotaan saapuvan laumamme jatkoksi ensi vuonna. Tarulla on mielenkiintoisia yhdistelmiä suunnitelmissa ja voisi olla vaikea valita, mutta onneksi tässä voin luottaa hyvin pitkälti Tarun näkemykseen, tietänee aika hyvin, mitä haen :) Samalla sain tietoa, mitä on odotettavissa Sohvin astutusten ja pennutusten osalta. Jännittävä vuosi siis tulossa.

Muutto uuteen kotiin on ensi perjantaina ja teettää jo puuhaa. Tänään muutettiin koiran ruokasäkit ja häkit yms. nykyisestä kellarista siistiin, valoisaan ja lämpimään varastoon. Mukava päästä asettelemaan kaikki paikalleen, kun kerrankin on tilaa. Muuttolaatikot tulee maanantaina, että tästä tämä vain kiihtyy. Mies kurtisteli eilen kulmiaan seinäkalenterimme edessä ja kyseli, että olenko kenties unohtanut, että ensi viikko on muuttoviikko. Kalenteriin on merkattu ma: agility, ke: agility, to: virikeluolasto, su: cairnien yhteislenkki. No, eipä ainakaan ehdi kaiken ohjelman keskellä stressata ehtiikö keittiö ennen muuttoa, riitttääkö tilatut muuttolaatikot etc :)

Sohvi vilisteli päivän tulevalla kotipihalla ja pääsi isäntäväen kantourakan jälkeen metsälenkille. Kotiin päästyään otti tirsat sängyssä eikä antanut minkään kolinan ja porinan häiritä kauneusuniaan, vaan kuorsasi menemään. Kunnes Mikko aloitti illallisen laiton yhtyedessä parmesanin raastamisen, silloin nähtiin mahtiloikka sängystä ja kiireinen kipitys keittiöön. Herranjestas sentään, juustonmurusia ei vaan voi vastustaa.

Huomenna taas muutetaan, mutta käydään sentään porukalla verijäljestämässä välissä...

Sohvi ja Topi. Topi ja Sohvi.

2011-11-16T21:32:00.001+02:00

Blogi ylpeänä esittelee Agilityhirmut Prankster'sin S-pentueesta. Sisarukset vailla vertaa.

Oikea agitiimi

2011-11-16T21:20:00.001+02:00

Otetaanks sellainen virallinen agitiimikuva?

Yritys.

Totuus. Minttu kyllä näyttää hyvältä molemmissa kuvissa.

Ihan Paras Tiimi. Suvi ja Lempi puuttuvat kuvasta, mutta eivät tiimistä.

Paaljon parempi treeni

2011-11-16T20:17:00.001+02:00

Onneksi cairnikoiden omat agiharkat tarjosi taas kivaa tekemistä. Ratasuunnitelma toimitettiin etukäteen, rata rakennettiin rivakasti ja se tarjosi suht menevää menoa ilman suurempia kommervenkkejä, mutta muutama houkutus kohta koiralle siinä oli, joten tarkkuuttakin vaadittiin. Päätettiin Sohvin kanssa viimeiseen puhtaaseen rataan ja oltiin tyytyväisiä. A:n kontaktia vahvistetiin targetilla alkuun, jonka jälkeen malttoi kipittää kunnolla alas asti.

Vuoden reippaimman agiohjaajan titteli on pakko antaa Lindalle, jolla oli eilen laskettuaika ja joka treenasi kanssamme tänään. Vitsi mikä mimmi. Pietu turvasi ja otti meille nipun kuvia, kiitos. Sorry kuvien tummuus, en ehtinyt vielä niitä editoimaan.

Mia ja upeasti kiipeävä Elmeri. Ellu kun ei vielä hetki sitten suostunut A:lle laisinkaan.

Sanna ja Alli työstää rengasta.

Tässä se tuleva Mami radalle Topin kanssa.

Iloa tätä on seurata, Linda nauraa itsekin mennessään :)

Minä Söhvelöisen ohjaimissa. Mitä ihmettä mä kumartelen, häh.

Vauhtia,

ja enemmän vauhtia.

Sohvin tyylipuhdas rengas radalla. Mintun tarkan katseen alla.

Duathlon loppuverryyttelyksi. Meil oli kivaa.

HÄIRIÖtreeni

2011-11-14T20:42:00.001+02:00

Kamalat treenit näin vaihteeksi.

