Ihan parasta

Työkaveri kyseli, että mikä on koiranomistajan elossa parasta ja  mikä pahinta.

Pahin on helppo valita. Pahinta on valtava huoli pienen hyvinvoinnista. Jos koira ei voi hyvin, ei voi emäntäkään. Ja huono omatunto, aina kun on pois kotoa.

Parasta on sen sijaan vaikea valita. Tassuttelun äänet aamuisin ja pian sängyn laitaan ilmestyvät korvat: Herätäänkö jo?  Aamulenkit, kun aurinko nousee. Kotiintulo, vinhasti heiluva häntä ja sata pusua. Koko perheen kanssa tehdyt metsälenkit. Seura. Koiran rapsuttelu. Tekeminen yhdessä, yhteisen kielen oppiminen. Tarttuva energia ja hyväntuulisuus. Uudet Ystävät koiramaailmasta. Miehen sylissä nukkuva koira. Popcornilta tuoksuvat tassut. Koiran katse.
 
Hyvää on myös uuvuttavan uraputken katkeaminen, erilainen elämänrytmi. Aikaa huomata eri asioita: kesän vaihtuminen syksyyn, tuulessa keikkuvat ja jahdattavat lehdet, metsän tuoksu, mikä tatti!, hieno keppi, kaivettava hiekkakasa, pupu, orava, sammakko...

Sohvi on perheenjäsen, yksi meistä. Perhe on parasta.

Halpaa

Halvat huvit x 3:

Lehti taiteltuna viuhkaksi ja raksuja väliin. Vinkkinä: kun käyttää lehtenä sisustuslehteä, tulee entistä halvemmaksi :)

Tyhjä muovipullo. Toimii raksuilla ja ilman. Äänekkäänä sopii paremmin päiväkäyttöön. Sohvin tyyli on kavuta pullon kanssa esim. sohvalle, pudottaa pullo sieltä ja napottaa ulos sinkoutuvat naksut parempiin suihin.

Kulho nurinniskoin ja alle jotain tavoiteltavaa.

Helppoa

Koirapuistot helpottavat kummasti arkea. Työpäivän jälkeen kotona odottaa virkeä terrieri, joka poukkoilee kuin höyrypää ulos päästyään. Metsäsamoilun jälkeen kuljemme läheisen koirapuiston ohi ja siellä onkin oivaa leikkiseuraa, Espanjan tuonti Rodo. Rodo on kiltti pieni koira, joka sietää mainiosti Sohvia, vaikka pelkää useimpia koiria. Koirat leikkivät, juoksevat, pomppivat, hyörivät, pyörivät. Omistajat juttelevat niitä näitä, yleensä kaikkea koiriin liittyvää. Puistoon saapuu lisää leikkikavereita. Sohvia vähän hirvittää väentungos, ja se käy välillä istuskelemassa jaloissani, kunnes kirmaa muiden kanssa leikkeihin.

Reilun tunnin ulkoilun jälkeen palaamme kotiin. Koira syö hyvällä ruokahalulla ja lepuuttelee tässä sohvalla vierssä, kun napsuttelen koneella. Iltalenkeiksi riittääkin sitten pissatuskäynnit lähimetsässä. Ja jotain pientä aivojumppaa illemmalla. Sohvin mielestä paras aktivointileikki on se, jossa piilotan raksuja ympäri asuntoa ja koira saa etsiä ne. Nuuskutinuuskuti sentään.

Hampaita tippuu taas, alakulmureista toinen lähti eilen ja toinen näkyi tippuneen koirapuistoriekkumisissa. Syytä onkin, sillä uutta kalustoa puskee minkä ehtii.

Matkustusasiakirja

Sohvi sai tänään oman passin. Maailmanvalloitus voi alkaa.

Riparapa

Koiranomistajana sadesää on tuonut mukanaan ihan uusia ulottuvuuksia. Oma garderoobi on täydentynyt sadesään kestävillä vaatteilla ja kumppareilla. Kunnon varusteissa on mukavampi lenkkeillä.

Tällaisena päivänä, kun sataa aamusta iltaan, niin kotiintuomisina on viisi kertaa päivässä märkä ja rapainen koira. Sohvi osaa jo käskystä pyyhitään/suihkuun suunnata suoraan ulko-ovelta veskiin. Mitä nyt muutaman kerran ensin karannut Mikkoa moikkaamaan. Olipa hyvä, että tuli tuo amme hommattua, siinä käy suihkuttelut ja kuivaukset niin kätevästi.

Seuraavaksi ohjelmanumerossa käynti eläinlääkärissä ottamassa rabiesta vastaan viimeinen penturokote. Mennään bussilla kaatosateessa. Vinhaa. 

Mökkielämää

Viikonloppu vietettiin mökillä Hangossa. Ihana syksyinen viikonloppu.

Vieraita varten fiinisti.

Merenranta ja rantahiekan värinen koira.

Halonhakkaaja.



Siivousapu.

Kasvatusperiaatteemme kokivat viikonloppuna kolauksen. Sohvi pääsi ensimmäistä kertaa mökillä hyppäämään sängylle. Ja niinhän siinä kävi, että jäi sinne kanssamme nukkumaan...

Koiranilmalla koirapuistossa

Sade ei paljoa haitannut, kun Metsälän koirapuistossa kirmasi pieni lauma cairneja. Pipsa, Topi ja Sohvi leikkivät ja möyrysivät itsensä suihkukommennuskuntoon. Pipsa piti tarvittaessa jöötä pennuille ja oli keppien valtiatar. Pikkuiset mylläsivät muuten vain. Olimme varmasti näky, kun lopulta vaelsimme märkinä ja kuraisina kolmen läpimärän, mutta onnellisen koiran kanssa kotiin.

Kiitos asianosaisille hyvästä seurasta!

Kakkajuttu

Vitsi, kun mulla on niin fiksu koira. Opetin Sohville pennusta lähtien sanat pissa ja kakka. Eli kun koira on käynyt tarpeillaan sanotaan tarpeen nimi. Toki tuohon olisi voinut virittää mitkä tahansa kukka ja keppi -käskyt. Mikkoa tuo hokeminen silloin alkuun vähän huvitti, mutta on joutunut myöntämään, että juttuhan toimii.

Normilenkeillä koira saa toki tehdä tarpeensa ihan oman halunsa ja aikataulunsa mukaan. Mutta välillä on kiire tai välillä soveltuvia pissa-/kakkapaikkoja on vain rajoitetusti. Ja nykyisin kun kehoitan Sohvia teepä pissa/teepä kakka, niin lamppu syttyy ja pentu kohkaa pusikkoon tarpeilleen. Ja kaikki ovat tyytyväisiä =)

Tosin nykyisin uutena villityksenä on maailman parhaan kakkapaikkan etsintä. Etsitään, etsitään, asettaudutaan ja sitten ei, ei sittenkään tähän ja etsintä alkaa alusta.

Näkyvyys

Eilen koirapuistossa joku totesikin, että Sohvilla on oiva suojaväri, jolla sulautua ympäristöön.
Syksyn saapuessa kiinnitimme taluttimeen heijastenauhan. Näkyvyyttä lisäämään pimeälenkeille hankittiin koiralle myös heijasteliivi. Samalla saadaan hieman ajettua sisään mantteleiden käyttöä, jos sellaista joskus sadekeleillä tai paukkupakkasilla tarvitaan.

Eilen oli koulua ja aiheena sivulla seuraaminen ilman hihnaa. Eli ensin peruuttaen houkuteltiin koira seuraamaan ja jossain vaiheessa ohjaaja kääntyi niin, että koira jäi vasemmalle puolelle. Liikkestä sivulla ja katseesta naksu ja palkka. Ajoittain meni oikein mallikkaasti, mutta Sohvilla on usein tapana jäädä palkan jälkeen tutkiman myös lattia, jos myös sinne olisi sattunut tippumaan nameja. Näin koira jäi herkästi jälkeen.