Uusi ryhmä, vähän liian iso, kaikilla vähän omat tavat, kouluttaja antaa yleisohjeet, jonka jälkeen keskittyy keinuharjoitukseen koira kerrallaan. Merkistä vaihdetaan seuraavalle pisteelle. Kaksi koiraa huutaa kuin palosireeni ja pieni treenitila pakottaa koirat lähekkäin. Ensin pärähtää hermo terrierillä ja totean, että hihnanjatkeena on ylikierroksilla käyvä otus, joka sinkoaa minkä esteen tahansa jonka edessään näkee. Naapuri pitelee staffiaan rystyset valkoisena ja hokee, että tätä ei sillä tavalla voi pitää vapaana. Hivuttaudun etäämmälle. Putkikohteella rauhoittelen itseäni, keskityn koiraan ja etenen rauhassa treeniä, kun lähettäessäni koiraa putkeen havaitsen, että vastasuunnasta tulee toinen koira vastaan. Saan viime hetkellä Sohvin käännettyä putkelta pois. Siinä vaiheessa narskuttelin poskihampaita jo minäkin, ja mietin, että onkohan tästä jo enemmän haittaa kuin hyötyä. Vetäydymme suosiolla sivustalle ja teemme keppejä, jonka erilaiset ohjurit teettävät meille töitä.

Keinuharkat meni muuten ihan hyvin, mutta Sohvi täräytti alkuun ensimmäisen juoksukeinunsa. Irrotin pantaa ja kouluttaja valmistautui hiljentelemään keinua, niin terrieri meni jo. Tuli korkealta ja kovaa ja hyppäsi kesken kiikun pois. Me ei siinä kissaa keretty sanomaan. Noo, Sohvi kirmasi palkalle, että näiksä, eiks mennytkin hyvin, tehdääks vielä?? Joo, tehtiin me, mutta aika tavalla hallitummin.

Ehkä se tästä taas.

Minä suojelen sinua kaikelta

2011-11-14T16:05:00.001+02:00

Tänään iltapäivälenkillä lähimetsässä haahuilin metsäpoluilla koira vapaana jossain takana, kun aivan tyhjästä eteeni ilmestyi kovalla vauhdilla edennyt motocrosspyörilijä. Pelästyksissäni säpsähdin ja vinkaisin, kun pelkäsin, että ajaja ei ehdi näkemään koiraa, vaan paukkaa päin. Ja mitä tekee Sohvi, syöksyy vauhdilla takaalta eteeni ja jää väliimme puolustautumaan raivokkaasti mokomaa päristelijää vastaan. Onneksi crossailija pysäytti menopelinsä ja seurasi ihmeissään äkäistä terrierivastaanottoa. Olin niin hämmästynyt koiran puolustusreaktiosta, että unohdin ihan väläyttää omia kulmahampaitani luvattomalle kulkijalle.

Olen muutaman kerran aiemminkin havainnut, että Sohvi on tehnyt jonkinsortin väliintulon, jos epäilee minulla olevan joku hätänä. Mamman tissiposki (Mintun antaman lempinimi Sohville, kun itkee toisinaan teatraalisesti perääni) osaa siis yllättää. Ottaisivatkohan paikalliset palveluskoiraporukat meidät suojeluharkkoihin :)

Aikataululla ja ilman

2011-11-13T21:12:00.001+02:00

Miten viikonloppu voikaan mennä aina näin nopsasti, kummaa.

Meillä oli pitkästä aikaa viikonloppu ilman ainuttakaan aikataulutusta. Niinpä puuhailimme molempina päivinä uudella kodilla, laittelimme linnuille ruokaa ja lenkkeilimme metsässä. Kirjoittelin Virikeluolastosta lyhyen esittelyn Cairn-lehteen, suunnittelimme joulua ja kevään lomia, söimme hyvin, nukuimme pitkään ja otimme rennosti.

Aikataulutus otetaan kyllä sitten kiinni ensi viikolla, kun mies on vuorostaan työmatkalla, Sohvilla on kahdet agitreenit, trimmaus ja verijälkitreenit. Hiiop, sitä kohden.

Iso Ankanpoikanen

2011-11-12T10:01:00.001+02:00

Tuliainen. Mitä isompi pehmo sen parempi :)

Saludos Desde Barcelona

2011-11-08T21:29:00.001+02:00

Matka töihin kesti tänään koko päivän, mutta sujui mukavasti uutta Cairn-lehteä selaten. Lehdessä olikin ilmoitus trimmauskurssista, jonka kerho järjestää tammikuussa Vantaalla. Hienosti olivat ensimmäiset jo ehtineet ilmoittautua. Tässä vielä tällekin foorumille:

Trimmauskurssi Vantaalla 14.1.2012
Kurssi onkoirakoulutushallin tiloissa, osoitteessa Sinikellonpolku 3E, 01300 VANTAA(Koivuhaka)

Kouluttajana toimiiTaru Rannikko (= Sohvin kasvattaja, päätoimittajan huomio)

Osallistujia otamme 10-15 cairnikkoa

Hinta: 30 euroa

Jos mahdollista,niin oma trimmauspöytä mukaan.

Ilmoittautumisetja lisätiedot: anne@tammiruusu.fi

Muutama tarkkaavainen on ehtinyt myös pahoitella, että kirjoittamastani harrastetarinasta oli lehdessä jäänyt minun ja Sohvin kuva pois. Joten julkaistaan se nyt täällä. Kuva "Ilmassa" on kesäkuun treeneistä. Pietu-kiltti kuvasi.

Ai, mitä Barcelonassa? No, töitä. Kastotaan ehdinkö nähdä taas muuta kuin lentokentän ja kongressisalin. Kotoa tuli juurikin viestiä, että iltalenkki oli sujunut pupujusseja pusikoista pelotellen.

Luolailua

2011-11-07T20:42:00.000+02:00

Toinen kerta virikeluolastolla meni meiltä ohjaajilta jatkokertoja suunnitellen, mutta se ei Sohvia ja Lucaa häirinnyt, sillä koirukset viihtyivät luolastossa hyvin. Tällä kertaa kaksikko tuskin malttoi odottaa, että pääsivät vapaaksi, jonka jälkeen spurttasivat luolaan sisälle samasta aukosta karmit paukkuen. Kuvaaja ehti ikuistaa vain hännänpäät. Meno oli viime kertaa reippaampaa ja luolaston uloskulkuja alettiin jo sulkemaan, jotta matkat luolaston sisällä pitenisivät. Kiitokset Hannalle opastuksesta, seuraavaksi yritämme pärjätä jo keskenämme.

Nyt on sitten sarjalippu ostettu ja viikkovuoroa sovitellaan kalentereihin. Lisäksi alkuvuodesta suunnitteilla tutustumiskäynti cairnterrierikerhon kautta. Seuratkaapa ilmoittelua, jos haluatte mukaan. Tätä kannattaa kyllä ehdottomasti kokeilla.

Loppuksi tyhjensimme Mintun kanssa tilimme piipahtamalla myös myymälän puolella...

Tyyppivika

2011-11-06T19:33:00.002+02:00

Jäljestettiin Sohvin kanssa kolmatta kertaa. Paikkana Halkolampi, jonka sammalmetsät tarjosivat hyvät puitteet verijäljelle. Mukana tutut Minna ja Pipsa, Mia ja Elmeri&Perro sekä Minttu ja Luca&Rico.

En ole koskaan nähnyt syrjäistä Halkolammen parkkista niin täynnä autoja. Onneksi pääosa ulkoilijoista taivalsi merkityillä hiekkatiereiteillä. Pari sienestäjää toikkaroi Lucan jäljen alussa, mutta muuten saatiin työrauha.

Sohvilla oli noin 150 m pitkä jälki, jossa runsaasti kaarteita ja muutama vaikeampi kulma. Alkuun kierrokset kävivät niin voimallisina, että koira sinkoili aloituksesta sinne tänne ja kulki noin puolimetriä jäljen vieressä. Nenä nousi paljon ja haki ilmavainulla. Sain pysähdellä aika paljon ja rauhoitella. Välimakuunkin tohotti innostuksissaan ohi. Vasta puolenvälin jälkeen malttoi keskittyä, nenä painui maahan ja jäljesti tarkasi maaliin.

Innostus meinasi mennä Pipsalla ja Lucallakin alkujäljellä yli ja vauhdilla korvattiin laatua. Sellaista hurlumehei-meininkiä eli normaalia rotuun liittyvää tyyppivikaa =)). Loppua kohden maltettiin jo paremmin ja silloin tarjolla mallikelpoista jälkeä.

Mia ja Pappa

Minttu ja Luca.

Minna ja Pipsa.

Mia ja Elmeri.

Minä ja Söhveli.

Nuuhnuuh nenä vie.

Maali löytyi.

Maalissa odottanut luu kannettiin autoon.

Tärähtänyt Rico sieni suussa juoksi kameraa päin.
Sopii hyvin lopettamaan tämänkertaisen kierroksilla vedetyn jäljestyksen :)

Pensaan alta

2011-11-05T18:28:00.000+02:00

Vapaa-aika on nyt kulunut pihatöissä. Sohvi osallistuu, vaikkakaan ei harmikseni juurikaan noudata sovittua puutarhasuunnitelmaa. Kuoppia kaivellaan ihan neidin oman näkemyksen mukaan. Tänään kävi mojauttamassa välipusun, kun leikkelin pensaita, ja naamaan jäi kunnon multajälki.

Nakkasin koiralle uuden aktivointipuruluukuution siksi aikaan, kun uurastin katteen parissa. Idea olisi pyöritellä namit reijästä ulos. Mutta mitä sitä niin hankalasti tekemään. Sohvi puri näpsäkästi luiset reunanauhat katki, avasi kuution ja hotki herkut naamariinsa parissa minuutissa. Leikki sentään hetken tyhjän kuution kanssa.

Noo, silleen melkein

2011-11-02T20:38:00.002+02:00

Niin, ne treenit. Menihän ne ihan ookoo. Alkuun jopa niin jouhevasti, että lopetin loppua kohden koiran ohjaamisen ja viilettelin fiiliksissä menemään. Ja koira tietty imutti putken väärään päähän. Noo, toisaalta kontaktit meni kivasti ja takaakierto pussilla onnistui jo melkein jouhevasti ja loppusuoran irtoaminen oli hiano! Joten plussalle jää ja oppihan varmistamaan ne putken päät.