Katsekontaktia Sohvi tarjoaa koko ajan enemmän myös lenkeillä. Vapaana ollessaan metsälenkeillä Sohvi viipottaa edellä ja jää aina säännöllisesti tiiraamaan mihin jäätiin, nähdessään meidät ja hyvä sanasta on jatkanut matkaa. Nyt saatiin ohje naksuttaa ja pyytää odottamaan, jonka jälkeen koira saa palkan.

Uudeksi koulutusherkuksi ostettin broilerin sydämiä, joten gourmet-kokkausta tiedossa...

Luonnetesti

Olin viikonloppuna talkooapuna cairnterrierien luonnetestitapahtumassa. Olipa mielenkiintoista seurata itse testitapahtumaa sekä koirien selviytymistä eri tilanteissa. Jos olisin tullut oman koiran kanssa radalle tietämättä mitä tapahtuu, olisin varmasti hätkähtänyt pari kertaa itsekin.

Pikkuisen erilaisia reaktioita nähtiin vaikka sellaiset peruselementit koirissa toistuivatkin. Vain yksi keskeytys kahdenkymmenen koiran joukossa. Tuomarit lukivat mielestäni koiria hyvin ja kevensivät tarvittaessa kuormaa. Hienoja ja rohkeita terriereitä kaikki tyyni. Sohvi joutuu vielä muutaman vuoden odottelemaan omaa vuoroaan.

Ja täsäs vielä testatut ominaisuudet:

• Toimintakyky on luonteenominaisuus, jonka avulla koira kykenee toimimaan oikealla tavalla ilman ulkoista pakkoa, todellisten vaaratilanteiden tai luuloteltujen vaaravaikutusten keskellä joutumatta pelon valtaan, keskeyttämättä toimintaansa.
• Terävyys on koiran taipumus reagoida vihamielisesti odottamattoman ärsytyksen sattuessa.
• Puolustushalu on perinnöllinen ominaisuus asettua vaaratilanteessa puolustamaan ohjaajaansa ja itseään.
• Taisteluhalu on perinnöllinen taipumus nauttia taistelemisesta itsestään, leukojen ja lihasten käytöstä.
• Hermorakenne - hermorakenteella tarkoitetaan koiran synnynnäistä vahva- tai heikkohermoisuutta, joka ilmenee kun koira syystä tai toisesta joutuu voimakkaaseen, vaihtelevaan sisäiseen jännitystilaan.
• Temperamentti on kyky nopeasti reagoida ja järjestäytyneesti kohdata ympäristöärsykkeitä samoin kuin kyky nopeasti sopeutua muuttuneisiin tilanteisiin.
• Kovuus - koiran luonteen kovuudella tarkoitetaan sitä, miten koira antaa epämiellyttävän tuntuisten järkytysten vaikuttaa vastaiseen toimintaansa.
• Luoksepäästävyys - koiran suhtautuminen vieraaseen henkilöön.
• Laukauspelottomuus - koiran laukauskestävyys testataan 9mm paukkupanoksin testin viimeisenä osasuorituksena koiran puuhastellessa ohjaajan kanssa.

Liikeri

Liikeri on leijonan ja tiikerin risteytys. Meillä asuu liikerin pentu.

Tänään leikittiin Topi-veljen kanssa koirapuistossa. Topi uskalsi moikata jo isotkin koirat, joita Sohvi tyytyi katselemaan etäämmältä. Rohkea veli. Puolitoista tuntia jumppaa, kuppi tyhjäksi ja nyt unta palloon säkkituolissa. Ja popcornilta tuoksuvat tassut. Onnellinen liikeri.

Kasvattajalassa

Eilen me käytiin näytillä Kasvattajalassa (Kennel Prankster's). Sohvi sai telmiä cairn-neitosten Ritan ja Ellan kanssa Sine-rouvan tyytyessä urahtelemaan riekkujia kauemmaksi. Ihanaa vipellystä ympäriämpäri.