Muillakin tuntui olevan kaikkia kivoja pikku pähkinöitä. Topia ärsytti, kun siltä estettiin pääsy ihanalle A:lle, ja jäätiin hinkkaamaan rengasta. Tämän jälkeen kieltäytyi ehdottomasti menemästä enää putkeen. Katsomolla oli hauskaa, kun uppiniskaista terrieriä yritettin maanitella putkeen. Minttu alkoi jo näyttää siltä, etä kohta lähtee Topi-poika niskapersotteella sinne putkeen. Elmeri kihnutteli A:lla ja Alli haahuili. Lempi oli ihan hiton hyvä, tosin törmäili putkella Suviin, jonka jälkeen tuli putkesta ulos hyvin varovasti varmistaen ensin, että se emäntä ei juokse taas niskaan. Tästä on taas hyvä jatkaa, ainakin johonkin suuntaan =)

Kotitehtävä

2011-11-01T07:40:00.002+02:00

Tuleva rata. Näyttää suoraviivaiselta ja vauhdikkaalta. Kerron myöhemmin, mikä oli todellisuus.

Yhdessä ain

2011-10-30T15:14:00.001+02:00

Cairnien lokakuun yhteislenkillä Koirametsässä 8 cairnia (Sohvi, Pipsa, Sandie, Eetu, Kerttu, Elli, Elmeri, Perro), paljon menoa ja meininkiä ja ihan kiitettävästi MUTAA :) Ikähaarukka 10 kk-12 w. Ja vaativahko kalliokiipeilyreitti. Kartalla meidät piti Mia, kiitos.

Kivaa oli, kiitos kaikille yhteislenkkeilijöille.

17!!

2011-10-29T19:17:00.002+03:00

Meillä oli tänään agilityn kuun viikonloppuvuoro. Mintultahan on homma karannut ihan käsisistä, lähettelee meille ratapiirustuksia edellisenä päivänä ja määrää kaikki opiskelemaan linjat jo etukäteen. Printtausten kanssa sitten kukin tahoillaan oli eilen perjantai-iltana pyörinyt ympäriämpäri. Meillä ainakin kotona mies seurasi viinilasinsa takaa virnuillen menoa. Kieltämättä etukäteismietintä nopeutti ainakin radan kasaamista ja ehkä vähän sitten tositoimissakin.

Agivuoro oli aikaisin aamulla, joten jätin Sohvilta aamuruoan antamatta, josta madamoiselle oli kyllä varsin tuohtunut. Mietiskelin, että mitenköhän tällaiset aamutreenit meiltä oikein luontuvat, mutta yllättävän hyvin olimme molemmat hereillä, kun oma vuoro radalle tuli. Mun on ihan pakko maanantaina töissä skannata meidän rata. Siinä oli estettä esteen perään ja kulmia riitti. Meille korkeahkon vaikeusasteen takia olin itse ihan rennolla mielellä ja varauduin pitämään taukoja ja välipalkkaamaan koiraa radalla. Mutta eikunkeikun, Sohvi oli superhyvä, jolloin minäkin rentouduin entisestään ja ehkä ekaa kertaa ikinä ehdin ihan hippasen nauttimaan menosta. Se oli kuulkaas yhtäsoittoa alusta loppuun seitsemäntoista (17) estettä.

Muutkin koirakot (Topi, Alli ja Elmeri) menivät minusta erittäin hyvin. Ja kyllä ne heikoimmat lenkit olimme me ohjaajat, jotka pinkoivat milloin minnekin, kiekuivat mitä milloinkin ja mihin aikaan sattuu, koirien seuratessa hyväntahtoisina kysymysmerkkeinä perässä. Aivan mahtava tiimi =)))

Treeneistä suuntasimme suoraan pihanraivaushommiin. Työnjohtaja tosin nukahti kesken kaiken auringon lämmittämälle patiolle. Ja nyt kärkymme naisissa pekonipastaa keittiöstä...

Siinäpä se. Kepit korvattiin pussilla. Istu ja pala.

Koirien seikkailupuisto

2011-10-28T19:32:00.002+03:00

Tänään käytiin tutustumassa Mintun ja Lucan kanssa Virikeluolastoon. Voi äly ja väläys, että oli kivaa. Kyseessä on Suomen ensimmäinen virikeluolasto, jonka on ideoinut ja suunnitellut eläintenkouluttaja Hanna Valkila. Hanna myös toimi oppaanamme tänään.

Virikeluolaston on 36 metrinen erilaisista moduuleista koostunut luolasto, josa on helpompia osuuksia ja vaikeampi kulmia ja ahtaampia putkia. Luolastoon pääsee monesta kohtaa ulos ja sisään ja luolaston katon voi tarvittaessa nostaa auki. Virikeluolaston eri kohdissa on erilaista materiaalia (heinää, lehtiä, liukkaita pintoja), erilaisia tuotteita (puita, kiviä, turkinpaloja, sulkia, sorkkia) ja tuoksuja (synteettistä ketun ja peuran tuoksua, riistaeläimien kuivattuja osia). Siellä täällä löytyi herkkupaloja piilotettuna.

Tutustuminen aloitettiin päästämällä koirat irti ja tutustumaan omassa tahdissa paikkaan. Luolaston kaikki sisäänmenoväylät oli avattu. Sohvi ja Luca saivat tutustua luolastoon yhdessä, kun tulevat mainiosti juttuun. Sinne ne samantein katosivat kumpikin omasta luolan aukosta sisään. Ja sitten tulikin ihan hiljaista, suorastaan hipihiljaista. Tutustuminen kaikkeen jännään luolan sisällä vaati koiralta täyden keskittymisen, liikkuivat tutkaillen ja rauhallisesti moduulista toiseen ja kävivät välillä kurkkaamassa ulkona. Koko harjoituksen ajan vallitsi hyvin rauhallinen tunnelma. Välillä kuului kynsien alta erilaisia ääniä, kun pintamateriaali luolastossa vaihtui. Me ohjaajat istuskelimme ja juttelimme ulkopuolella ja koirat etenivät luolastossa itsenäisesti käyttämällä hajuaistiaan ja ongelmanratkaisukykyään.

Mielestäni aivan oiva mahdollisuus harjoittaa rodunomaista toimintaa ja väsyttää mukavasti koiraa. Ja oiva harjoitus lämpimässä ja siistissä sisätilassa näin talvea vasten ajateltuna. Sohvi ja Luca tuntuivat nauttivat joka hetkestä, ja hallin ympäristössä tehdyn lenkin jälkeen Sohvi veti vimmatusti takaisin luolastolle, joten me sitten taidammekin hankkia kausikortin tuonne.

Sinne ne vaan sitten lähti.

Tässä näkyy vähän tuota erilaista sisällysmateriaalia.

Hanna ja koirat.

Ahtaampikaan putki ei tehnyt tiukkaa,

Ja sama toiseen suuntaan.

Rekvisiittaa oli monenlaista.

Tästä näkee, että katon voi avata.
Sohvia selvästi nyppi, että kurkimme sisään juuri, kun oli löytänyt mahtisorkan,

Koulutustilan yhteydessä on pieni ja mielenkiintoinen myymälä.
Vasta kuvia katsoessani huomasin pienen voron puuhissaan.

Stop tykkänään

2011-10-28T10:46:00.001+03:00

Kaamea kiire aamulla. Mies työmatkoilla. Koira aamulenkille, paitapuseron silitystä (virallisempi palaveri tulossa), molemmille jotain ruokaa, tukkakin pitäisi ehtiä laittaa, missä läppärin sähköjohto, konttaan palloa sohvan alta. Hölkkään bussille, mielessä muutama keskeneräinen dokumentti, kymmenkunta vastausta odottavaa sähköpostia, kokous alkaa ihan just.

Vastaan kävelee CAIRNterrieri aamulenkillä.

Yht'äkkiä ei olekaan kiire mihinkään. Pysähdyn rapsuttelemaan ja sirkuttelemaan koiralle, vaihdan kuulumiset tuikituntemattoman koiran isännän kanssa. Pohdiskelemme muun muassa trimmintarvetta, kuivaruokavalikoimia ja riistä- ja saalisvietin eroja. Terrieri istuu tyytyväisenä jaloissani rapsutettavana ja saa taskunpohjalle jääneen raksun. Hymyillen toivotan päivänjatkot, jonka jälkeen juoksen myöhässä palaveriin.

11 estettä

2011-10-26T20:38:00.001+03:00

Minttu heittäytyi hankalaksi illan agi-treeneissä, rakensi radan, kertoi mikä on estejärjestys ja sanoi, että miettikää itse miten ohjaatte ja näyttäkää. Eikä pukahtanut yhtään apuja. Kaamea mumina kävi ryhmässä, joka hortoili radalla pähkien kuinka kummassa tästä nyt selvitään.

Aika hyvin me selvittiin, vaikka radalla oli muutama ihan oikeasti kinkkinen kulma. Minttukin heltyi antamaan uusintaradoille apuja ja vinkkejä ja loppujen lopuksi ja olosuhteisiin nähden oltiin kaikki suorastaan aika hyviä. Hyvä me.

Ratana tänään: hyppy-hyppy, josta tiukka kulma putkelle (josta taas avautui suora väylä A:lle, vaikka rata kääntyi hypyille)-> 3 hyppyä ympyrässä -> A-> putki, josta taas tiukka kulma kahdelle hypylle. Sohvi ekalla radalla 2 pummia: lähti häiriön suuntaan kiertäen toisen hypyn ja karkasi putkelta A:lle. Toka rata koiralta virheetön, ohjaajalta kohtuullinen. Kiitosta hyvästä vauhdista. Vauhdikas oli Sohvin velipoika Topikin, hassuja agikiitureita nämä siskokset. Oiskohan sellaisia agilityn sisko ja sen veli -parikilpailuja, joihin noi vois ilmoittaa.