Leikkihetken jälkeen Kasvattaja tarkasteli koiran ja totesi neidin mukiinmeneväksi tapaukseksi. Tulevat pentunäyttelyt siis otetaan vakavaan harkintaan jatkossa, jos vielä purentakin tuosta asettuu hyvään malliin.

Ja sitten Sohvi pistettiin elämänsä ensimmäiseen trimmiin ja annettiin pentukarvalle kyytiä. Voi mikä sileä saukko sieltä kuoriutukaan. Raidallinen kaunokainen. Hyvin koira jaksoi trimmin, vaikka lopuksi päänalueelta nypittäessä vastalauseitakin alkoi ilmaantua. Kiitos Taru, hyvästä työstä ja kasvattajan tuiki tärkeästä tuesta.

Tehosterokotus

Eilen saatiin tehosterokotus selkänahan alle. Hoitaja ei tällä kertaa ollut tarkkana, joten pentupa lähti tassuttelemaan kesken piikityksen. Onneksi neula pysyi kiinni ja antigeenit saatiin oikeaan paikkaan.

Mevetin eläinlääkäri Paavo Karihaara tutki Sohvin ja totesi terveeksi ja kiltiksi pennuksi (vieraskorea tuo pentu ainakin osaa olla). Irrottipa meille yhden heiluvan etuhampaankin muistoksi. Me tykästyttiin tytöissä tuohon Paavoon ja ajateltiin jatkossakin käydä hänen vastaanotollaan.

Rabies-rokotus sitten vielä parin viikona päästä. Nykyisin kun Evira ei noita eri rokotteita suosita samanaikaisesti annettavan. Eikä me viitsitty erityisesti pennun kanssa lähteä kyseistä suositusta kyseenalaistamaan.

Nyt kun vasteet saadaan ylös, niin me voidaan vihdoin lähteä tapaamaan kunnolla koirakavereita ja valloittamaan koirapuistoja.

Jätä!

Terveisiä toiselta oppitunnilta. Aiheena tänään luopuminen. Herkkupala (tällä kertaa lihapullanpaloja) suljettiin ensin nyrkkiin, josta koira sitä tavoitteli. Kun koira luopui ja peruutti, niin naksu ja nami heitettiin maahan koiralle. Kun tämä sujui, lisättiin harjoitukseen käskysana (jätä!), kun nyrkkiin piilotettua namia tarjottiin.

Sohvi tajusi nopeasti jutun jujun, mutta minä tumpeloin. Välillä unohtui naksauttaa tai välillä naksu ja nami tuli yhtä aikaa. Välillä myöhästyin ihan totaalisesti, vaikka koira tarjosi liikkeen ihan oikein. Huoh. Kuivaharjoittelua tässä tarvittaisiin.

Kouluttaja halusi kuitenkin vielä edetä, koska koira oppi nopeasti. Eli seuraavaksi nami tarjottiin avoimella kämmenellä. Jos koira yritti namia, nyrkki sulkeutui, ja vasta luopumisesta palkattiin. Muutama huti, mutta sitten: lihapulla kämmenellä ja koira peruuttaa pois. Vau! Harjoitus päätettiin tähän hienoon onnistumiseen.

Nyt me ollaan valmistettu ja pakastettu iso annosYrjölän puuroa. Sohvi sai nuolla uunivuoat puhtaiksi. Hyvä esipesu.

Pöydällä

Hienoista koirista otetaan aina seisotuskuvia pöydällä. Tässä meidän versio. En osannut kummemmin asetella koiraa eli seisoa tönöttää valitsemassaan asennossa. 

Meidän viikonloppuun on kuulunut syysretki metsään molempina päivinä. Melkoisen ketterä otus tuosta koiruliinista on kehittynyt. Kiipeilee ja loikkii kuin vanha tekijä. Hyvä vaellusseuralainen tuosta vielä saadaan.