Omina harjoitteena otettiin pussia (oliks meillä vielä viime viikolla tässä jotain ongelmaa, häh), pimeää putkea ja keppejä verkoilla (ei törmäilyjä tällä kertaa, mutta mun kädet pitää laittaa pakkopaitaan, että ne ei ala heilumaan).

Hyvä sänky, parempi uni

2011-10-25T08:10:00.000+03:00

Kun Sohvi oli pentuna tulossa meille, niin varustehankintoihin kuului mukavan ja käytännöllisen koiranpedin hankinta. Petihankintaan käytettiin aikaa ja vaivaa, mutta viimein löysimme mielestämme loistopedin, joka ostettiin euroja säästämättä ja aseteltiin tarkasti harkittuun paikkaan. Lisäksi kasvattajalta saatiin mukaan toinen peti, josta tehtiin reissupeti matkoille.

Ja pah. Hieno koiranpeti on aikaa sitten kärrätty käyttämättömänä ullakolle. Reissuversio sentään kelpaa matkoilla varsinkin nykyisin kun se on jäänyt auttamatta pieneksi. Elättelen vielä toivoa, että seuraava penneli ymmärtää hankinnan hienouden.

No, missä se karvakorva sitten nukkuu? Pakko se on tunnustaa, että meidän sängyssä tai pentuna sen alla. Fatboyn säkkituolissa, joka hankittiin minulle, mutta jonka koira omi alusta alkaen. Ikkunalaudalla (josta voi seurata matalasti muristen postinjakajan aamutoimia). Ja viime yö kului miehen työmatkan jäljiltä lattialle jääneen matkalukun päällä. Makunsa kullakin.

Pihatöitä

2011-10-23T18:20:00.001+03:00

Viikonloppuna kunnostetiin uutta kotia ja puuhailtiin pihalla. Sohvi tutki myyränkoloja ja levitteli lehtikasoja. Tavattiin naapurin leikattu Poju-rotikka, joka on valtava musta jättiläinen, mutta kiltimpää tapausta saa etsiä.

Sisätilojen remontti etenee vauhdilla ja alkaa hetki hetkeltä näytämään enemmän meidän perheen kodilta. Ja autotalliin kannettiin Sohvin murkinoille ihan oma pakastin.

Penkkuja

2011-10-23T12:21:00.001+03:00

Me olemme Sohvin kasvattajan Tarun kanssa vähän tehneet pentusuunnitelmia. Suunnitelman mukaisesti Sohvi pääsee miehelään ensi vuonna joko kevään juoksuista tai sitten syksyllä. Fiksunoloinen ja varsin komea ja nuori sulhanen Tarulla on jo mielessä.

Lisätietoja suunnitelmista saa Tarulta Prankstersilasta ja minä kerron enemmän kuin mielelläni tästä meidän neitokaisesta, jos kiinnostuneita löytyy. Voin ainakin omalta osaltani lämpimästi suositella tätä genomia, joka tuottaa ilmeisen hyvää hermorakennetta, pelotonta uteliaisuutta, itsepäistä tottelevaisuutta, kaikkeenosallistuvuutta, aamu-unisuutta, himosaunojaa ja toimeentulevuutta niin ihmisten kuin koirien kanssa. Jos pienokaiset tulevat mammaansa, niin luonteikkaita ja rakastettavia pakkauksia on odotettavissa.

Kahden päivän putki

2011-10-21T19:25:00.000+03:00

Tällä viikolla oli omien agitreenien lisäksi paikkausvuoro Mintun treeneissä Purinalla. Sohvi pääsi mukaan juoksujen jäljiltä ja kierroksia oli alkuun aika tavalla ja kuulossa ajoittain vikaa :))

Itse estetyöskentely meni aika mukavasti, mutta ratojen välillä koirus ei meinannut malttaa odottaa, vaan otti häiriöstä itseensä ja pari kertaa kävi moikkaamassa muita kentällä työskenteleviä koirakoita. Varsinkin muiden koirien palkkaus tuntuu Sohville olevan ylitsepääsemätöntä seurata etäältä. Omissa treeneissä se ei haittaa ollenkaan, kun kaikki on niin lungeja. Mutta vierastreeneissä kävi nolottaa ja ahdistaa, kun sorisorisorin saattelemana kävin hakemassa omaa koiraa omalle puolelleen.

Mitä työstettiin oli keppejä verkoilla (ajoittain ihan bueno) ja keinua. Keinuharkkoja tehtiin niin, että keinun toinen pää nostettiin maksipöydän päälle -> koira pöydälle -> koira keinulle -> puolikas keinuminen alas. Meni nakilla hyvin, mutta Sohvi ei nakkihimoissaan edes tajunnut, että nyt liikkuu. Kopsahdusta ei ole pelännyt missään vaiheessa. Lisäksi treenattiin irtoamista (hyppy, putki, hyppy) targetilla ilman suurempia ongelmia. Pussia ei olla tehty aikoihin ja sen kiersikin yllättäen. Pitänee muistutella.

Sitten minulle satikutia. Purinan treenit oli ns. omatoimitreenit eli kaikki treenaa omien koiriensa kanssa itsenäisesti. Toki apua saa pyytää. Tiedän vallan mainiosti, että tällainen treeni tulisi suunnitella tarkkaan etukäteen (mitä teet, miten teet ja kuinka paljon), mutta nyt kaikessa remonttihässäkässä suuntasin myöhäisiltavuoroon pää pyörällä ja ainoana ajatuksena, että vedetään ne keinutreenit. Keinuharjoitetta lukuun ottamatta treeni menikin vähän sellaiseksi päättömäksi häärinäksi, tota vähän ja sit tota ja meniskö toikin vielä. Sohvi haahuili ja minä haahuilin. Eijeijei. Saa tukistaa.

Heijastin

2011-10-17T21:18:00.000+03:00

Hurtan mannekiinit heijasteliiveissään.

Sohvin kaverin Sylvi oli viikonloppuna "synnyttänyt" neljä pehmolelu-pupsia, jotka oli juuri vieroitettu emoltaan. Olosuhteisiin nähden Sylvi oli reipas ja jaksoi hyvin lenkkeillä kanssamme. Iltaisin tulee jo pilkkopimeä, toivottavasti useimmat muistaisivat käyttää heijastavia pintoja niin itselllä kuin koiralla.

Hännällä ilmaisu

2011-10-17T16:07:00.000+03:00

Sohvi väijyi lenkillä pensasta eri suunnista. Tiirasin ja tiirasin, enkä nähnyt mitään. Koiran villisti viuhtovasta hännästä kuitenkin arvasin, että rakkain arkkivihollinen eli PupuJussi taitaa majailla siellä. Lopulta pupulta meni hermo ja pinkoi hanikkaan.

Sohvi tosiaan ilmaisee löydön alkamalla vimmatusti heiluttaa häntää, ei sano mitään, mutta häntä heiluu niin sammakoille kuin sorsille tai kaapin alle nyykähtäneelle kärpäselle. Muutamankin kerran olen käärmepelossa pinkonut koiran viereen, kun alkaa kanervikossa yhtäkkiä heiluttamaan häntää. Varsin ystävällismielinen ilmaisutapa toki.

Tästä on toinenkin vallan mainio variaatio. Mintun pikku-Luca vohki pienempänä kaikkea mahdollista tavaraa. Pikkumiehen aikeet vain paljasti häntä, joka alkoi joka kerta heilumaan, kun se vasta keksi ajatuksen, että tuon voisi varastaa.

You will meet a tall dark stranger

2011-10-16T18:58:00.001+03:00

Sohvi sai syksyn tullen uuden heijasteliivin. Häkellyttävän värinen oli metsäkin alkuillan valossa.

Meille kävi eilisellä metsälenkillä jännittävä kohtaaminen. Yhtäkkiä umpimetsästä pölähti eteemme polulle isokokoinen uroskoira vapaana eikä ihmisiä mailla eikä halmeilla. Iso musta muukalainen heilutteli ystävällismielisesti häntäänsä ja tapitteli meidän neitokaista kiinnostuneena. Pyysin vapaana ja vieläpä edelläni kulkenutta Sohvia pysähtymään ja ehdin jo mielessäni hätäisesti laskemaan päiviä juoksusta... Mutta onnekseni ja pieneksi hämmästyksekseni Sohvi totteli moitteetta, pysähtyi ja sain koiran kytketyä. Sen jälkeen kirmasi kyllä oikopäätä muukalaista moikkaamaan. Salaperäisen kohtaamisen keskeytti kaukaa kuulunut vislaus ja komistus katosi metsään.

Ja vähän samankaltainen kohtaaminen kävi tänään. Tosin nyt polulla vastaantullut koiralauma oli kytketty. Pyysin vapaana kulkenutta Sohvia pysähtymään ja odottamaan. Ja jälleen karvahanurimme totteli epäröimättä. Kylläpä olin ylpeä hyvätapaisesta pikkuterrieristä. Palkitsin koiran reilulla pätkällä nakkia. Nyt ei enää lisäpalkattu kohtaamisella, vaan ohitimme mielipuolen lailla räyhäävän ryhmän sutjakasti. Huh, remmirähjäys olisi kyllä tylsä ominaisuus.

Tuubit tuli

2011-10-14T18:25:00.003+03:00

Vohkin röyhkeästi vierailevalta agikouluttajaltamme Katjalta idean 'namiohjaimesta'. Ameriikasta asti tilasin, mutta nyt ne on täällä. Näitä riittää vaikka koko agiryhmällemme. Nakinpalat yms herkut sisälle ja spruuttaus palkaksi. Pysyy sormet puhtoisina. Aloitimme koiralle selvästi mieleisen käyttökoulutuksen kotona.

Ei näin.

Vaan näin.

Etuajassa

2011-10-13T08:52:00.000+03:00

Taisimme viettää eilisissä agitreeneissä jo tämänpäivän teemaa: Kansallinen epäonnistumisen päivä ;)

Meille tulee tänään odotettuja koiravieraita, sillä naapurin Pipsa tulee kylään, kun emäntänsä menee teatteriin. Naapuruston win win -tilanne. Suunnittelin vieväni tytöt pitkälle metsälenkille töiden jälkeen.

Lenkkeilyn jälkeen Sohvi esitteli Pipsalle lempipaikkansa. Meidän agentti seuraa usein pihan tapahtumia ja viimeksi eilen hälytti kuin palosireeni, kun joku kulki v.a.a.r.a.l.l.i.s.e.n jätesäkin kanssa pihan poikki. Vetolaukut me ollaan jo saatu toleroitua, mutta noi jätesäkit pääsee vielä satunnaisesti yllättämään.

Ihme treenit

2011-10-12T20:53:00.000+03:00

Tänään agilitytreenit oli täynnä häsläystä, sähläystä ja höntsäilyä. Miten se jotenkin tarttuikin kaikkiin. Melkein kaikilla koirakoilla kesti omalla radalla kamalan kauan, kun mikään ei vain tuntunut menevän jouhevasti. Joko koirat pöllöilivät tai sittten me ohjaajat olimme muuten vain pihalla. Mia joutui likipitäen zumbaamaan, että sai Ellun kiinnostuksen heräämään (katsomolle viihdyttävin pätkä, kiitos Mia). Linda ohjasi jostain syystä sitkeästi toinen käsi taskussa, mikä sai Topin herpaantumaan ja Mintun haromaan hiuksiaan. Suvin ja Lempin suoritusta en nähnyt kokonaan, mutta ilmeisesti sielläkin kumarreltiin ja steppailtiin siihen malliin, että kiitosta ei tainnut Mintulta herua. Mintun äidillä Peten kanssa taisi sentään olla homma edes jotenkin hallussa.

Minä treenasin sittenkin Ranella (Mintun äidiltä lainassa sekin), kun Pave lepäsi omaa treeniään varten. Vähän jänskätin uutta koiraa ja vice versa. Koira osasi, vaikka minä juoksentelin tohkeissani esteitä päin ja kiekaisin joka esteellä, että RENGAS (?!). Juu-u, oli meillä radalla sekin, ensimmäisenä ja viimeisenä esteenä, mutta minä se tarjosin rengasta riippumatta, mikä este oli edessä. Huomasipa miten vähän merkitystä sanallisella käskyllä radalla on. Ja ratana siis rengas, putki, 3 hyppyä ympyrässä, takaisin putkeen ja renkaan kautta maaliin. Yksittäisenä esteenä keinua, pimeää putkea ja puomia.

Kuvat oli häsläystä pullollaan ja ainoa hauska yksityiskohta kuvissa on Minttu, joka kädet puuskassa näyttää kuva kuvalta tuimemmalta :) Niinpä tällään tähän ainoastaan kuvan minusta ja Ranesta tauolla (Linda kuvasi). Seuraavalla kerralla taas jotenkin paremmin.

Rieku ja raiku

2011-10-11T18:56:00.001+03:00

Aah, ihanaa, että päästiin Mellyn luokse riehukylään. Sohvi on kaivannut koiraseuraa ja tekemistä juoksujen aikana. Etätöissä ollessani kotona kiikuttaa jatkuvasti leuluja jalkoihini ja kitisee leikkimään. Tuijottaa vaativasti ja huokailee tylsistyneenä. Pitkät lenkit kytkettynä ja koulutustuokiot ja aktivointileikit kotona eivät tunnu riittävän. Pitää päästä leikkimään koiraa.

Melly on nyt toipunut steriloinnista mainiosta eikä jäljellä ole kuin pian karvojen peittoon hiipuva komea arpi, joten uskaltauduimme kyläilemään. Ensin lenkki, sitten pihapainit ja sateen alkaessa loppuriemut sisällä. Kaivattu vauhdikas koiraseura teki tehtävänsä ja nyt koira järsii kyljellään silmät puoliummessa luuta. Miehen sanojen mukaan koira on kuin emäntänsä; kaikki tai ei mitään, täysii tai ei ollenkaan :)

Juurikin näin

2011-10-10T17:34:00.001+03:00

Kiitos Mintulle, joka hienoine pipoineen suostui malliksi kiristyksen ja uhkailun ja yleisen painostuksen jälkeen.

PPP

2011-10-10T13:34:00.000+03:00

Koska Sohvi on edelleen juoksuinensa karanteenissa, saan agilitytreeneihin lainakoiran. Minttu ilmoitti äsken, että minulla on ilo ja kunnia treenata keskiviikkona Paavo Pieni Paviaani -cairnin kanssa.

Ihana Pave, tuskin maltan odottaa. Pitää ottaa kamera mukaan, että pääsette ihailemaan PPP:tä.

Koska Sohville pitää kans keskiä jotain kivaa, niin varautukaa tyttiskoirienomistajaystäväni. Tuppaudumme pian ties millä tekosyyllä kylään...